sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Smells like teenspirit

Aloittakaamme kuitenkin parhaalla uutisella vähään aikaan eli Feron masu on voinut nyt yli viikon hyvin pelkällä ruokamuutoksella! Eukanuban Intestinal Formula nappulalasta siis kyse. Täytyy myöntää, että olin suhteellisen skeptinen ruuan suhteen, mutta hotkin pahat sanani yhtä nopeasti kuin Fero nappulansa :) Ihaninta tässä on myös se, että olen voinut antaa nappulaa ihan normaalin annoksen ja olen sitä jopa varovaisesti kasvattanut. Jospa laihtuminen tällä siis ainakin loppuisi tai painoa jopa kertyisi. Tyyristähän ruoka on (90 euroa/ 12 kg), mutta yritän lohduttautua sillä, ettei ne lääkkeetkän ilmaisia ole. Syytä Feron masuun ei testeissä löytynyt, mutta vihdoinkin näyttäisi siltä, että ratkaisu kuitenkin olisi tässä. Kolme koiraani syövät nyt vain kolmea eri nappulaa... Alkaa olla hieman säilytyshaasteita!

Sitten niitä toisia uutisia eli teini-ikä on saapunut meille ihan kunnolla. Gatsby on alkanut äristä ja puolustaa asioita Wictorilta. Tänään treenien päätteeksi kahden suurinpiirtein samanikäisen uroksen (Käpy ja Wictor siis) kaveriksi loppulenkille tuli reilun vuoden ikäinen Halti saksanpeimenkoira tyttönen. Jouduin kieltämään teiniäni toisen peppuun liimautumisesta useampaan otteeseen. Tätä kuunneltiin vaihtelevasti, mutta Wictorilla ei olisi Käpysen mielestä ollut mitään asiaa lähennellä Hänen uutta tyttöystäväänsä! Gatsby seisoi jäykkänä paikallaan ja alkoi äristä. Minä kielsin, kun ärinä ei loppunut, niin nappasin niskakarvoista ärisijän muista erilleen (pantaa sillä ei ollut koska Wictor tykkää hieman liikaa roikkua siinä muuten kiinni). Ärinä ei ihmetyksekseni loppunut kuitenkaan tähän vaan edessäni oli maahan tuijottava ärisevä otus. Se ei meinannut ihan heti päästä yli ärinästään. Laskeuduin kyykkyyn ja otin poskista kiinni ja matalan rauhallisesti kielsin. Pienen ajan päästä siniset simmut löysivät omani ja leukani sai pari anteeksipyytely pusua. Hieman rauhallisemmin Gatsby tämän jälkeen lähestyi toisia, mutta vielä kahdesti päätti ärinän olevan lenkin aikana tarpeen. Wictor esimerkiksi kehtasikin vahingossa pepputaklata ärtyisää poikkeliani ja taas oli ärinän paikka. Kielsin ja rauhotin sen erillään muista. Kolmas kerta oli kuin sanonnan mukaan ja loppu sujuikin mukavan rauhallisesti. Olen oikein tyytyväinen, ettei asiasta tuntunut jäävän kellekään paha maku suuhun ja jäi vain yksipuoliseksi pöljäilyksi. 

Gatsbyn kanssa on treenailtu pelastusta ihan toden teolla! Kolmena päivänä viikossa ja vielä kaksi kierrosta per treeni. Olemmekin päässeet nyt eteenpäin hommassa taas, mikä lämmittää ainakin omaa mieltäni ja varmaan tuntuu ihan hyvältä pienestä kiituristanikin. Olemme siis ottaneet nyt ihan valmiiksi piiloutuneita maalimiehiä ja hyvin ovat nousseet! Kerran kävi kuitenkin niin, että vaikka tiesin perjaatteessa, missä maalimiehet olivat, niin Gatsbyn tullessa itsevarmanoloisesti puskasta minulle haukahtamaan, menin sanomaan "näytä" vaikkei puskassa ketään ollutkaan. Aina sanotaan, että pitää luottaa koiraan eli jotain olin sentään oppinut ;) Noh, tästä päästiin kivuttomasti kyllä ylitse ja muut ilmaisut menivät hienosti. 

Ensimmäisellä kierroksella Gatsby jäi taas "näytä" sanan jälkeen luokseni ja jouduin sitä kehottamaan usemman kerran takaisin maalimiehelle. Tätä ongelmaa ei onneksi ollut muilla näytöillä. En oikein tiedä, mistä moinen epävarmuus (?) johtuu. Eiköhän jää pois, kun vielä selkiytyy, mitä pieneltä odotetaan :) Muuten ilmaisu menee mukavasti; haukku irtoaa pyytämättä ja sahausta tarjotaan. Maalimiehellä ryysääminen on taas lisääntynyt ja meinasin jo, että josko olisi aiheellista kieltää sitä Käpyläiseltä. Ratkaisimme (eli kiersimme) ongelman tekemällä piiloja, joissa Gatsbyn ei pitäisi päästä ihan maalimiehen iholle. Yksi olikin piiloissa talon seinässä olevilla tikkailla ja olin todella tyytyväinen siihen, että Gatsby oikeasti etsi loppuun asti eikä tullut ilmaisemaan pelkkää hajua. Pienet surkeat vinkaisut tuo päästi, kun maalimies olikin pusujen ulottumattomissa. Opimme myös, että tuo änkeää itsensä yllättävänkin pienistä raoista maalimiehelle sekä osaa kiertää kaukaakin löytääkseen sopivan reitin pusutteluun. Näin ryykäämisen ihan läheltä eikä se ihan heti loppunut, joten muistutin pienellä epävirallisella kutsulla koiraa myös omasta olemassaolostani. Tämä toimi ainakin tässä tilanteessa hyvin.

Tänään uhmasimme taas sadetta ja lähdimme pelastuspuuhiin. Tällä kertaa Gatsbyllä oli neljä maalimiestä valmiiksi piiloissa. Kaikki olivat tahallaan taas sellaisia, että ryysääminen olisi joko mahdotonta tai ainakin erittäin haastavaa. Ensimmäinen löytyi verkkohäkistä ja olin todella yllättynyt kuinka helposti Gatsby luovutti ryysäämisen suhteen. Se ei edes yrittänyt löytää tietään maalimiehelle vaan tyytyi näkemään tämän kasvot. Hienoa! Seuraava oli umpikaapissa, missä on kaksi Gatsbyn mentävää reikää. Sinne tuo pujahti kevyesti pimeyteen. Maalimies istui suhteellisen matalalla olevalla hyllyllä (johon Gatsby olisi pystynyt helposti hyppäämään), mutta Gatsby oli jättänyt hänet rauhaan minua hakeakseen! Aivan mahtavasti se myös työsi hajun kopin sisään. Seuraava ukkeli olikin tikkailla aika korkealla (osittain katon päällä eli n. kolmessa metrissä?) Tätä viikonloppua ennen Gatsbylle ei ole ikinä ollut korkealla sijaitsevia maaliukkeleita ja olin aivan äimänä kuinka upeasti se tajusi työstää hajua ylöspäin. Viimeinen oli tuttuun ja turvalliseen tapaan pusikossa, mutta tiheä kuusi suojasi sen verta hyvin ettei Gatsby ollut edes viitsinyt kai yrittää ryysimistä. Sain olla aivan super tyytyväinen koirani työskentelyyn ja hoksottimiin! Olin jopa niin tyytyväinen, että jätin toisen kierroksen suosiolla väliin. Suoritus oli mennyt niin nappiin ja piilot sen verran haastavia, että s elvästi pienen aivotkin saivat töitä.Tätä menoa umpipiiloja kohti matkamme vie! :D

Alkuun otettiin taas myös pieni hallittavuustreeni, missä ohiteltiin toisia koiria ja tehtiin kahden koirarivistön läpi luoksetuloja. Gatsby malttoi melkoisen hyvin itsensä jopa toisten juostessa kunniakujan läpi. Pari kertaa se kiihtyi ja olisi mielellään totellut muiden "tännw"-käskyjä. Omalla vuorollaan se istui hienosti paikallaan ja tuli kovaa luokse sekä palkkautui hyvin lelulla. Edistystä myös siis tässä asiassa! 

Gatsbyn ulkomuotoa myös ihmeteltiin kaupan pihalla (joku kävi hakemassa treenin jälkeen hieman herkkuja). Kyselijä meinasi, että onko koirani ihan jotain rotua, kun sillä on tuommoiset simmut? Ei ollut ensimmäinen ihminen, joka luuli Käpystä löytyvän huskya. Sen verran oli utelija kuitenkin koirista perillä, että heti rodun kuultuaan meinasi, että taitaa olla koira, jossa menohaluja löytyy melkoisesti. Onhan tuo melkoinen energiapesäke, mutta olen kyllä ollut todella tyytyväinen, miten se on kotosalla kuitenkin normaalisti tosi rauhallinen. Tarpeeksi kun on tekemistä, niin mikäs sitä on kotona nukkua tuhistaessa :)

Loppuun piti ottaa kuva kiepillä nukkuvasta koirasta, mutta joku olikin heti taas valmis yhdessätekemiseen ♥

torstai 26. kesäkuuta 2014

Päivitys pläjäys

Blogiin kirjoitettava materiaali sen kuin kasautuu ja tästä hyvästä myös kynnys sitä purkamaan nousee. Plus on monia hyviä tekosyitä, miksi en ole kirjoittelemaan ehtinyt. Jeps. Aloitetaan siis vaikka niistä viimeisimmistä tekosyistä. Koirat pääsivät päiväksi isäni hellään huomaan hoitoon, kun äitini kanssa suuntasimme Ikeaan (ja parin viikon päästä tämä kirjoittelija puurtaa sitten keittiörempan ääressä!) Gatsby sai aivan äärettömän into hepulin jo ulkoovella. Se jopa rääkyi vanhempieni perään ja joudin jopa sulkemana oven, jotta poikkeli rauhottuisi. Sisällä Gatsby rääkäisi vielä pariin otteeseen ja voitte kuvitella, ettei vanhempiani tervehditty kauheankaan rauhallisesti... Eddie asettui isäni jalkoihin, mutta Gatsby ja Fero seurailivat menoani herkeämättä. Fero selvästi oletti minun jättävän sen taas kotiin, kuten niin monesti opiskeluaikoinani. Voi toista ♥ Ihan kiltisti alkuinnostuksen jälkeen hoitolaiset kuulemma olivat.

Näillä ilmeillä meillä odotetaan lupaa metsään eksyneiden namien pelastamiseen
Gatsbyllä oli tätä reissua ennen takanaan kolme melko treenintäyteistä päivää, joten toivoin sen olevan edes hieman normaalia rauhallisempi kaitsettava. Täällä kotona se on rauhallinen (nytkin nukkua tuhistaa ketarat ojossa veressäni), mutta rutiinin sekoituksista se edelleen ottaa hieman itseensä eli on normaalia levottomampi. Myös maanantaina suunnatessamme VAU:n järjestämiin rally-mölleihin kisaamaan ja talkoilemaan oli pieni paimeneni melkoisen hötkyilevä. Se ei oikein malttanut keskittyä, mikä näkyi myös tuloksissamme. Joku oli sirottanut Gatsby-houkutinta jonnekin, sillä ALO kisassa se jo oli kiinnostunut hajuista, mutta AVO radalla piskuiseni pisti simmunsa puoliumpeen ja nosti nenuaan tuoksuista nauttien. Sain en pidettyä radalla, mutta kerran haaveileva teinini meinasi hankkia meille hylätyn leijailemalla kehänauhojen ulkopuolelle.Oma keskittymiseni menikin sen edes jonkin asteiseen hanskassa pitoon ja menetimme pisteitä sekä puutteellisestä yhteistyöstä (suuri ihme!) sekä huolimattomasti suoritetusta käännöksestä. Itselle jäi hieman nihkeä fiilis vaikkei radat nyt katastrofeja olleetkaan. ALOsta saimme 90/100 ja sijoitumme aika isossa porukassa kuudensiksi ja AVOssa saimme samat pisteet (87/100) kolmanneiksi tulleen koirakon kanssa, mutta heidän aikansa oli parempi, joten jäimme neljänsiksi. Hieman on siis vielä parannettavaa ennen Tampereen oikeita kisoja! Minna kuvasi kiltisti ALO radan menomme. Melkoista haahuamista paikoitellen sekä hihnan kanssa pieniä ongelmia. Katsoo siis ken uskaltaa...



Kuva Taru Jokinen
Rally-päivää ennen pelastimme viikonloppuna ahkerasti. Tämä sujui taas oikein kivasti ja otimme jopa valmiiksi olevia maalimiehiäkin. Tuuli oli valmiiden kanssa voimakas ja Gatsbyn vauhti oli melkoisen hurja. Tuota rallia se ei jaksaisi kovinkaan kauaa! Hajut levisivät hyvin ja alkuun nuorukaiseni kävikin minulle kahdesti haukkumassa pelkkää hajua. Onneksi muut tiesivät, missä maalimiehet olivat, joten en hyväksynyt näitä ilmaisuja tietenkään. Otin Gatsbyn hetkeksi uudestaan sivulle rauhoittumaan ja turha hötkyily jäi toisella lähettämisellä pois. Vauhdista huolimatta maalimiehet löytyivät, mutta pidemmällä matkalla Gatsby ei mainannut aluksi mennä aivan takaisin maalimiehellä asti löydöstä ilmoitettuaan. Jouduin pyyttämään "näytä" pariin kertaan, jonka jälkeen homma taas sujui hyvin ja Gatsby tarjosi hyvin sahausta ihan itse. Tosin sen mielestä taisi olla aika hauskaa hakea minua esimerkiksi ensin rakennuksen oikeaa sivua kieräten ja kun lähdin sitä siihen suuntaan seuraamaan, niin kohta se oli minua hakemassa vasemmalta sivulta. Siinä sitten poukkoiltiin pari kertaa edes takaisin, mutta kyllä kaikki eksyneet lopulta löytyivät :) 


Kuva Taru Jokinen
Harjoittelimme myös ihan kivalla menestyksellä luoksepäästävyyttä (hieman hyppyisesti yllättäen), toisten ohitusta vastakkain sekäympyrässä olevia koirakoita pujotellen sekä rivissä paikkamakuuta. Kaikki nämä menivät oikein kivasti! Jouduimme kohden ohituksissa ohittamaan Gatsbyn leikkikaverin Wictorin ja silti nuorukainen keskittyi minuun hienosti! Sain olla taas tyytyväinen! Loppuun menimme taas belgien kanssa yhteiselle riehulenkille ja tällä kertaa Käpyläinen päätti olevansa isoin poika laumassa. Se voitti Wictorilta lelun ja alkoi ärisemään melkoisen uskottovasti lelu suussa. Hyvin luovutti aarteensa pyynnöstä käteeni, mutta tämän jälkeen ärinä Wictoria kohtaan jatkui yllätykseksni vieläkin! Annoin pienen luimistelijani ymmärtää, ettei tämä oikein ollut mieleistäni käytöstä ja seuraavaksi pojat menivätkin taas tyytyväisinä rinnakkain. Voi teiniyttä...

torstai 19. kesäkuuta 2014

Niin ne naperot vaan kehtaakin kasvaa

Gatsby täytti tänään 11 kuukautta ja kohta se on jo humanistimatikallakin vuoden! Kauhiaa! Melkein synttäreiden kunniaksi kävimme taas pelastuskoirailemassa hyvällä menestyksellä. Metsässä haisi ihmisenkin nenään elukalta, joten ei ihme, että myös koiria kiinnosti välillävähän väärätkin hajut. Kerran Gatsbykin meinasi olla tulematta kertomaan löydöstään, sillä nenu liimautui maata nuuskuttamaan. Hyvin kuitenkin heräsi takaisin hommiin muistutuksesta ja kaiken kaikkiaan treenit sujuivat. Gatsbyllä oli hyvä meininki, ryysäämistä oli mielestäni hitusen vähemmän kuin esim kuukausi sitten (toki edelleen ryysää) ja penska tarjosi ihan itse sahaamista taas! 

Ja koska  olimme jo märkiä, niin lähdimme lopuksi vielä tutulla kolmikolla riehumaan (tai siis koirat riehuivat) ja saimme mukaan söpön kahdeksan kuisen lagotto tytönkin. Aluksi Gatsby huomasi vähän liiankin hyvin tämän uuden tuttavuuden olevan TYTTÖ ja sain komentaa sen useita kertoja toisen pyllystä pois. Hieman pientä koiraa lisäksi jännitti isojen leikit ja muut lähinnä innostuivat sen komenteluista. Gatsby alkoi onneksi kuunnella yhteistä komentoa ja ymmärsi jopa aina joskus antaa toiselle hieman tilaakin. 

Märkä Käpy treenien jälkeen. Mitat 11 kuukautisena n. 55 cm ja 18 kg.

Feron maha ei ole vieläkään kunnossa, mutta se sai nyt jotain Eukanuban extra spessua masuruokaa, joka on ainakin toistaiseksi toiminut kohtalaisesti. Aika paljon nappulalla tulee taas tavaraa (ja usein), mutta vesi ripaskalta olemme kuitenkin toistaiseksi säästyneet. Samoin yöt on pystynyt pidättelemään, mitä nyt aamulla herättyään ja intoiltuaan teki kasansa olohuoneeseen minun pukiessani. Ärsyttää eniten se, kun tuon masuoireilun syytä ei vieläkään ole saatu selville. Pyh. Onneksi hoffilainen on muuten hyvävointisen oloinen, mitä nyt aivan törkeän laiha.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Blogihin hiljaiselohon päättyköhön!

Valmiina! (Kuva Iris Söderholm)
Oikea elämä on ollut aika meneväistä viimeisen viikon. Niinpä blogi on ikävästi kärsinyt. Pari asiaa päätin kuitenkin nyt jälkikäteen tänne raapustaa. Aloitetaan vaikka tämän päivän rally-tokosta. Saimme oikein yksityisopastusta, sillä muut treenaajat olivat tulonsa peruuttaaneet. Kouluttaja treenasikin samalla omaa koiraansa, joka oli aivan ihanan touhukas pieni cockeri neitokainen! Syrämeni suli tuon silkkiturkin alati heiluvan hännän myötä :) Mutta kyllä mekin jotain tehtiin! Tällä kertaa oli vähän omaa luokkaamme haastavempi rata, mutta liikkeet olivat tuttuja eikä näin tuottanut mitään erityisiä ongelmia (mitä nyt en taaskaan aina osannut oikein lukea...) Gatsby on selvästi tottunut nyt rallyttamaan hihnassa sillä toinen kierros otettiin ilman ja se oli alkuun ihan ihmeissään. Voi piskuista! Rytmi kuitenkin löytyi, muistin höpöttää tarpeeksi ja Käpyläinen oli hienosti kuulolla. Sain olla tyytyväinen jälleen! Lisäksi treenasimme erillään oikealla puolella seuraamista ja sinne hakeutumista. Teimme myös liikkeestä istumisia ja niistä kutsumista joko seuraamaan (meni loistavasti!) tai pyysin oikealle puolelle ja sitten koira pääsi kirmaamaan pallon perään. 

Ensi maanantaina on myös epäviralliset rally-kisat ja kouluttajamme kehotti kysymään, josko voisimme kisata AVO-luokassakin (vaikka virallisesti olemme vasta ALO-luokkalaisia). Muutenkin hoputti meitä kisoihin, että saisimme luokkatunnuksen ja pääsisimme kisaamaan korkeampaan luokkaan. Tämä on yrityksessä, mutta kisoihin ei ole ihan niin helppo päästä kuin toivoin... Toisaalta haluaisin ne ALO kisat pois alta, jottei tuon kanssa tartte suotta veivata liikkeitä, mitkä se jo osaa. Saisimme uusia haasteita ja pysyisi homma mielekkäänä molemmille. Onneksi treeneissäkin tehdään välillä näitä ylemmän luokan juttujakin.
Pusuti pusuti! (Kuva Iris Söderholm)

Pelastamisessa saimme aikaan uuden ongelman. Gatsby kävi ekaa kertaa maalimiehellä niin, ettei kertonutkaan siitä minulle. En tiedä onko syy tähän se, että pyysin sitä sahaamaan vai se, että Iris meni uudestaan ja oli näin "jo kertaalleen löydetty". Ryysäämistä tapahtui taas varsinkin uuden ihanan ihmisen päälle sekä treeneihin sateesta huolimatta uskaltautuneen ystäväiseni Niinan kohdalla. Täytyy katsella hölläisikö sahaamisen suhteen vai ottaisiko radiopuhelimet käyttöön?

Sunnuntaina oli hauskat ketteryystreenit, josta tämänkin postauksen kuvat ovat peräisin! Koiraa ohjattiin erilaisille alustoille (liukas levy, metalli, kumimatto, kivikasa jne.) sekä pressun ali. Pressun alitus tuotti meillä sen ongelman, että kun kumarruin, niin Gatsby koki hetkensä koittaneen ja pusutti minua koko suorituksen ajan... Ohjeistus oli pysyä yhdessä, joten se ainakin onnistui! Sama toistui, kun koira piti ohjata lastauslaiturille ja siitä nostaa alas. Sain oikein perusteellisen naamapesun tästä hyvästä! Gatsby oli koko ajan reipas ja rohkea eikä empinyt millään austalla! Kävipähän tuo ihan huvikseen laskemassa sivuttain kellallaan olevan liukumäenkin päältä. Pieni rohkea höpsötin! ♥

Erilainen alusta ei menoa edes hidastanut (Kuva Iris Söderholm)

Mikäs tässä emäntää seuratessa? (Kuva Iris Söderholm)


Pressuhirviötkin kaipaavat vain vähän rakkautta (Kuva Iris Söderholm)




lauantai 7. kesäkuuta 2014

Epävirallista rallya

Kävimme korkkaamassa kisauramme Gatsbyn kanssa tänään. Molemmille ensimmäiset kisat ikinä, mutta aionostaan emäntää jännitti! Paitsi hevoset. Tällä kertaa kaksi hevosta tuli meitä kohti ja lähelle, jolloin Gatsbyn häntä laski ja se haukahti kerran epävarmana. Siinä sitten hengattiin vielä vähän aikaa toisiamme tuijotellen ja taas tuo rentoutui. 

Rata oli onneksi kivan selkeä ja helppo.
Mutta ne kisat! Kaikki meni kivasti. Gatsby odotti hyvin, keskittyi loistavasti ja oma jännitys pysyi kurissa. Tosin kerran Gatsby hypähti ja sai hihnan käpälänsä alle. Tässä vaiheessa itsellä meni vähän pasmat sekaisin ja laskutaito hävisi. Ei kovin hyvä juttu liikkeessä, missä piti laskea omia askeliaan taaksepäin... Sainkin siitä -3 (epämääräisestä vikasta askeleestani), mikä oli enemmän kuin ymmärrettävä vähennys. Niinpä saldoksi tuli 97/100 ja sijoitus 4./12. Ei pöhkömmin! :) Lisäksi lapussa oli kommentti "hieno suoritus" ja saimme muutenkin muutaman kehun. Tästä on hyvä lähteä sitten niihin oikeisiin kisoihin!

Miinun oma pieni kisaaja sai niin pienen pokaalin, ettei sitä edes henno katsoa!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Menoja ja huonolaatuisia kuvia

Kävin huollattamassa autoni tänään ja minun piti keksiä tekemistä sen ajaksi (aikarvio parisen tuntia). Nappasin siis Gatsbyn mukaan ja kävimme ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Aamupäivästä ei ihan kauheasti porukkaa puistossa ollut, mutta näimme kahdessa erässä kolme koiraa. Ensimmäinen oli iso musta, innokas sekä dominoiva uros, jota Gatsby vähän jännitti. Toinen kun ravasi melko levottomasti ja kävi aina välillä katsomassa nuorukaista nenänvarttaan pitkin hieman isotellen. Pojat sietivät hyvin toisiaan, mutta leikkejä ei saatu aikaiseksi. Sitten saimme uudet kaverit, jotka jaksoivat hetken Käpyä jahdata, mutta mustille koirille tuli äkkiä auringonpaahteessa kuuma ja niiden leikki-into loppui pikku paimenen mielestä liian pian. Ihan positiivinen koirapuistoilu kuitenkin.

Tästä jatkoimme lemmikkiliikkeeseen ja ostimme vihdoinkin uudet jäljestysvaljaat. Ne ovat käytännölliset, mutta aika rumat. Sellaista se joskus on. Punnasin Gatsbyn samalla hieman tarkemmin ja vaaka näytti aika tasan 18 kiloa. Olin kuvitellut sen painavan hieman enemmän, mutta mitäpäs pienistä. Minun pikkuinen on siis vielä pikkuinen :) 

Gatsby löysi itselleen kaksi uutta kaveria :D
Näimme myös sirkuksen asettelemassa telttojaan. He olivat laittaneet poneja, hevosia ja kamelin ulos. Kävimme niitä Gatsbyn kanssa katsomassa. Menimme melko lähelle, ponit olivat ehkä kahden metrin päässä lähimmillään. Gatsby keskittyi hienosti pyynnöstäni minuun ja oli todella rauhallinen eläinten lähellä. Yksi sirkuksen työntekijöistä tuli tuomaan vettä eläimillle ja kysäisin samalla, että onhan se ok, että koirani oli niitä katsomassa. Tähän mies meinasi, että noin hienosti käyttäytyvän koiran kanssa ei ole mitään ongelmaa :) Sain taas olla ylpeä paimenestani!

Gatsbyn mielipide auringossa poseeramisesta.
Iltapäivällä staffi Somppa kävi meitä viihdyttämässä ja koirat juoksivat innoissaan ympäri metsiä. Huipuinta (varsinkin Sompan mielestä) oli kuitenkin uiminen. Hienosti jaettiin lelut ja kasteltiin omistajiakin useaan kertaan. Gatsby tosin ei ymmärtänyt Sompan leikkiä, missä se läiskytti innoissaan vettä etutassuillaan. Tämä sai Käpyläiseltä "mitä ihmettä sä teet?!"- haukut. Nyt minulla nukkuun kotona melko väsy koira :)

Torstaina pelastettiin, kuten aina. Treeni meni kuumuudesta huolimatta kivasti. Gatsby jäi tosin vähän liiankin tyytyväisenä odottamaan maalimiehelle saapumistani. Niinpä autoin sitä sahaamisessa pyytämällä sitä luokse ja lähetämällä uudestaan näytölle. Aina välillä se innostui tässä haukahtamaan uudestaan luoksetullessa, mutta kivasti meni kaiken kaikkiaan! Lopuksi oli perinteinen palkinto eli riehuminen belgien Jedin ja Wictorin kanssa. Laskeuduimme viereiselle lammelle ja joku saattoi olla aika punainen ja hengästynyt, kun sieltä piti ylöskin kiivetä. Oli meinaan aika jyrkkä ja pitkä matka... Iris kahlasi urheasti koiria uittamaan soiselle lammelle, mistä hyvästä minulla olikin kotiinviemisinä melkoisen likainen pikku otus! Oli kuitenkin niin sen arvoista! 

Menoa ja meininkiä riitti! 
Feron verikokeen tulokset tulivat ja kaikki näytti jälleen hyvältä. Lisäksi antibiootit aauttoivat taas ja sen masu on nyt rauhoittunut. Kiva ettei mitään vakavaa ole löytynyt, mutta alkaa pikkuhiljaa hieman tympiä tämä tietämättömyys...

Jännittäviä uutisia vielä lopuksi! Tai siis mua jännittää jo! Huomenna menemmä Gatsbyn kanssa epävirallisiin rally kisoihin! Lisäksi kannatti lähettää heti keskiyöllä viesti, sillä mahduimme mukaan Tampereen ihan oikeaan rally kisaan 12.7. Tämä vasta jänskättääkin!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Tänään juhlitaan Feroa!

Minun hoffin höntikkäni meni ja täytti 12 vuotta tänään! Ihailtava ikä blondille otukselle :) Toivottavasti tulevaisuudessakin saan nauttia pitkäikäisten koirien seurasta (hint hint Gatsby!) Vaikkei Fero ole ollutkaan ihan kaikkea sitä, mitä siltä odotimme, niin se on hoffimaiseen tapaan mielettömän uskollinen ja kuin lammas omalle perheelleen. Sen ihanat ruskeat nappisimmut katsovat luottavaisesti minuun päivittäin ja pyytävät vain paria hyvää rapsua leuan alta. Aina se yrittää parhaansa ♥




Ikävä kyllä sankarin päivään ei kuulu mitään erityisiä herkkuja totuttuun tapaan masun vaivojen vuoksi. Aamulla kuitenkin lenkkeiltiin reippaasti ja jollei ukkonen yllätä, niin suuntaamme tänään vielä järven rantaan illemmalla. Feroa kun ei enää lelun perässä juokseminen kiinnosta (selän takia nähtävästi vain hyvä asia!) mutta vedestä lelua vielä haetaan iloisesti. Kyllä kannatti opettaa se vielä vanhanakin uimaan!

Fero on aina ollut pienten koirien kaveri (Kuva Martta Viljanen)
Onnea siis isolle papparaiselle! Saat monta extra rapsua tänään ♥

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Fero ja Feron masu

Feron sisukset
Eläinlääkärikäynnit jatkuivat taas ja tällä kertaa Fero kopeloitiin kunnolla. Viimeksi kun lääkärissä kävimem olin hieman näreissäni siitä, ettei lääkäri halunnut pyynnöistäni huolimatta oikeastaan koiraan koskea. Nyt tehtiin perus terveystarkastus ja mahaa paineltiin ja muutama arka kohta löytyikin. Fero pääsi tämän jälkeen makoilemaan röntegenissä. Kuvissa ei näkynyt mitään huolestuttavaa, paitsi melkoisen paljon ilmaa. Vatsalaukun kohdalla oli joku pieni juttu, josta lääkäri aikoo kysyä vielä toisen mielipiteen ja soittelee, jos se onkin jotain. Lisäksi viimeisen selkä/lannenikaman (ennen häntää) kohdalla oli alkavaa muutosta. Sanoihan lääkäri muutoksen nimenkin, muttei se jäänyt päähäni. Tästä varmaan kuitenkin johtuivat Feron viime kesän selän kipuilut normaalia suuremman rasituksen jälkeen. Ei se kyllä ole enää kovinkaan villisti liikkunut, mutta hypyt yms. on nyt pysyvästi poissa kuvioista. Hyvä tietää varoa vähän sekä pitää silmällä tuota kipuilua. Toivottavasti vaiva ei pahene ainakaan nopiaan. En tiedä johtuuko tämä sen lättänistä etutassuista ja niiden takia oudosta liikkumisesta (ja muutenkin selän notkahtamisesta) vai olisiko vaiva tullut normaalaillakin tassuilla. 

Ferosta otettiin lisää verta ja siitä testataan nyt haiman toimintaa, B12 vitamiinia sekä folaatti pitousuus. Tylosiinia saatiin taas kuuri, kun se viimeksi helpotti ja ripulilääke jatkuu samoin. Soitin vielä tänään perään, sillä Ferolla tuli hieman verta ulosteen mukana. Nyt seurataan sitä ja jos verentulo jatkuu niin soitan sitten huomenna uudestaan. Ruuaksi se saa vain kanaa ja riisiä, joiden mukana annoin aikaisemmin raejuustoa tai piimää, mutta lääkäri oli tällä kertaa maitotuotteita vastaan. Kanariisillä siis etiäpäin.

Ferohan syö ja juo hyvin ja on muutenkin ihan normaali. Lenkille lähtee mielellään ja on mukana touhuissa. Lisäksi se käyttäytyi todella hienosti eläinlääkärissä ja antoi käännellä ja väännellä itseään upeasti! Laskua odotellessamme se tosin purki stressiään haukahtamalla liian lähelle tulleelle miehelle, joka kai yritti sitä vähän silittääkin? Itse keskityin ohjeiden kuuntelemiseen enkä miestä ollut huomannut. Stressaantunuthan tuo oli, mutta ihan kuitenkin pysttyi toimimaan ja ynisikin jopa toiveikkaana pienen koiran perään, josko sen kanssa olis sannut leikit aikaiseksi :) Reipas pikku potilas ♥ 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kisamaista rallya





Meillä oli kisamaiset treenit tänään rallytokossa rataantutustumisineen ja oikein kirjallisin palautteineen kaikkineen! Kyllä siitä sai ihan pienen jännityksen itselle aikaiseksi, kun olikin kaksi silmäparia hiljaa menoamme tuijottelemassa... Oma meininki on melko lyllertävää ja säälittävää, mutta Gatsby oli vaihteeksi taitava. Heti ekalla kyltillä saimme -10 tosin, sillä odotin itse liian pitkään ennen liikkeelle lähtöä ja tuo nousi ylös. Olisi siis kannattanut uusia, mutten ollut tilanteessa varma, joten päätin jatkaa. 

Saimme palkata kesken "kisan" ja palkkasin kahdessa kohdassa. Ekassa palkkasin maahan vahvistaakseni maassa pysymistä (joka auttoi selvästi tooooosi paljon) ja juoksemisen jälkeen (mistä johtuu myös Gatsbyn poikittaminen). Olin yllättynyt ettei 270°:n käännöksessä vasemmalle (ekan suoran vika kyltti) tullut virhepisteitä vaikka Gatsbyltä jäi hieman liike kesken ja jouduin kehottamaan sitä korjaamaan useamman kerran. Juosten pujottelu on juurikin niin katastrofaalisen näköistä kuin miltä se tuntuikin. Välit tuntuivat aivan liian pieniltä jo kuivaharjoitellessani ilman koiraa ja siinä sitten yritin osua oikeisiin väleihin, pitää vauhtia yllä ja olla astumatta Käpyn tassulle... Vähän haastavaa oli! 

Muuten Käpyli oli hienosti kuulolla, spiraalimme meni tuomareidenkin mielestä hyvin (joka on ollut itselleni aika haastava liike jostakin syystä) ja muistin puhua tarpeeksi! Meininkiämme kehuttiin iloiseksi ja Gatsbyä taitavaksi. Sitähän se on ♥ Sen kanssa vaan on niin mukava tehdä asioita, kun se on selvästi kuulolla ja kiinnostunut hommista!

Huonoina uutisina mainittakoon, että emme mahtuneet Lempäälän kisoihin vaikka ilmoittauduin heti keskiyöllä... Pyh ja pah. Varapaikatkin olivat jo tupaten täynnä. Milläköhän ilveellä sitä joskus sitten kisoihin saisi itsensä ängettyä? Noh, ainakin lauantaina käymme epävirallisissa kisoissa korkkaamassa kisauramme. Voipi olla, että niiden jälkeen olen enemmän kuin huojentunut, ettemme päässeetkään oikeisiin kisoihin vielä tässä kuussa ;)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Se on loma nyt!

Koulut loppuivat ja tälläkin opella tietenkin samalla loma. Tai oikeastaan työttömyys. Eli kovin hyvillä mielin en koulunloppuun pystynyt suhtautumaan. Mutta tämä on koirablogi, joten koiriin!

Olemme kolunneet lähijärviemme rantoja ja vihdoinkin löysin täydellisen poukaman, jossa on mukava, loiva ranta äkkisyvän sijaan! Jokainen pääsi vuorollaan ja Fero erityisesti nautti ihan vaan vedessä kahlailusta. Se saikin siis olla muiden uimavuoroilla rannassa hengailemassa. Gatsbyn odotusharjoittelu on selvästi tuottanut tulosta. Se ei meinannut tällä kertaa pysyä maassa käskytyksestä huolimatta, mutta ääntä irtosi pienestä innokkaasta huomattavasti viime kertaa vähemmän. Edistystä siis tapahtuu! 

Minun pieni Mutmuttiniseni! ♥

Lauantaina pelastettiin taas ja hyvin meni nämäkin treenit. Minna oli tosin vaihdellen liian ihana (piti löytyneenäkin käydä varmuudeksi pusuttamassa) ja toisaalta se vaikein löydettävä. Hajut ja tuuli pyörivät oudosti ja välillä Gatsby tuli viereeni kysyvän näköisenä, mutta lopulta kaikki löytyivät! Maalimiehet pujahtivat taas salaa piiloihin ja minä palkkasin. Hyvin meni tästä huolimatta koko ketju (sahausta lukuun ottamatta, jota harjoitellaan suosiolla myöhemmin). Pätsky poika mulla! 

Myös mut löydettiin maasta makaamasta :)
Palautin Minnalle myös paikatun kevythäkin, jonka Wirneen leirillä Käpyn voimin tuhosimme. Hyvitykseksi olin ostanut myös nameja, mutta unohdin lenkille lähtiessäni, että ne olivat Novalle tarkoitetut. Niinpä tankkasin tyytyväisenä pussista taskuni ja tajusin vasta kotiin tullessani erheeni. Kirosin itseäni ja ajttelin, etten sitten viekään nameja Minnalle. Koska olemme kaikin puolin olleet possuja Minnaa ja Novaa kohtaan (rikkoneet omaisuutta, heittäneet purkkeja metsään, varastaneet lihapullia, haukanneet luvatta tortillaa ja muuten vain olleet ihastuttavia superärsykkeitä) päätin kuitenkin osittain syötyjen namien olevan loistava jatke tälle putkelle! Rima on jo matalalla joten miksei sitä voi tiputtaa kokonaan! Toivottavasti omilla koirillani hyväksi testatut namit siis kelpaavat myös Nompskulle!