Hyvän mielen treenipläjäys

Viikon sisään on mahtunut treenejä useasta lajista, joista kaikki ovat vielä kaiken lisäksi menneet HYVIN! Treenasimme omatoimisesti pelastuskoirailua muutaman kaverin kanssa, kun viralliset treenit ovat olleet tämän kuun lomalla. Pieni tauko oli tehnyt Käpyttimen innolle hyvää ja teimmekin vihdoinkin normaalin, onnistuneen treenin, jeij! Maalimiehet olivat pahat, sillä Iris on jätetty ennenkin ilmaisematta ja Minna taas on innostanut koirulini välillä aivan kauheaan rakkaushuumaan, jolloin Minna on ollut kärsivänä osapuolena! Minna oli omaksi onnekseen korkealla kontin päällä ja Gatsby malttoi työstää hajua aikas kivasti. Se hyppi ja pomppi hajun perässä ja haukkui (!?) konttia kiertäen. Mielestäni sillä ei ollut näytölle tullessa aivan takuuvarmaa tietoa siitä, missä Minna oli, mutta "näytä" sanan jälkeen se lähti hyvin ja päämäärätietoisesti oikeaan suuntaan. Tosin mielestäni vasta tässä vaiheessa Gatsby oikeasti tarkensi Minnan varman piilopaikan, vaikkakin se työsti oikeaa konttia koko ajan. Iriskin oli korkealla piilossa ja haju painui viereisen rakennuksen seinään (jonka joku pöljä juoksi innoissaan ympäri!) Hyvin kuitenkin ilmaisi ja ansaitsi palkkansa pieni pelastus Käpyseni! 

Eddiekin pääsi kyseisiin treeneihin mukaan ja voi että sitä pienen tollottimen rankkaa elämää, kun aamupala jäi aivan liian pieneksi! Papalla on taipumus oksentaa tyhjää mahaansa, joten annoin sille vähän ruokaa, mutta Eddien mielestä tietenkin aivan liian vähän! Tollotin paahtoi menemään todella taitavasti treeneissä eikä jäänyt yhtään kerjäilemään nameja minulta. Alkuun tosin sillä oli niin vikkelät jalat ettei se tainnut muistaa nuuskutella mennessään yhtään :) Molemmat maalimiehet kuitenkin löytyivät ja papparaisella oli sairaan siistiä! Tästä hyvästä se onkin seuraillut menemisiäni silmä kovana, jos vaikka pääsisi uudestaan herkkuja metsästämään? Normaalisti vain aussie seuraa mukana vessaan, mutta nyt mukaan on yrittänyt änkeä pirtsakka papparainenkin! Höpsökät ♥

Seuruu on herkkuu! (Kuva Minna Karjalainen)

Vaikka olenkin aika lailla luovuttanut tokossa kisaamisen suhteen, niin treeneissä meni ihan mukavasti. Halusin vinkkejä siihen, miten viedä meidän seuruuta eteenpäin. Alkuun hallin häiriöt veivät pienen koiran huomiota, mutta lopulta se alkoi keskittymään paremmin ja saimme aika kivan näköistäkin menoa aikaiseksi! Varsinkin, jos mutkittelin ja hidastelin ja tein muuta jännittävää, niin koirani pysyi mukavasti mukana! Teimme myös isu-maahan kaukoja ja ne sujuivat nätisti. Gatsby nousee välillä vähän huonosti istumaan eli jää kyyryyn, mutta tällä kertaa se istui hienosti suorassa, mistä olin ihan mielettömän tyytyväinen! Teimme yhden kisamisen suorituksen ja Gatsby päätti tarjota väliin yhden seisomisen... Treenaamme yleensä kotosalla kaikkea kolmea ja selvästi pieni koira päätti, että kyllä nyt jo olisi yhden seisomisenkin aika! Niinpä loppuun teimme asennon vaihdoksia kaikilla kolmella ja taas mukaan tuli pientä edistämistä. Kouluttajamme laittoi hypyn riman Gatsbyn eteen, mutta poikkeli päätti voivansa ihan hyvin maata vaikka sen päällä. Olen kokeillut niin takapalkkaa kuin sivupalkkaakin, mutta aina tuo vain pyrkii eteenpäin. Pitänee kokeilla esimerkiksi jonkun pöydän ym. päällä, jolloin edistäminen on aika mahdotonta (ellei halua tippua).

Teimme Minnan kanssa myös meille kenraaliharjoitus rallytreenit. Viereisellä kentällä aksattiin, eli todenmukaista häiriötreeniä lauantain kisoihin! Gatsby kesti sen yllättävän hyvin eikä lähtenyt kesken rataa kertaakaan aidalle pällistelemään. Pari kertaa se syöksähti nähdessään toisen koiran esim. puomilla, mutta nämä tapahtuivat onneksi meidän jutellessa Minnan kanssa. Ensimmäisen radan tein palkaten todella hyvistä suorituksista (kuten mahtavasti juoksu-spiraalista, jossa koiruli ei hyppinyt ja oli vielä hiljaakin!) ja superisti selvitetystä houkutuksesta! Gatsby selvästi huomasi lelut, mutta jätti ne rauhaan, mahtavaa! Teimme muutaman muutoksen rataan ja tein sen seuraavaksi palkatta, joka sujui yhtä vinkaisua lukuunottamatta todella mainiosti. Minä kuitenkin maalailin piruja seinille kisoista stressaten, mutta Minna kannusti eteenpäin ja kehui Gatsbyn olleen todella hyvin hanskassa. Pakko myöntää, että niinhän se oli! Lopuksi kävimme taas yhteislenkillä aussieveljesten voimin ja vetäminen oli alkuun melkoisen kamalaa. Onneksi puolenvälin jälkeen alkoi taas helpottaa ja oli oikein mukava kerrankin saada lenkkiseuraa.

Mukaan on mahtunut myös tietenkin agilityä! Yritin ottaa A:ta ja keppejä osaksi rataa. Tämä onnistui vaihtelevasti. Muistuttelin Gatsbylle mieleen keppejä ja ne eivät ottaneet onnistuakseen vaan Gatsby tunki aina ohjurin ali lopussa. Treenikaverini sanoi, että hänen mielestään Gatsby vähän hämmentyy siitä, kun ohjurit alkavatkin uudestaan (olivat vain alussa ja lopussa). Niinpä kiskaisin alitetun ohjurin pois ja kepit paranivat heti! En olisi ikinä moista itse tajunnut edes kokeilla! Silti kepit eivät onnistuneet kertaakaan suoraan putkesta, mutta ehkä se annetaan anteeksi koiralle, joka teki jopa kolmatta kertaa keppejä ilman verkkoja. A sen sijaan sujui hyvin namialustan ja apupalkkaajan voimin. Minä hilluin ympäriinsä, sillä Gatsby usein lähtee liikkeeseeni mukaan eikä malttaisi olla kontaktilla. Sain nykimisistäni naurut treenikamuilta, mutta mitä en tekisikään toisia viihdyttääkseni?

Liito-Käpy! (Kuva Minna Karjalainen)

Pienen tauon jälkeen otimme vielä pientä radan pätkää, jossa oli minulle erittäin haastava takaakierto kohta. Mielestäni oli hankala pyörähtää pois koiran tieltä ja saada oikea linja seuraavalle hypylle, kun vielä samalla piti muistaa katsoa koiraankin! Lopuksi alkoi hieman vauhti hiipumaan molemmilta, kun hinkkasimme sen verran monta kertaa ja sainpahan yhdet kunnon haukut koiraltanikin, kun jätin sen selkäni taakse! Meinasin vaipua jo epätoivoon oman tumpelointini kanssa, kun Kaija sanoi, että nyt kuvataan menoa, sillä se kuulemma näytti kyllä ihan siltä miltä pitikin.  Kotiläksyksi sain katsoa videoita (hidastettuna!) ja en kuulemma saa ensi kerralla sanoa, etten osaa. Tästä läksystä lupasin toteuttaa sen ensimmäisen puolen, en enempää!

Minulta myös kysyttiin kenen kasvatteja Gatsby oli ja näytin kysyjälle peppuani (treenitaskuani siis) ja myös kerroin Käpyläisen olevan Wirneen koissu. Tähän kysyjä meinasikin, että "niinpä tietenkin". Kuulemma olisi pitänyt jo siitä osata päätellä, ettei ole mikään kauhea karvahirmu. Tämän jälkeen hetken kehuimme kilpaa pienen poikkelini kauneutta ja karvaa!