Koirani eivät kunnioita minua. Tämän opin tänään. Kävimme paimentamassa ja Gatsby ei kunnioittanut minua tai edes keppiä. Huitaisin ihan sitäki pariin otteeseen vahingossa aurauskepillä ja possu vain jatkoi possuiluaan. Kotona taas odotti pengottu roskis ja 12 isompaa paskaa matolla sekä pienet siirtymä paskavanat niiden väleissä. Fero ei kunnioita sille asettamiani sääntöjä kun poistun paikalta. Se siis välttää ryöstelyä rangaistuksen pelossa, mutta yksin ollessaan tätä uhkaa ei ole. Se kirjaimellisesti paskoo surutta kaiken mukamas rakentamani päälle.
Neljän tunnin yöunet (Feron mahan takia), ei läheskään riittävä aamupala ja kalleimman koskaan maksaneeni spagetti voi nokareella sekä lisukesalaatilla plus leivällä-aterian jälkeen huumorintaju ei nyt riittäisi. (Huom. ateria olisi ollut kohtuu hintainen, jos sitä olisin voinut syödä). On erittäin iso väsy, erittäin iso kyllästyminen paskan siivoamiseen ja (oikean kunnon ruuan) nälkä. Viimeistä en tiedä jaksaisiko alkaa pakkasesta sulattamaan, sillä luulin tosiaan saavani tänään muualla ruokaa. Laktoosi vammani kuitenkin tuli emännälle yllätyksenä ja sain sen sijaa kuunnella, kuinka ihmisille ei sitten kelpaa nykyään mikään. Tunsin siis vielä syyllisyyttä nälän päälle. Kyllähän nyt kehen tahansa pitäisi ihan päältäkin päin minusta tajuta, ettei tähän pakettiin ne huippugeenit ole osuneet. Lisukesalaattia en kehdannut syödä enempää, koska muutkin sitä varmaan halusivat ja pelkkä spakua nyt ei vaan määräänsä enempää uppoa.
Lisäksi vaikka onnistuimmekin toisella kerralla jo vähän lampaiden kanssa, niin itseä jäi vaivaamaan se, että annoin oman paskan fiiliksen näkyä suhtautumisena koiraan. Gatsby pääsi ekaa kertaa ankoille ja minä vain tiuskin sille milloin paskan mussuttamisesta milloin liian kovaa menemisestä. Paimennuksessa ongelma on se että en itse tiedä mitä koiralta vaatisin ja näin en todellakaan osaa yrittää saada haluttua koirasta irti. Tai se isoin ongelma kai kuitenkin oli se iki-ihana kunnioituksen puute... Lisäksi jo normaalisti paljon fiksummin autossa odottava Käpyläinen huusi ja huusi lisää sekä huusi. Toivottavasti tästä ei nyt ala sitten taantuma asian suhteen...
 |
| Lähes koko bioastian sisältö on kadonnut jonkun sisuksiin. Rauhallinen yö taas luvassa... |
Ja kun mä vihdoin pystyin siivoamaan keittiön sutkun ilman, että saisin massiivisen raivokohtauksen, niin huomasin ääliön samalla kaataneen vesikipun roskien sekaan. Matto oli erinäisen tahmea ja märkä ja lattia tietenkin sen alta ihan samanlainen. Plus täällä edelleen haisee aivan paskalta.
