Nuuskutin kavereineen

Viikkoon on mahtunut treffejä mukavassa seurassa! Rocky-sheltti oli aikuistunut viime näkemästä paljon ja pennulla nousikin jo jalka hyvin tottuneen näköisesti. Tästä huolimatta Gatsby piti sitä onneksi vielä tarpeaksi pentuna eli pojat tulivat taas toimeen mukisematta. Leikkejä ei saatu oikein aikaiseksi, sillä Gatsby painatteli vain toiveikkaana juoksuisen nartun hajujen perässä. Kyseinen ihanuus tuli meitä lenkillä vastaan ja se oli selvästi jättänyt useita terveisiä pojille lenkkireittimme varteen. Vaikka kävimme Elsan ja Mimmin kanssa juoksemassa seuraavana päivänä eri maastossa, niin Käpyliino koitti etsiä itselleen ahkerasti alkulenkistä tyttöystävää. Niinpä se irtosi yllättävänkin pitkälle eikä luoksetulovauhti ollut läheskään aina kovinkaan päätä huimaava. Lopulta se heltyi Elsan leikkiyrityksille ja oli oikein kohtelias leikkisetä tällä kertaa!

No leikitään sitten!

Elsan omistaja Taru teki Gatsbylle myös jäljen. Viime jälki oli mennyt aika kammottavasti, joten odotukseni olivat melko matalalla. Taru luotti kuitenkin Gatsbyyn ja ehkä hänen luottonsa voimalla Gatsby tekikin elämänsä varmaan parhaan jäljen! Pituutta oli 200 metriä kolmella esineellä ja yhdellä kulmalla höystettynä. Maahan satanut lumi auttoi minun jäljenhahmottamista, mutta nähtävästi siitä oli hyötyä myös koiralle. Gatsby meinaan pysyi jäljellä uskomattoman hyvin eikä tehnyt siksakkia, kuten sillä tuppaa usein olemaan tapana. Vauhtia oli taas, mutta siitä huolimatta Gatsby pysyi jäljellä jopa niin hyvin, että kulma meni täydellisesti! Ensimmäinen esine löytyi, mutta sitä ei heti ilmaistu. Toinen esine sen sijaan ilmaistiin hienosti ja siihen olisi varmaan fiksumpi ihminen lopettanut. Toisaalta onneksi tuli jatkettua, koska kulma oli tämän jälkeen ja sen onnistuminen tuntui todella hyvältä! Viimeinen esine ei meinannutkaan löytyä. Gatsby meni juuri sen kohdalla hitusen ohi jäljestä ja koitti harmikseni löytää esinettä nostamalla nokkaansa ilmaan. Niinpä se löysikin esinemerkin puusta... Lopulta esinekin löytyi, mutta Gatsby ilmaisi sen liikkumalla minua kohti jolloin se asettui makoilemaan väärään kohtaan. Pyysin sitä korjaamaan, mutta keskittyminen ei ollut ihan parasta vaikkakin koiruli lopulta palkkansa ansaitsikin. Vaikka loppu menikin hieman kökösti, niin silti jäi todella tyytyväinen fiilis Gatsbyn työskentelystä!

Gatsbyä ei kiinnostanut poseeraaminen pätkääkään ja se näyttikin kaikissa kuvissa kauhealta! Tässä paras otos.

Pelastustreeneissä teimme pitkästä aikaa pidempää etsintää. Aikaa meni kuulemma lähemmäs 40 minuuttia. Gatsby oli alusta saakka hieman normaalia vetelämpi enkä osaa yhtään sanoa mistä se olisi voinut johtua. Ehkäpä tästä laiskottelusta johtuen se koittikin oikaista ensimmäisellä maalimiehellä. Gatsby meinaan jäi haukkumaan maalille, mitä se ei ole muistaakseni koskaan tehnyt. Oli kuulemma koittanut saada maalin seuraamaan itseään luokseni! Ovela pikku koira! Kun kukaan ei suostunut Gatsbyn nerokkaasaan uuteen innovaatioon, niin se tuli lopulta hakemaan minut. Sahaaminen tosin oli todella laiskaa. Toisen maalimiehen Gatsby sen sijaan työsti aikas ihailtavasti. Se lähti jo kaukaa työstämään hajua ja minä jopa kerrankin tajusin lähteä tukemaan sitä sen touhuissa! Haju tuli kallionseinää pitkin eri kohtaan kuin missä maalimies oli ja minulle tultiinkin ilmaisemaan hajua. Lopulta Gatsby kuitenkin tarkensi pressumytyn ja oli harmikseni kuulemma kaivanut pressua. Nämä kokonaan pressutetut pitää siis ottaa nyt erilliseen treeniin! Viimeinen oli kävelevä ja Gatsby vetikin häntänsä tötterölle havaitessaan pimeässä tallustelevan miehen. Olin jo ihan varma, että se alkaa haukkumaan mokomaa, mutta ilokseni Käpy menikin ihan itse maalin luo ja ilmaisi kävelijänkin alkujäykistelystä huolimatta iloisesti! Hyvä mieli jäi siis onneksi päällimmäiseksi näistä treeneistä!