Pieni himopelastaja

Pääsiäisenä ehdittiin pelastaa oikein urakalla! Torstaina olin hieman nihkeä lähtemään treeneihin, sillä mähmää satoi taivaalta ja treenit olivat 45 minuutin matkan päässä. Sain kuitenkin kimppakyytiläisen, joka nostatti mieltäni hurjasti :) Matkat sujuivat leikiten hyvässä seurassa, kiitos siis Sanna ja maailman rauhallisin automatkaaja Minni-labukka! Itse treenitkin sujuivat kaiken kukkuraksi hyvin! Alkuun otettiin pieni hallintatreeni ja Gatsby jätti mahtavasti omaan arvoonsa ison haukahtelevan mustan uroslabukan sekä kiihkeästi urahtelevan dalmisuroksen. Kontakti rakoili välillä, mutta Gatsbyllä jäi tuijotus hyvin vähiin ja se pysyi rauhallisena. Olin siihen niin vietävän tyytyväinen! 

Koska edellisellä kerralla nimenomaan ilmaisu tökki (Iris jätettiin puskaan), niin halusin kivan selkeän ilmaisutreenin. Piiloon pujahti siis neljä maalimiestä, mutta koska Gatsby teki aivan mielettömän varmaa työtä kolmella ensimmäisellä, sain hyvän neuvon olla ahnehtimatta enää neljättä. Tuli myös testattua pitkästä aikaa miten Gatsby suhtautuu sillä täysin vieraaseen maalimieheen (hän tuli myöhässä joten ei ollut edes alun hallintatreeneissä paikalla). Suhtautumisessa ei ollut juurikaan muihin eroa eli änkeys syliin sekä iso pusu. Voi pientä rakkauden jakelijaani...

(Kuva Minna Karjalainen)

Lauantaina olimme taas koululla ja piilot eivät olleet ihan helpoimmasta päästä. Tämä tosin ei haitannut taito Käpyläistäni, joka seurasi nokkaansa oikein hienosti! Myös Eddie pääsi touhottamaan mukaan ja tollukka oli ihan tohkeissaan :)

Sunnuntaina menimme myös yllätys yllätys pelasturtreeneihin! Eddie pääsi myös taas mukaan ja sehän meni ja JUOKSI! Minun pieni papparaiseni vipelsi kuin nuorikin koiruli! Se on ruvennut nyt myös oikeasti jättämään minut sekä perässäkävelijät rauhaan ja tajuaa parempien herkkujen tulevan maalimiehiltä.

Gatsbykin teki mahtavaa työtä ja ilmaisi taas pitkääkin matkaa todella varmasti! Sillä oli lisäksi ihan oikean umpipiilo (ikkunaton leikkimökki) ja olin hieman skeptinen, miten se suhtautuisi siihen, ettei pääsisi edes näkemään maalimiestä. Koirulini kuitenkin yllätti minut ja nuuskutti maalimiehen sijainnin tarkasti. Gatsby bongasi leikkimökin ovenkin ja jäi sen eteen vähäksi aikaa tuijottamaan, jos joku vaikka oven avaisi. Kun kukaan ei hätiin tullut, niin se lähti ilmaisemaan minulle ja teki taas täydellistä työtä! Voihan hehkutusten hehkutus! ♥

Etsinnän lomassa ehti vähän posettamaankin (Kuva Iris Söderholm)

Jottei maanantai vain olisi ollut poikkeus, niin oli vuorossa taas pelastusta :D Ajelimme Minnan ja Novan mukavassa seurassa Espoon raunioiradalle. Olen hieman haaveillut, josko Gatsbyn veisin raunioiden soveltuvuuskokeeseen. Niinpä on ihan reilua koiralle viedä se edes kerran ihan kunnolla rauioille treenaamaan! Olin miettinyt, tulisiko Käpyläiselle jossakin vaiheessa jokin mietintää herättävä este vastaan. Täysin turhaan moista edes mietin! Se viiletti käsittämättömän ketterästi menemään ja juoksi esim. varmaan n. 45 asteen kulmassa olevaa betonilevyä pitkin suoraa viivaa ihan kuin se olisi maalla juossut! Se kävi myös omatoimisesti vähän katoilla maisemia ihailemassa ja sillä taisi olla kaiken kaikkiaan ihan törkeän kivaa! Ilmaisu toimi normaalisti ja nokka tuhisti menemään. Gatsbyä ei haitannut mutakaan, joka värjäsi niin koiran tassut kuin omatkin jalkani polviin asti likaisiksi.

Minunkin oli helppo hymyillä mahtiotukseni työtä seuratessani kunnes törmäsimme yhdellä näytöllä kyykäärmeeseen, jota Käpy onneksi tajusi olla rakastamatta! Kuulin sihinää jaloistani hakiessani palkkarasiaa maalimieheltä ja siinähän olikin ihastuttavan äkäinen harmaa pötkylä. Gatsby oli käärmeen ohi juossut näytölle usemman kerran ja ehti minunkin käärmettä ihmetellessäni tulla sitä myös katsomaan. Gatsby otti kuitenkin ihan itse takapakkia, mistä olen oikein kiitollinen! Koira oli helppo laittaa parkkiin siksi aikaa, kun taitavat käärmeenkäsittelijät kuljettivat vieraamme ulos alueeltamme.

Kyy ei arvostanut häiriköintiämme (Kuva Iris Söderholm)

Loppuun koirat pääsivät vielä kokeilemaan ketteryyttään erinäisille esteille, jotka menivät taas hirmuisella innolla! Gatsby juoksi metalliputkista (tai kiipesi niidenkin päälle...), kiipeili keinulla sekä korkialla. Ainoa haastava este oli vaakatasossa makaavat tikaspuut, sillä niillä ei ihan täysiä voinut vilistääkään! Tokalla yrittämisellä tosin tämä oli myös vauhtihirmuni tajuntaan iskostunut ja se meni jo oikein nätisti.

Nämähän hitto sentään vaativat keskittymistä! (Kuva Minna Karjalainen)

Ps. Vaikka onkin aiheen vierestä, niin taas on ensi kuun alussa luvassa rally-kisat! Jee! Onneksi oma seura järjestää kisoja nyt oikein ahkeraan!