Sotasuunnitelmana reisitarget

Ilmoittauduin innoissani, kun seuramme järjesti Vappu Alatalon motivointiklinikan ja mahduimme Gatsbyn kanssa koirakkopaikalle. Meille kummallekin kun tuo vireen säätely ei ole se helpoin asia, niin odotin koulutusta kovasti! Ettei elämä olisi kuitenkaan liian helppoa, päätti Käpyläisen masu mennä jostakin syystä yön aikana sekaisin. Se kuitenkin joi hyvin, pissasi normaalisti ja olisi syönytkin, ellen olisi ilkeänä ollut antamatta sille ruokaa. Soittelin silti jo aamusta, että mitenköhän meidän osallistumisen laita olisi? Onneksi kouluttaja suostui tulemaan meidän kanssa ulos, niin ei tarvinut viedä Käpyä halliin. Uskon, että masu on sekaisin vain jostain sopimattomasta herkusta, mutta kun koskaan ei voi tietää ja hallilla käy paljon pentujakin, niin en halunnut riskeerata kenekään muun koiran terveyttä. Meidän kannalta sää oli ikävän kuuma ja viileä halli olisi kyllä tullut hommissa tarpeeseen. Plus Gatsby joi yllättävän huonosti autossa (jonka sain onneksi varjoon!), joten se oli kyllä hieman vetelää poikaa.

Pieni killisilmä ♥

Vapun kanssa ensin juteltiin ja kuten olenkin hieman epäillyt, niin pelkkä rauhoittuminen kiihdyttävissä tilanteissa ei riitä. Jossain vaiheessa kun se pato kuitenkin pettää, niin koiralle pitää rakentaa sopivia purkuväyliä. Tajusin, että olen agikisoissa pistänyt Gatsbyä odotellessa vain patoamaan, johon se myös nykyään aika kivasti kykenee, jolloin ei ole ihmekään, että radalla se sitten purkaa kaiken kiihkonsa aivottomaan kisavireeseen. Pitää siis koittaa saada se purraamaan lelussa höyryjänsä ennen kisasuoritusta, niin onnistumisen mahdollisuudet kasvavat varmasti. PHAUn kisoissa Gatsby oli odottelussa kaikkein rennoin, mitä olen sitä vähään aikaan nähnyt, joten se keräsi itseensä vähiten kierroksia ja sen takia kisatkin melkein sujuivat. 

Pureuduimme itselleni siihen suurimpaan murheenkryyniin eli pelastelun luoksepäästävyyteen. Ideana on saada rakennettua sitä kuplaa, jota olenkin lähtenyt nyt todenteolla työstämään ja siihen avuksi reisitargettia. Koitan nyt saada ehdollistettua Käpyn painamaan leukansa reiteeni kiinni ja patoamaan siinä kiihkonsa, jonka pääsee sitten purkamaan siihen maailman parhaaseen leluun, joka odottaa esimerkiksi autolla. Leluun saa sitten purkaa kaiken sen stressin, mitä tilanne koirassa varmasti aiheuttaa. Aloitimmekin tämän rakentamista meidän käsitargetin avulla ja kanssaklinikkalaiset tekivät meille ihmisrivin, jossa harjoittelimme targettiin tuloa. Pidin kämmentä siis reittäni vasten tarjolla ja Käpy tarjosi todella hienosti siihen koskemista! Toki alkuun autoin, mutta lopulta ilman vihjesanaakin. Ulkona oli jonkin verran häiriötä eikä Gatsby ollut ihan parhaassa iskussaan muutenkaan, mutta sain sen silti aikas kivaan työmoodiin. Vappu kehaisikin, että meillä molemmilla sujui harjoitus hyvin ja minäkin kuulemma osasin lukea koiraani! Sain kehuja, että osasin olla rentona, mutta olin itse liian innokas ja kehuin liian kiljahtelevaisesti. Tämä rikkoo sitä meidän kuplaa eli myös omistajan pitää malttaa pysyä rauhallisena. Itse tietenkin olen vain koittanut olla koirasta tarpeeksi kiinnostava, mutta tässä hommassa se ei toimi. Lisäksi kontrolloin Gatsbä liikaa esimerkiksi pyytämällä siltä kontaktia. Vappu sanoi, että ymmärtää oikein hyvin, miksi näin teen (koska levottomasta katseesta voi äityä rähinä) mutta koiralle pitää antaa enemmän tilaa toimia itse oikein. Aion nyt koittaa rakentaa tästä meille sen toimintamallin, joka meidät ensi syksynä pelastuskokeisiin veisi. Reisitargetti kuulostaa helpommalta kriteeriltä toteuttaa kuin pelkkä kontaktin pitäminen. Koiralla kun on mahdollisuus purkaa kiihtymystään painamalla päätään vielä kovemmin jalkaani vasten. 

Ylijäämä kuvasaastetta raunioilta

Mielenkiintoinen koulutuspäivä kaikkinensa ja olisin jäänyt katsomaan loputkin koirakot, jollei omani olisi hieman masuvaivainen. Hieman ehdin huolestua, josko motivointi menisi helposti houkuttelun puolelle sillä omistajan vastuuta koiran motivaatiosta korostettiin luennolla. Pelkoni oli kuitenkin onneksi lopulta turha. Koira nimenomaan koulutettiin olemaan aktiivinen omistajaasa kohtaan. Varsinkin pentujen kanssa tehdyt kuolleen lelun harjoitukset ja luopumiset olivat todella kiinnostavia ja pistin ne korvan taakse Käpy Kakkosen varalle.