Remuamista

Aloitetaan maailman navasta eli Eddiestä. Sen suurinta hupia ja viihdettä on tuijottaa takapihalla aidalla naapureita kerjäten herkkuja. Nähtävästi hiljaa tattina patsastelu ei tuota herran mielestä enää tarpeaksi tulosta vaan eilen kuulin hyvin tutun pienen komentohaukun taksulta. Ihmettelin hetken, sillä ovi oli auki eli sisään ei pitäisi joutua komentamaan. Mutta oma possuseni se komensikin vain ihmisiä... Pitäisikö papparaisellekin alkaa taas pitää hieman enemmän kuria? Myönnän olleeni aika lepsu sen kanssa kun se on niin vanha ja söpö ja hellyyttävä ja EDDIE ♥

Gatsby ei ole päässyt yhtä helpolla vaan ilkeä omistaja kielsi sitä taas kerran urisemasta Wictorille. Alkuun ei meinannut pieni paimen millään kieltoa uskoa, mutta muutaman (pitkältä tuntuneen) minuutin jälkeen saimme lenkkeillä belgien kanssa ihan sovussa. Lenkille päädyimme tietenkin pelastuskoirailun jälkeen, kuis muutenkaan!

Gatsby, Jedi ja Wictor (Kuva Iris Söderholm)

Treeneissä olimme jälleen homeisessa koulussa. Kaksi kierrosta kahdessa eri rakennuksessa. Ensiksi löysime maalimiehet lavalta ja kellarin uumenista sekä hyllystä maakaamasta että varaston perältä. Jonkun verran oli turhaa haukkua, mutta onneksi olen oppinut näkemään, koska koira on oikeasti hajulla. Hyllyllä maattua Gatsby kävi ihan ensimmäisellä hyllyllä kiipeilemässäkin, mutta tuli ilmaisemaan ennen kuin oli oikeasti tarkentanut hajun toiselle hyllylle. Hyvin se sieltä kuitenkin maalimiehen lopulta bongasi. Toisessa rakennuksessa Gatsby pelasti taitavasti raollaan olevasta kaapista ensimmäisen tunkien itsensä helposti raosta sisään. Toinen oli paikassa, jonka tiesin jo valmiiksi olevan todella haastava. Käytävässä kahden toisiaan kohti aukeavan oven välissä. Ovet siis kiinni toisissaan muodostaen V:n seinää vasten. Haju painoi vastakkaiselle seinälle eikä Gatsby meinannut millään uskoa, ettei maalimies ollut hyllyn päällä, koska sieltä se haju tuli! Nostin sen jopa hyllyä katsomaan (joka olisi voinut mennä hieman hillitymmin ja hallitummin, köh köh). Lopulta kuljetin sitä oviaukoista ja niin se vihdoin sai hajusta kiinni saranapuolelta. Tästä tuli pienelle päänvaivaa eli miten päästä itse sisään! Hienosti Gatsby taas hajua työsti eikä luovuttanut vaikka vaikeaksi meni! Ylpeä olen :)

Maanantaina rallasimme oikein kisamaisesti siinä mielessä, että Gatsby haahusi, haahusi ja haahusi vielä lisää... Tollanen se ei ole ikinä treeneissä varmaan ollut. Jäljitteli oikein hienosti Lempäälän kisan tunnelmia. Sitten se päätti koittaa puraista ampparia ja me yritimme joukolla tarkastaa, ettei pistiäinen vain tuikannut Gatsbyä suuhun! Mitään ei näkynyt ja vasta kotona huomasin kuonossa patin, mihin selvästi pimppari oli pyllynsä painanut. Onneksi patti on ollut rauhallinen eikä piikkiä näkynyt.

Fero leikki pupua :D

Tänään nappasin Gatsbyn tapaamaan Neea ja Asta isovillakoiria. Sovimme tapaamispaikan, missä koirat voisivat rällästää vapaana. Gatsby sai kulkea normaaliin tapaan ilman hihnaa, kunnes se päätti mennä taas ihan vain huvikseen moikkaamaan ihmistä kiellosta ja kutsusta huolimatta. Tästä se sai ensin kurinpalautuksen, mutta kun myöhemminkin nenä vain nuuskutti maat eikä korvat toimineet koristeita kummemmin, niin talutin napsahti pantaan ja omistajaa kiukutti. Onneksi villakoirien kanssa oli mukavaa suolla juoksennella ja pahemmat höyryt purettuaan teinini oli taas oma pieni tottelevainen Käpyni ♥ Aina välillä on ikävä sitä pientä pentua :)