Riemuidiootin päiväkirja

Emäntä jäi kuulemma sanattomaksi (kerrankin!) viime treenien jälkeen, joten päivitysvuoro jäi minun, Suuren Käpyttimen, kontolle! Ensin meillä oli toko-treenit, jotka olivat mielestäni vähän tylsät. Olisin niin paljon mieluummin nuuskutellut ihania tuoksuja tai Myyn pyllyä, mutta minun ei anneta ikinä tehdä mitään kivaa! Omistajani ei kestänyt hetkeäkään ilman huomiotani ja aina komensi, kun yritin katsella maisemia. Tapitin sitä sitten silmiin, josta se nyt onneksi tajusi tykätä, mutta on se vaan joskun niiiiin huomionkipeä! Koska en jaksanut kuitenkaan ihan koko aikaa keskittyä, niin tajusin siinä rivissä pönöttäessämme ja punnerruksia tehdessämme, että ryhmän uusin tulokas taisikin olla poika! Päätin siis ilmoittaa kaiken kuuluvan minulle, josta emäntä kehtasikin taas komentaa minua!

Tässä vaiheessa menin autoon mököttämään huonoa kohteluani. Vähän ajan päästä suostuin lähtemään taas ihmisen mukaan ja se tunki kapulan suuhuni. Noita puisia kapuloita on usein niin kauhean kiva jäystää ja mälvätä, mutta päätin armahtaa emäntää enkä tehnyt kumpaakaan. Sain kehuja hienosta kapulanpitelystä myös muilta ihmisiltä. Keskityin, enkä päästänyt irti kertaakaan ilman käskyä ja sain vihdoinkin palkaksi roikkua ihanassa lelussani! Pörrrrrr! Sitten kapula lensi ja emäntä sanoi jotain, mitä en ihan ymmärtänyt. Onneksi ihmiseni tajusi heilauttaa kättänsä kuten yleensä ja viiletin heti kapulan perään! Vauhtijutut ovat tehty minua varten! Vein kapulan emännän sivulle ja minua kehuttiin taas! Emännän kouluttaja aina kieltää sitä käyttämästä käsiään, mutta en aina ilman niitä ymmärrä vielä asioita. Niinpä minulle tulikin epävarma olo ja sylkäsin kapulan varmuudeksi ihmisen taakse ennen perusasentoon hakeutumista. Lopuksi sain vielä jotain ällöä ja metallista suuhuni, mutta pidin sitäkin hetken kiltisti. En kyllä yhtään tykännyt, hyi!

Tässä olen minä ja yksi maailman parhaista leluista! (Kuva Minna Karjalainen)

Jäimme kentälle hetkeksi odottelemaan ja olin haljeta innosta, kun huomasin yhden lempi-ihmisistäni, Minnan! Minnalla on minun isoveikkani ja me pääsimmekin yhdessä tekemään pitkästä aikaa rally-tokoa! Että olin innoissani! Kävin pussaamassa Minnaa ja jottei emäntä tuntisi itseään unohdetuksi, niin hypin hänenkin päälleen! Ihanuutta kerrassaan kaikki! Sitten rally-tokossa tuli lemppariosioni eli juostiin (tosin emäntä juoksee kauhean hitaasti!) ja minä kerroin sille hyppimällä kuinka paljon tykkäsinkään koko touhusta! Lisäksi kentällä oli tosi kivoja leluja, joihin emäntä ei olisi halunnut minun koskevan, mutta ne tuoksui mielenkiintoiselta, ihan Minnalta ja Novalta ja leikiltä ja parhaudelta! Onneksi leluja oli kaksi, jotta pystyi vaihtamaan kohdetta aina kun emäntä tuli hätyyttämään minua pois toiselta. Lopuksi kuitenkin päätin kuunnella sen kieltoja ja pussasin vielä varmuudeksi. Emäntää selvästi harmitti etten leikkinytkään sen kanssa, joten hypin häntä vasten. 

Emännän mielestä houkutus-nimisen liikkeen ei pitäisi sujua näin lennokkaasti (Kuva Minna Karjalainen)

Emäntä oli minulle aika ilkeä ja kielsi aika monesta asiasta. Mietin autossa odottaessani, ettei mielestäni kohtelu ollut aivan aiheellista. Sitten kun koitimme uudestaan ja heti alkoi kauhea käskytys ja kieltely, niin minä ihan lamaannuin. Menin sitten ihan hissukseen ja nuuskin vähän maata. Minna kehui, että ompa minulle hieno on/off kytkin. Emäntä nauroi tälle, en ymmärrä miksi. Ihmiseni onneksi löysäsi vähän pipoaan ja meillä olikin jo ihan kivaa. Parasta oli taas ihana hyppy, mutta tällä kertaa jätin varmuudeksi leikkimisyritykset niillä maassa olevilla leluilla väliin. Tällä kertaa siellä oli jotain syötävääkin, mutta jätin ne omaan arvoonsa. Tästä hyvästä emäntä vihdoinkin leikki kanssani eli kyllä kannatti hillitä hieman itseäni! 

Rallyssa on nää hypyt ihan parhautta! (Kuva Minna Karjalainen)

Myös velipuoleni Nova tykkää hyppimisestä!