Verta, paskaa ja ahdistusta

Otsikossa mainituista on Feron yksinolot tehty. Koiraportti piti sitä makkarissa yhden päivän. Sitten se revittiin krijaimellisesti verissäpäin irti. Onneksi koiran suu näytti kuitenkin ihan normaalilta ja hampaat olivat tallella eli ikenistä vain vuotanut porttiin ja oveen punaista. Tämän jälkeen otin makkarinovesta kahvan irti ja suljin sen keskiviikon työpäiväksi oven taakse. Tästä oli seurauksena oven syöminen, molempien ovilistojen irti repiminen, pahvilaatikon täydellinen tuho ja lipastolta alas tiputetun työkalulaatikon tonkiminen. Tämän lisäksi vesikuppi oli nurin ja kakkaa löytyi matolta lukemattomista kohdista, peilistä, lampunjohdosta, pahvinpaloista ja tietenkin lipaston alta. Minua tervehdittiin erittäin ahdistuneen haukun voimin töistä palatessani. Torstaina jätinkin sen sitten vapaaksi, sillä kipulääkkeet ovat tuntuneet tehneen tehtävänsä ja meillä on ollut normaalin sopuisaa. Unohdin kuitenkin vaatehuoneenoveen kahvan ja sieltä oli ryöstetty treenireppu ym. mukavaa. Ahmiminen oli tietenkin tuottanut myös sitä ruskeaa siivottavaa matolleni... Aarteiden rippeitä oli ympäri kämppää ja niistä varmana johtuen kotiintuloni laukaisi pienen rähinän nuorison kesken. Selvisimme ilman reikiä, mutta teki mieli hakata sellainen omaan päähäni, kun olin tuon kahvan unohtanut!

Onneksi sentään nyt on ollut pari normaalia päivää, jotka valaa uskoa taas tulevaan. Lauantaina kohdalle sattui harvinainen viikonlopputyöpäivä. Koirat olivat silpunneet (tai Gatsby varmaan siplunnut ja Fero syönyt) pöydälle unohtuneen talouspaperitullan, mutta muuten oli rauha maassa. Samoin ilta ja seuraava päivä menivät kuin aina ennenkin! Gatsby murisi ja urisi vielä viikolla kaikesta varmuudeksi molemmille toisille koirille, mutta käskin sen aina tilanteista päättäväisen ystävällisesti "pois" ja itse lähdin menemään, jos ei urina loppunut. Se kävi esimerkiksi nuuskuttelemassa matolla makaavaa Eddietä ja kun Eddie nuuskutti takaisin, alkoi teini jäykistellä ja öristä. Eddiehän ei murinaa kuule, mutta lukee onneksi muuten kehonkieltä ihan hyvin. Fero sen sijaan on kunnioittanut yllättävänkin hyvin Gatsbyn tarvetta omaan tilaan ja ymmärtänyt sen urinat seesteisesti. Nyt Gatsby on kuitenkin alkanut taas käyttäytymään juuri toivomallani tavalla eli jos sitä on alkanut tilanteessa huolestuttamaan, niin se kävelee itse pois. Pätevä Käpyli!

Vielä opin kuvaamaan niin, että koko koira mahtuu ruutuun :D

Feron elämään kuului myös käynti eläinlääkärissä. Mitään maailmaamullistavaa ei lääkäri sanonut. Feron takapää on huonona eikä se korjannut ollenkaan takajalkojensa asentoa, kun lääkäri taittoi varpaat tassun alle. Olen huomannut samaa kotonakin eli jollei tuo ole aikeissa liikkua eteenpäin, niin tassut saavat olla miten päin vain. Etutassut sentään käyttäytyivät normaalisti. Lääkäri sanoi, että voitaisiin kuvata, mutta en nähnyt siihen tarvetta. Eivät ne kuvat mitään uutta kertoisi kuitenkaan. Mielenrauhaa toi se, että uskallan tosiaan liikuttaa tuota normaalisti, mikä on suorastan suotavaakin. Rokotukset otin sille vielä niskaan, kun rabies juuri vanheni ja nelossetti olisi menossa parin kuukauden päästä. Fero elelee nyt päivänsä kipulääkkeiden voimalla ja jos nykyinen lakkaa toimimasta, niin annetaan jotain muuta. Itse koitan tsempata ja valmistautua henkisesti siihen, että osaan luovuttaa ajoissa. Mielestäni vielä Ferolla on koiranarvoinen elämä; se syö mielellään ja lähtee lenkille aina iloisena. Se jopa viipotti taas torstaina pelastuskoiratreeneissä mukana ja söi tyytyväisenä juustoa kolmelta eksyneeltä :)

Gatsby oli tietenkin mukana kyseisissä treeneissä ja aiheena oli taajamaetsintä. Liinassa siis puistoon ja ukkoja etsimään! Ekalla ukolla nyppäsin liinasta, kun paimen pahoinpiteli maalimiestä pompuillaan. Tästä hyvästä se ei sitten halunnutkaan ilmaista minulle aluksi. Kun hieman kehotin, niin ilmaisuhaukku kajahti ja sahaustakin jopa tarjottiin. Toisella maalimiehellä ilmaisu sujui oikein hyvin liinasta huolimatta ja maalimies sai pomppunsa vasta kehuttuaan, kuinka Käpy ei häntä ryykännyt... Viimeinen oli erittäin märän ojan "väärällä" puolella enkä päässyt seuraamaan koiraani siitä, mistä se meni. Jouduin siis hortoilemaan hyvää ylityspaikkaa etsien ja Käpyltä katkesi ajatus. Hienosti se kuitenkin ilmaisi, kun kysyin uudestaan, että näyttäisikö se, ja sehän näytti! Taito pojuli siis! 

Perjantaina agissa pakkovalssattiin. Täytyy myöntää, että olin aika skeptinen kouluttajamme kuvaillessa päivän ohjelmaa. Treenasimme ennen kaikkea ohjausta ja taas kuului pahin painajaiseni "rintamasuunta". Yllätin kuitenkin niin itseni kuin selvästi ohjaajammekin ja hitto vieköön onnistuin ohjauksissani! Edelleen huidoin välillä liikaa kädellä, jolloin hartialinjani osoitti ties minne, mutta pakkovalssasin kuitenkin melkoisen onnistuneesti! Gatsby meni aika kivasti ohjauksen perässä, tosin treenin lopussa se alkoi haaveilemaan hypyllä 6 seuraavaksi vuorossaolevan sakemannin perään eikä keskittynytkään ihan täysillä minuun. Ohjauksen ollessa uusi meille molemmille (ja minun ohjatessa aina välillä hieman huonosti) Gatsby ei aina hypännytkään estettä vaan juoksi sen edestä. Kerran se kyllä jopa ihan päätti possuilla, kun ei saanutkaan kaahottaa täysiä vaan piti hitto miettiäkin vähän! Kouluttajamme auttoi tässä ja palkkasi Gatsbyn heti hypyn jälkeen, mistä se saikin varmuutta räpellykseni tulkitsemiseen. Hienosti se oli kaiken kaikkiaan taas kuulolla eikä pikkujouluissa esiintynyttä haukkumista irronnut tällä kertaa olleskaan. Tästä olen erittäin tyytyväinen! Tavoitteenani kun on hiljainen agikoira. Aika näyttää, kuinka realistinen tavoitteeni sitten onkaan...

Suurinpiirtein tälläistä pyöritystä teimme.