Blogihin hiljaiselohon päättyköhön!

Valmiina! (Kuva Iris Söderholm)

Oikea elämä on ollut aika meneväistä viimeisen viikon. Niinpä blogi on ikävästi kärsinyt. Pari asiaa päätin kuitenkin nyt jälkikäteen tänne raapustaa. Aloitetaan vaikka tämän päivän rally-tokosta. Saimme oikein yksityisopastusta, sillä muut treenaajat olivat tulonsa peruuttaaneet. Kouluttaja treenasikin samalla omaa koiraansa, joka oli aivan ihanan touhukas pieni cockeri neitokainen! Syrämeni suli tuon silkkiturkin alati heiluvan hännän myötä :) Mutta kyllä mekin jotain tehtiin! Tällä kertaa oli vähän omaa luokkaamme haastavempi rata, mutta liikkeet olivat tuttuja eikä näin tuottanut mitään erityisiä ongelmia (mitä nyt en taaskaan aina osannut oikein lukea...) Gatsby on selvästi tottunut nyt rallyttamaan hihnassa sillä toinen kierros otettiin ilman ja se oli alkuun ihan ihmeissään. Voi piskuista! Rytmi kuitenkin löytyi, muistin höpöttää tarpeeksi ja Käpyläinen oli hienosti kuulolla. Sain olla tyytyväinen jälleen! Lisäksi treenasimme erillään oikealla puolella seuraamista ja sinne hakeutumista. Teimme myös liikkeestä istumisia ja niistä kutsumista joko seuraamaan (meni loistavasti!) tai pyysin oikealle puolelle ja sitten koira pääsi kirmaamaan pallon perään. 

Ensi maanantaina on myös epäviralliset rally-kisat ja kouluttajamme kehotti kysymään, josko voisimme kisata AVO-luokassakin (vaikka virallisesti olemme vasta ALO-luokkalaisia). Muutenkin hoputti meitä kisoihin, että saisimme luokkatunnuksen ja pääsisimme kisaamaan korkeampaan luokkaan. Tämä on yrityksessä, mutta kisoihin ei ole ihan niin helppo päästä kuin toivoin... Toisaalta haluaisin ne ALO kisat pois alta, jottei tuon kanssa tartte suotta veivata liikkeitä, mitkä se jo osaa. Saisimme uusia haasteita ja pysyisi homma mielekkäänä molemmille. Onneksi treeneissäkin tehdään välillä näitä ylemmän luokan juttujakin.

Pusuti pusuti! (Kuva Iris Söderholm)

Pelastamisessa saimme aikaan uuden ongelman. Gatsby kävi ekaa kertaa maalimiehellä niin, ettei kertonutkaan siitä minulle. En tiedä onko syy tähän se, että pyysin sitä sahaamaan vai se, että Iris meni uudestaan ja oli näin "jo kertaalleen löydetty". Ryysäämistä tapahtui taas varsinkin uuden ihanan ihmisen päälle sekä treeneihin sateesta huolimatta uskaltautuneen ystäväiseni Niinan kohdalla. Täytyy katsella hölläisikö sahaamisen suhteen vai ottaisiko radiopuhelimet käyttöön?

Sunnuntaina oli hauskat ketteryystreenit, josta tämänkin postauksen kuvat ovat peräisin! Koiraa ohjattiin erilaisille alustoille (liukas levy, metalli, kumimatto, kivikasa jne.) sekä pressun ali. Pressun alitus tuotti meillä sen ongelman, että kun kumarruin, niin Gatsby koki hetkensä koittaneen ja pusutti minua koko suorituksen ajan... Ohjeistus oli pysyä yhdessä, joten se ainakin onnistui! Sama toistui, kun koira piti ohjata lastauslaiturille ja siitä nostaa alas. Sain oikein perusteellisen naamapesun tästä hyvästä! Gatsby oli koko ajan reipas ja rohkea eikä empinyt millään austalla! Kävipähän tuo ihan huvikseen laskemassa sivuttain kellallaan olevan liukumäenkin päältä. Pieni rohkea höpsötin! ♥

Erilainen alusta ei menoa edes hidastanut (Kuva Iris Söderholm)

Mikäs tässä emäntää seuratessa? (Kuva Iris Söderholm)

Pressuhirviötkin kaipaavat vain vähän rakkautta (Kuva Iris Söderholm)