Smells like teenspirit

Aloittakaamme kuitenkin parhaalla uutisella vähään aikaan eli Feron masu on voinut nyt yli viikon hyvin pelkällä ruokamuutoksella! Eukanuban Intestinal Formula nappulalasta siis kyse. Täytyy myöntää, että olin suhteellisen skeptinen ruuan suhteen, mutta hotkin pahat sanani yhtä nopeasti kuin Fero nappulansa :) Ihaninta tässä on myös se, että olen voinut antaa nappulaa ihan normaalin annoksen ja olen sitä jopa varovaisesti kasvattanut. Jospa laihtuminen tällä siis ainakin loppuisi tai painoa jopa kertyisi. Tyyristähän ruoka on (90 euroa/ 12 kg), mutta yritän lohduttautua sillä, ettei ne lääkkeetkän ilmaisia ole. Syytä Feron masuun ei testeissä löytynyt, mutta vihdoinkin näyttäisi siltä, että ratkaisu kuitenkin olisi tässä. Kolme koiraani syövät nyt vain kolmea eri nappulaa... Alkaa olla hieman säilytyshaasteita!

Sitten niitä toisia uutisia eli teini-ikä on saapunut meille ihan kunnolla. Gatsby on alkanut äristä ja puolustaa asioita Wictorilta. Tänään treenien päätteeksi kahden suurinpiirtein samanikäisen uroksen (Käpy ja Wictor siis) kaveriksi loppulenkille tuli reilun vuoden ikäinen Halti saksanpeimenkoira tyttönen. Jouduin kieltämään teiniäni toisen peppuun liimautumisesta useampaan otteeseen. Tätä kuunneltiin vaihtelevasti, mutta Wictorilla ei olisi Käpysen mielestä ollut mitään asiaa lähennellä Hänen uutta tyttöystäväänsä! Gatsby seisoi jäykkänä paikallaan ja alkoi äristä. Minä kielsin, kun ärinä ei loppunut, niin nappasin niskakarvoista ärisijän muista erilleen (pantaa sillä ei ollut koska Wictor tykkää hieman liikaa roikkua siinä muuten kiinni). Ärinä ei ihmetyksekseni loppunut kuitenkaan tähän vaan edessäni oli maahan tuijottava ärisevä otus. Se ei meinannut ihan heti päästä yli ärinästään. Laskeuduin kyykkyyn ja otin poskista kiinni ja matalan rauhallisesti kielsin. Pienen ajan päästä siniset simmut löysivät omani ja leukani sai pari anteeksipyytely pusua. Hieman rauhallisemmin Gatsby tämän jälkeen lähestyi toisia, mutta vielä kahdesti päätti ärinän olevan lenkin aikana tarpeen. Wictor esimerkiksi kehtasikin vahingossa pepputaklata ärtyisää poikkeliani ja taas oli ärinän paikka. Kielsin ja rauhotin sen erillään muista. Kolmas kerta oli kuin sanonnan mukaan ja loppu sujuikin mukavan rauhallisesti. Olen oikein tyytyväinen, ettei asiasta tuntunut jäävän kellekään paha maku suuhun ja jäi vain yksipuoliseksi pöljäilyksi. 

Gatsbyn kanssa on treenailtu pelastusta ihan toden teolla! Kolmena päivänä viikossa ja vielä kaksi kierrosta per treeni. Olemmekin päässeet nyt eteenpäin hommassa taas, mikä lämmittää ainakin omaa mieltäni ja varmaan tuntuu ihan hyvältä pienestä kiituristanikin. Olemme siis ottaneet nyt ihan valmiiksi piiloutuneita maalimiehiä ja hyvin ovat nousseet! Kerran kävi kuitenkin niin, että vaikka tiesin perjaatteessa, missä maalimiehet olivat, niin Gatsbyn tullessa itsevarmanoloisesti puskasta minulle haukahtamaan, menin sanomaan "näytä" vaikkei puskassa ketään ollutkaan. Aina sanotaan, että pitää luottaa koiraan eli jotain olin sentään oppinut ;) Noh, tästä päästiin kivuttomasti kyllä ylitse ja muut ilmaisut menivät hienosti. 

Ensimmäisellä kierroksella Gatsby jäi taas "näytä" sanan jälkeen luokseni ja jouduin sitä kehottamaan usemman kerran takaisin maalimiehelle. Tätä ongelmaa ei onneksi ollut muilla näytöillä. En oikein tiedä, mistä moinen epävarmuus (?) johtuu. Eiköhän jää pois, kun vielä selkiytyy, mitä pieneltä odotetaan :) Muuten ilmaisu menee mukavasti; haukku irtoaa pyytämättä ja sahausta tarjotaan. Maalimiehellä ryysääminen on taas lisääntynyt ja meinasin jo, että josko olisi aiheellista kieltää sitä Käpyläiseltä. Ratkaisimme (eli kiersimme) ongelman tekemällä piiloja, joissa Gatsbyn ei pitäisi päästä ihan maalimiehen iholle. Yksi olikin piiloissa talon seinässä olevilla tikkailla ja olin todella tyytyväinen siihen, että Gatsby oikeasti etsi loppuun asti eikä tullut ilmaisemaan pelkkää hajua. Pienet surkeat vinkaisut tuo päästi, kun maalimies olikin pusujen ulottumattomissa. Opimme myös, että tuo änkeää itsensä yllättävänkin pienistä raoista maalimiehelle sekä osaa kiertää kaukaakin löytääkseen sopivan reitin pusutteluun. Näin ryykäämisen ihan läheltä eikä se ihan heti loppunut, joten muistutin pienellä epävirallisella kutsulla koiraa myös omasta olemassaolostani. Tämä toimi ainakin tässä tilanteessa hyvin.

Tänään uhmasimme taas sadetta ja lähdimme pelastuspuuhiin. Tällä kertaa Gatsbyllä oli neljä maalimiestä valmiiksi piiloissa. Kaikki olivat tahallaan taas sellaisia, että ryysääminen olisi joko mahdotonta tai ainakin erittäin haastavaa. Ensimmäinen löytyi verkkohäkistä ja olin todella yllättynyt kuinka helposti Gatsby luovutti ryysäämisen suhteen. Se ei edes yrittänyt löytää tietään maalimiehelle vaan tyytyi näkemään tämän kasvot. Hienoa! Seuraava oli umpikaapissa, missä on kaksi Gatsbyn mentävää reikää. Sinne tuo pujahti kevyesti pimeyteen. Maalimies istui suhteellisen matalalla olevalla hyllyllä (johon Gatsby olisi pystynyt helposti hyppäämään), mutta Gatsby oli jättänyt hänet rauhaan minua hakeakseen! Aivan mahtavasti se myös työsi hajun kopin sisään. Seuraava ukkeli olikin tikkailla aika korkealla (osittain katon päällä eli n. kolmessa metrissä?) Tätä viikonloppua ennen Gatsbylle ei ole ikinä ollut korkealla sijaitsevia maaliukkeleita ja olin aivan äimänä kuinka upeasti se tajusi työstää hajua ylöspäin. Viimeinen oli tuttuun ja turvalliseen tapaan pusikossa, mutta tiheä kuusi suojasi sen verta hyvin ettei Gatsby ollut edes viitsinyt kai yrittää ryysimistä. Sain olla aivan super tyytyväinen koirani työskentelyyn ja hoksottimiin! Olin jopa niin tyytyväinen, että jätin toisen kierroksen suosiolla väliin. Suoritus oli mennyt niin nappiin ja piilot sen verran haastavia, että s elvästi pienen aivotkin saivat töitä.Tätä menoa umpipiiloja kohti matkamme vie! :D

Alkuun otettiin taas myös pieni hallittavuustreeni, missä ohiteltiin toisia koiria ja tehtiin kahden koirarivistön läpi luoksetuloja. Gatsby malttoi melkoisen hyvin itsensä jopa toisten juostessa kunniakujan läpi. Pari kertaa se kiihtyi ja olisi mielellään totellut muiden "tännw"-käskyjä. Omalla vuorollaan se istui hienosti paikallaan ja tuli kovaa luokse sekä palkkautui hyvin lelulla. Edistystä myös siis tässä asiassa! 

Gatsbyn ulkomuotoa myös ihmeteltiin kaupan pihalla (joku kävi hakemassa treenin jälkeen hieman herkkuja). Kyselijä meinasi, että onko koirani ihan jotain rotua, kun sillä on tuommoiset simmut? Ei ollut ensimmäinen ihminen, joka luuli Käpystä löytyvän huskya. Sen verran oli utelija kuitenkin koirista perillä, että heti rodun kuultuaan meinasi, että taitaa olla koira, jossa menohaluja löytyy melkoisesti. Onhan tuo melkoinen energiapesäke, mutta olen kyllä ollut todella tyytyväinen, miten se on kotosalla kuitenkin normaalisti tosi rauhallinen. Tarpeeksi kun on tekemistä, niin mikäs sitä on kotona nukkua tuhistaessa :)

Loppuun piti ottaa kuva kiepillä nukkuvasta koirasta, mutta joku olikin heti taas valmis yhdessätekemiseen ♥