Blogiin kirjoitettava materiaali sen kuin kasautuu ja tästä hyvästä myös kynnys sitä purkamaan nousee. Plus on monia hyviä tekosyitä, miksi en ole kirjoittelemaan ehtinyt. Jeps. Aloitetaan siis vaikka niistä viimeisimmistä tekosyistä. Koirat pääsivät päiväksi isäni hellään huomaan hoitoon, kun äitini kanssa suuntasimme Ikeaan (ja parin viikon päästä tämä kirjoittelija puurtaa sitten keittiörempan ääressä!) Gatsby sai aivan äärettömän into hepulin jo ulkoovella. Se jopa rääkyi vanhempieni perään ja joudin jopa sulkemana oven, jotta poikkeli rauhottuisi. Sisällä Gatsby rääkäisi vielä pariin otteeseen ja voitte kuvitella, ettei vanhempiani tervehditty kauheankaan rauhallisesti... Eddie asettui isäni jalkoihin, mutta Gatsby ja Fero seurailivat menoani herkeämättä. Fero selvästi oletti minun jättävän sen taas kotiin, kuten niin monesti opiskeluaikoinani. Voi toista ♥ Ihan kiltisti alkuinnostuksen jälkeen hoitolaiset kuulemma olivat.
 |
| Näillä ilmeillä meillä odotetaan lupaa metsään eksyneiden namien pelastamiseen |
Gatsbyllä oli tätä reissua ennen takanaan kolme melko treenintäyteistä päivää, joten toivoin sen olevan edes hieman normaalia rauhallisempi kaitsettava. Täällä kotona se on rauhallinen (nytkin nukkua tuhistaa ketarat ojossa veressäni), mutta rutiinin sekoituksista se edelleen ottaa hieman itseensä eli on normaalia levottomampi. Myös maanantaina suunnatessamme VAU:n järjestämiin rally-mölleihin kisaamaan ja talkoilemaan oli pieni paimeneni melkoisen hötkyilevä. Se ei oikein malttanut keskittyä, mikä näkyi myös tuloksissamme. Joku oli sirottanut Gatsby-houkutinta jonnekin, sillä ALO kisassa se jo oli kiinnostunut hajuista, mutta AVO radalla piskuiseni pisti simmunsa puoliumpeen ja nosti nenuaan tuoksuista nauttien. Sain en pidettyä radalla, mutta kerran haaveileva teinini meinasi hankkia meille hylätyn leijailemalla kehänauhojen ulkopuolelle.Oma keskittymiseni menikin sen edes jonkin asteiseen hanskassa pitoon ja menetimme pisteitä sekä puutteellisestä yhteistyöstä (suuri ihme!) sekä huolimattomasti suoritetusta käännöksestä. Itselle jäi hieman nihkeä fiilis vaikkei radat nyt katastrofeja olleetkaan. ALOsta saimme 90/100 ja sijoitumme aika isossa porukassa kuudensiksi ja AVOssa saimme samat pisteet (87/100) kolmanneiksi tulleen koirakon kanssa, mutta heidän aikansa oli parempi, joten jäimme neljänsiksi. Hieman on siis vielä parannettavaa ennen Tampereen oikeita kisoja! Minna kuvasi kiltisti ALO radan menomme. Melkoista haahuamista paikoitellen sekä hihnan kanssa pieniä ongelmia. Katsoo siis ken uskaltaa...
 |
| Kuva Taru Jokinen |
Rally-päivää ennen pelastimme viikonloppuna ahkerasti. Tämä sujui taas oikein kivasti ja otimme jopa valmiiksi olevia maalimiehiäkin. Tuuli oli valmiiden kanssa voimakas ja Gatsbyn vauhti oli melkoisen hurja. Tuota rallia se ei jaksaisi kovinkaan kauaa! Hajut levisivät hyvin ja alkuun nuorukaiseni kävikin minulle kahdesti haukkumassa pelkkää hajua. Onneksi muut tiesivät, missä maalimiehet olivat, joten en hyväksynyt näitä ilmaisuja tietenkään. Otin Gatsbyn hetkeksi uudestaan sivulle rauhoittumaan ja turha hötkyily jäi toisella lähettämisellä pois. Vauhdista huolimatta maalimiehet löytyivät, mutta pidemmällä matkalla Gatsby ei mainannut aluksi mennä aivan takaisin maalimiehellä asti löydöstä ilmoitettuaan. Jouduin pyyttämään "näytä" pariin kertaan, jonka jälkeen homma taas sujui hyvin ja Gatsby tarjosi hyvin sahausta ihan itse. Tosin sen mielestä taisi olla aika hauskaa hakea minua esimerkiksi ensin rakennuksen oikeaa sivua kieräten ja kun lähdin sitä siihen suuntaan seuraamaan, niin kohta se oli minua hakemassa vasemmalta sivulta. Siinä sitten poukkoiltiin pari kertaa edes takaisin, mutta kyllä kaikki eksyneet lopulta löytyivät :)
 |
| Kuva Taru Jokinen |
Harjoittelimme myös ihan kivalla menestyksellä luoksepäästävyyttä (hieman hyppyisesti yllättäen), toisten ohitusta vastakkain sekäympyrässä olevia koirakoita pujotellen sekä rivissä paikkamakuuta. Kaikki nämä menivät oikein kivasti! Jouduimme kohden ohituksissa ohittamaan Gatsbyn leikkikaverin Wictorin ja silti nuorukainen keskittyi minuun hienosti! Sain olla taas tyytyväinen! Loppuun menimme taas belgien kanssa yhteiselle riehulenkille ja tällä kertaa Käpyläinen päätti olevansa isoin poika laumassa. Se voitti Wictorilta lelun ja alkoi ärisemään melkoisen uskottovasti lelu suussa. Hyvin luovutti aarteensa pyynnöstä käteeni, mutta tämän jälkeen ärinä Wictoria kohtaan jatkui yllätykseksni vieläkin! Annoin pienen luimistelijani ymmärtää, ettei tämä oikein ollut mieleistäni käytöstä ja seuraavaksi pojat menivätkin taas tyytyväisinä rinnakkain. Voi teiniyttä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti