Tämä päivitys on roikkunut luonnoksissa, sillä koneeni ei ole halunnut olla yhteistyökykyinen. Lähinnä videoiden muokkaaminen tuntuu olevan suhteellisen iäkkäälle koneelleni todella haastavaa ja muokkausohjelma kaatuikin ym. hauskuutti koittaessani äheltää Annen kiltisti kuvaamien tiedostojen kimpussa. Lopulta toinen videoista tallentui kohtaan, josta ohjelma ei annakaan sitä enää muokata ja hermoni meni kokonaan. Olen yrittänyt kerätä jostakin voimia uuteen editoimisyritykseen, mutta sellaisia ei nyt vain tunnu löytyvän. Ja postaus on kohta unohtunut lopullisesti arkistojen syövereihin. Niinpä joudummekin pärjäämään tällä yhdellä ja ainokaisella videolla. Koittakaamme kestää.
Wirneen leiri siis tuli ja meni taas tänäkin vuonna! Kivaa oli vaikka pääsinkin taas vain päiväksi. Omaksi järkytyksekseni ilmoitin meidät agikoulutukseen. En ole kertaakaan käynyt seuran ulkopuolisessa agikoulutuksessa, mutta aloitin kyllä nyt todella mahtavalla sellaisella! Lotta Vuorela oli vaatimattomasti sanottuna aivan loistava! Opin todella paljon omasta toiminnasta. Kuten videollakin näkyy, en osaa käyttää käsiäni. Ennen huidoin niillä minkä kerkesin ja nyt en sitten osaakaan irrottaa niitä kropastani vaan imen koiran koko ajan turhaan tyköni. Toisekseen hidastan itseäni entisestään aivan päättömällä siksakkaamisella! Olen taas ylikorjannut eli en enää liimaudu esteille vaan juoksen niiltä pakoon, jotta Käpy saisi tilaa suorittaa. Vaikka kyllähän minun pikku suikkuni mahtuu!
Lähtölupaa odottamassa (Kuva Linda Malmlund)
Ja lähtölupa annettu! (Kuva Linda Malmlund)
Alkoikin tulla pieni epätoivo omasta sähellyksestä, mutta Lotta ei antanut yhtään tilaa itsesäälille vaan ruoski eteenpäin todella positiivisesti! Kehui Gatsbyä (ja aivan syystä!) sillä se luki jälleen todella upeasti ohjauksiani. Minä kun kitisin, että tekeehän koira, mutta kun mistä sille saataisiin osaava ohjaaja. Tähän sain muistuksen, että koira ei välitä siitä, kuinka surkea ohjaaja on. Se tekee aina mieluiten oman ohjaajansa kanssa. Tämä on kyllä niin totta ja oivana osoituksena siitä toimi koirani, joka pysyi ihan itse avoimella kentällä luonani vaikka ympärillä liikkui muitakin koiria ja se oli jo lipittänyt silmät kiiluen juoksutytön pepun jättämiä sulotuoksuja. Niin se vain silti Käpynen kiikutti lelunsa luokseni, jotta voisimme leikkiä yhdessä ja koitti koko ajan parhaansa tehdäkseen kanssani. Vaikka emme juuri koskaan treenaa ulkona ja vaikka paikalla oli paljon koiria, niin Gatsby oli kanssani meidän kuplassa. Olin niin suunnattoman ylpeä siitä ♥
Leirille mahtui tietenkin myös perinteistä hakuilua ja sisarusten kanssa seurustelua. Sekä loputonta höpötystä koirista ja aivan ylisöpöjen pentujen ihastelua! Mahtavaa porukkaa ja odotan innolla ensi vuoden leiriä! Sitä ennen on tulossa onneksi taas I-pentujen oma mökkimiitti, jonne kuvan nelikko toivottavasti pääsee (Tintin juoksuja jännitämme).
Hienot Te! <3 Ja I-miittiiiiii <3 Jestas noita possusiskoja XD
VastaaPoistaMaailman söpöimmät possusiskot! <3 Toivottavasti pääsen lahjomaan niitä elokuussa :D
Poista