Haasteellista!

Noora haastoi vastailemaan kysymyksiin ja tässäpä olisikin sitten vastauksia!


1. Mitkä ovat harrastuslajeistasi omat suosikkisi ja miksi?

Kyllä se vain on pelastuskoirailu! Päämäärä on mitä hienoin ja treenaaminenkin yleensä oikeasti palkitsevaa. Säästä huolimatta olen pyrkinyt lähtemään ja jopa vesisateessa on ollut suhteellisen kiva treenata. Vaikka oma suoritus kestää yleensä melko lyhyen aikaa ja treeneissä puolestaan menee koko ilta, niin metsässä maalimiehenä kökkiminen auttaa rentoutumaan sekä pääsemään irti arjesta. Plus oma koira on lajista innoissaan sekä melkoisen päheä pikku etsijä! Ei tätä jaksaisi kyllä ilman taito koirulia tehdä!

2. Entäpä haaveiletko pääseväsi kokeilemaan jotain uutta lajia? Jos kyllä, niin miksi juuri sitä?

Vepe on mielestäni oikein kiehtovaa puuhaa ja vähän mietin Gasbyä hankkiessani, josko siitä tulisi meille kesälaji. Laji sopii helteilläkin tehtäväksi, koirani tykkää uida ja uskoisin sen korvaavan pienen kokonsa aimo annoksella sisua! Toistaiseksi aika tosin ei ole lähelläkään riittämässä uuden lajin haalimiseen!

3. Koirasi parhaat puolet ja suurimmat heikkoudet?

Eddien vahvuuksia on sen pääkoppa. Sen kanssa on ollut aina helppo mennä mihin vain, missä seurassa vain. Se on perus luottavainen, sosiaalinen, rohkea ja innokas touhottaja. Eddien kanssa on yleensä ollut ilo puuhailla ja se ei tekemiseen ihan helposti väsy! Heikkoutena (tosin ei koiran mielestä) tai huonona puolena on se hitsikän nenä, joka menee maahan ja koira lähtee kuurona hajua seuraamaan. Eddie on myös itseriittoinen eli miellyttämisenhalu on ollut aina aika nollassa enkä osannut sitä sille myöskään rakentaa.

Gatsby on monessa asiassa kuin Eddie eli rohkea, iloinen touhupakkaus, mutta sen lisäksi se tekee hommia oikeasti minun kanssani! Se yrittää miellyttää ja toimia oikein sekä rakastaa työntekoa. Viimeksi raunioilla olen lähes mykistynyt koirani ketteryydestä, hommaan paneutumisesta sekä rohkeudesta. Omaan käteen Käpy on myös sopivan kova, joskin aina välillä se yllättää herkkyydellään. Heikkous on kiihtyminen tietyissä tilanteissa, jolloin en saa siihen kontaktia. Gatsby on omalla kiertoradallaan jossain käsittämättömän korkealla! Tämän käytöksen laukaisee onneksi vain tietyt uroskoirat ja sitä työstetään parhaillaan! Kiihtyminen on toki esim toisten agia seuratessa ongelma, mutta halittavissa oleva sellainen.

4. Sinun parhaat puolesi ja suurimmat heikkoutesi (liittyen siis koiramaailmaan eli vaikkapa koiramaiseen arkeen tai treenaamiseen)?

Parhaisiin puoliini kuuluu ehkä se, että minusta on helppo antaa koiralle kiitosta enkä pelkää näyttää idiootilta muiden ihmisten silmissä koirani kanssa puuhatessani. Lisäksi olen mielestäni hyvä ottamaan kritiikkiä vastaan ja koitan parantaa itseäni ohjaajana. Olen myös tajunnut, että minun pitää olla eri tyyppinen ohjaaja kullekin koiralleni!

Omiin heikkouksiin kuuluu epävarmuus: en osaa edetä, koska pelkään vaikeampien juttujen menevän väärin. Joskus on tullut myös jälkikäteen potkittua itseäni, kun en pitänyt päätäni joissakin asioissa vaan kuuntelin itseäni kokeneempien ihmisten neuvoja. Neuvot olivat varmasti hyviä, mutta eivät sopineet juuri minun koiralleni ja minähän sen koirani parhaiten tunnen. Luottamusta siis omaan osaamiseen tarvittaisiin välillä aimosti lisää! Minusta on helppo myöntää tekemäni virheet, mutta taas vaikea ottaa kehuja vastaan eli hyväksyä se, että olisin onnistunut itse jossakin. Koira on ansainnut aina kehunsa, itsestäni en ole yhtään niin varma. 

5. Jos saisit aloittaa nykyisen koirasi kanssa ihan alusta, niin onko jokin mekrittävä asia, jonka tekisit toisin (esim. jättäisitkö jonkin asian opettamatta, opettaisitko heti alkuun jonkin asian tai opettaisitko kenties jotain toisella tavoin?)

Eddien kanssa olisin tehnyt itsestäni sille tärkeämmän. Olisin myös oikeasti opettanut sen leikkimään kanssani sekä työstänyt näin itsestäni hajuja kiinnostavamman (toivottavasti). Olisin myös sanonut jo 15 vuotiaana rohkeammin vastaan, kun muut koiraihmiset koulutuksissa minua huonosti kohtelivat. Esimerkiksi noutajajutut jäivät treenikavereiden jatkuvan alentuvuuden takia lopulta pois. Ei vain ollut kivaa (paitsi koiralla!)

Gatsbyn kanssa en olisi alkanut komentamaan sitä sen rähistessä toisille uroksille. Tämä ei auttanut vaan nostivat sen keirroksia entisestään. Olisi pitänyt myös olla vain tiukempi naapureilleni hyppimisestä. Heitä se ei haitannut varoituksistani huolimatta (nykyään yllättäen haittaakin, kun toinen on aika iso ja pomppuisa), mutta olisi pitänyt sanoa tiukemmin, että minua se haittaa! 

6. Miten päädyit rotua valitessasi juuri tähän rotuun (tai näihin rotuihin)? (Tämä kysymys esitettiin minullekin ja törkeästi kopsasin sen :) )

Tolleriin päädyin selatessani tunti toisensa jälkeen koirakirjoja. Koska koira hankittiin perheeseemme (tosin minulle) niin sen pitit täyttää myös vanhempieni kriteerit. Äitini vaati, että koiran on oltava tarpeeksi nätti eikä kultaistanoutajaa isompi ja isäni taas vaati, ettei se saanut olla liian pieni (esim lunnikoira oli isäni mielestä liian pikkuinen). Melko ahtain säkäkorkeuskriteerein siis lähdin etsintääni suorittamaan. Ihastuin kirjojen perusteella bordercollieen, mutta tajusin sen olevan liian vaativa rotu. Lopulta koirakirjastani oli muistaakseni merkittynä finaaliehdokkaina walesinspringerspanieli sekä tolleri. Halusin koiran, josta ei saisi millään määrällä mokailua aggressiivista uhkaa yhteiskunnalle. Tolleriin ihastuin ennen kaikkea luonnekuvauksen perusteella "oppivainen ja iloinen". Minua kiinnosti ennen kaikkea oman koiran kouluttaminen. Koska äiti hyväsyi ulkonäön ja isä koon, niin etsin netistä tulevia pentueita. Lopulta Eddie oli varattu jo ennen sen syntymää ja onni potkaisi mahtavalla yksilöllä!

Hoffi hankittiin koosta huolimatta! Olin rotua katsellut jo Eddietä hankittaessa ja kun kakkoskoiran kriteeriksi tuli isältä "vahtikoira", niin sain kaupattua kauniin rodun melko helposti vanhemmilleni. Isääni hieman selvästi huoletti Eddien kiltteys minun painattaessani sen kanssa ympäri kyliä välillä keskellä yötäkin. Hoffia halusin sen leikkisyyden, koulutettavuuden sekä ennen kaikkea miellyttämisenhalun takia. 

Lähdin kolmannen koiran hankintaan tietäen, että haluan oikeasti harrastaa koiran kanssa. Pelastuskoiratoimintaan sopiminen olikin koiran yksi tärkeistä kriteereistä. Lisäksi halusin terveen koiran sekä kivan kokoisen. Olin aina katsellut ausseja haaveillen, mutta pelännyt, etten pärjäisi sen tarvitseman aktiviteettimäärän kanssa. Sitten kun yksi rotu harkitsemieni listalta kariutui pois juurikin siistä syystä, ettei siitä pakosti saisi moottorin puolesta pelastuskoiraa, niin tajusin, että hain oikeasti aktiivista rotua. Tollerinikin kanssa pärjäsin hyvin ja Eddie oli aikamoinen menijä nuorena! Niinpä päätin uskaltaa eikä ole kaduttanut!

7. Mikä tekee koirasi iloiseksi?

Eddien tekee iloiseksi ruoka ja uiminen. Ne vain ovat sen elämässä parhautta! 

Gatsbyn tekee iloiseksi lähes mikä vain! Se vain on iloinen pieni koiruli :) Erityisesti se tykkää treenata, juosta vapaana sekä leikkiä minun tai kivojen kavereiden kanssa. Jostakin syystä sain erittäin innokkaita kiitospusuja sen jälkeen, kun annoin sen nuolla smetana purkin. Pikku koira ihan huumaantui tästä herkusta!

8. Onko koirassasi jokin piirre/ominaisuus/tapa, jonka haluaisit muuttaa?

Eddiestä olisin nuorempana muuttanut sen karkailun. Nykyään muuttaisin sen aikakoneella nuoremmaksi.

Gatsbystä muuttaisin urosrähinän. Eiköhän sen vielä muutukin :)

9. Mitä ominaisuuksia koirissa eniten arvostat ja esimerkiksi mitkä ominaisuudet toivoisit seuraavasta koirastasi löytyvän?

Arvostan sosiaalisuutta, rohkeutta, aktiivisuutta sekä miellyttämisenhalua. Myös vapaanapidettävyys on mukava asia ja syy, miksi en ikinä tule hankkimaan esim ajokoiraa.

10. Onnistunut valokuva koirastasi? Lisää valokuva, joka mielestäsi on erityisen hyvä otos koirastasi (tai sinusta yhdessä koirasi kanssa). Kuvassa koiran ei tarvitse välttämättä olla kauneimmillaan, vaan kuvasa tulisi olla Sitä Jotain!

Tämä kuva vain miellyttää omaa silmää ihan hitokseen! 

Tämä on pitkään ollut lempikuvani Eddiestä.
Nuo simmut, tuo nenu ja hennot lumihiutaleet ♥

Jotenkin kiva kuva kolmikostani! Kaikki ovat ihan omannäköisiään ja oloisiaan tässä kuvassa.

11. Epäonnistunut valokuva koirastasi? Lisää valokuva, jossa koirasi on jostain syystä ns. epäedustava eli esimerkiksi hassu ilme tai outo tilanne.

Epäonnistuneita kuviahan on kamera täynnä :D Yleensä kuvissa viilettää liian kovaa pieni koira tai ehdin napata kuvan jonkun hännästä! Mutta tässä muutama kuva, jossa asiat ei ole mennyt ihan suunnitellusti:

Erittäin hieno rakennekuvayritys :D Toivottavasti Käpy seisoo yhtä hienosti näyttelyissäkin!

Herra banaanikorva vastaanottaa viestejä toiselta planeetalta.

"Mitäää säää teet?" Fero ehkä vähän kaatoi mut tässä :)

Taiteen sääntöjen mukaan loppuun pitää keksiä 11 kysymystä lisää ja haastaa muita vastailemaan.

1. Mikä tekee koirastasi (jokaisesta koirastasi) juuri sen yksilön, joka se on? Mitä piirteitä siinä on, jotka ovat juuri sille ominaisia?
2. Jos vertaat koiraasi sen rotuun, niin missä kohti se on rotumääritelmän mukainen ja miten se taas poikkeaa siitä? Erityiskiinnostus luonteen kohdalta.
3. Miten koirasi on saanut nimensä? Onko sinulla jotain tapaa miten koirasi nimeät? Pitääkö pentu nähdä vai onko nimi jo valmiina?
4. Saako koirasi nukkua sängyssä. Miksi tai miksi ei?
5. Mikä on koirasi lempipaikka?
6. Mikä on parasta koiran omistamisessa tai mitä teet mieluiten juuri oman koirulisi kanssa?
7. Mikä taas on ärsyttävintä koiran omistamisessa tai juuri siinä omassa koirassasi?
8. Onko koirallasi huonoja tapoja?
9. Mistä tiedät, että suhteesi on koiraasi kunnossa? Mitkä pikku asiat ovat tärkeitä?
10. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
11. Mikä on hulluin/hassuin asia mitä olet tehnyt koiraharrastuksen nimissä?

Haastan Minnan, jos blogiin saataisiin näin vähän eloa ;) Muuten moni seuraamani blogi on jo tainnut haasteen itselleen saada eli jätän jokaisen harkinnan varaan, jos kysymyksiini haluaa vastailla. Heitäthän linkkiä kommentteihin, jos vastaamisesta innostuit!