Oman seuran agikisoissa

Syysloma oli mukava taputella oman seuran agikisoilla. Petri Siimes oli taiteillut suoraan sanottuna haastavat ykkösten radat ja monen kauhuksi rimatkin olivat vielä yllätyskorkealla eli 60 cm. Meillä oli haasteina perusongelmat eli järjetön kisavire ensimmäisellä radalla. Gatsby veti surutta vähän sinnepäin ja rimoja tipahteli minkä kerkesi. Kirsikkana kaaoskakun päällä oli vielä loppuun saatu hylky, kun luotin sen suorittavan kepit ihan itse. Noh, eihän hänen Vireytensä viitsinyt mennä oikeasta välistä tai pysyä ihan loppuun saakka. Gatsby myös uhosi ennen rataa vähän kaikille, mutta lopulta purki itseään hyvin hihnaansa ja pystyi olemaan ihan fiksustikin. Huomasin myös ilokseni, ettei Gatsbylle jäänyt rähinä kertaakaan päälle eli se palautui urinoistaan todella kivasti! Lisäksi hampaat eivät olleet lähelläkään iskeytyä omistajan lihaan missään vaiheessa. Gatsby myös selvästi kuunteli minua radalla vireestään huolimatta eli ei tehnyt muuten omia ratkaisujaan, kuin ettei viitsinyt suorittaa hyppyjä tai keppejä kunnolla. Eteenpäin ollaan siis tultu!

Tokan radan täydet kympit! Vale-Wirnistelijä Hyrrä (Snowtimes Bonanza) pinkoi omalla kympillään kakkosradan voittoon

Ensimmäisen radan kepeistä johtuen en sitten uskaltanutkaan luottaa meidän keppeihin tokalla radalla vaikkakin Gatsby teki todella nättiä työtä niiden sisäänmenossa (jossa moni teki virheitä). En kuitenkaan uskaltanut irrtoa terpeeksi kauaksi sen edelle ja ohjasin seuraavan hypyn hieman myöhässä ja turhan takaa. Ei ollut kellekään varmaan yllätys, kun tämä rima tipahti. Lisäksi pelkäsin jostakin syystä ettei Gatsby tekisi muuria nätisti, koska sille käännyttiin aika tiukasti putkesta. Monen muun makiskoira ryntäsi sellaista vauhtia putkesta ulos, ettei niillä ollut olngelmia, mutta minun pieni kiltti poikana kääntyi mammaa etsimään turhankin nätisti. Siinä sitten kun jännittelin ja varmistelin muuria, niin unohdin minne sen jälkeen mennään, lähes tungin koiran hylkyputkeenkin, mutta onneksi Gatsby pyöri vain kiellon meille. Teimme jälleen yhteistä rataa, mikä oli itselle se isoin juttu!  Lisäksi Gatsbyn vire oli kohdillaan radan ulkopuolellakin ja sen kanssa oli rento ja kiva odotella! Harmi, kun ei ollut sitä kolmatta rataa! Jäi sellainen fiilis, että se olisi voinut olla se meidän rata! Seuramme palkinnot olivat parantuneet sitten viime kisoissa pärjäämistemme. Sain starttialennuslahjakortin, etusetelin Riemuun, suklaata sekä kivan lelun koiralle. Tämän lisäksi sain vielä valkata palkintopöydästä jotain pientä kivaa ja otin Gatsbylle äijämäisen pinkin vilkkuvalon talven pimeisiin iltoihin!