Täydelliset treenit kertaa kaksi!

Jäljestäminen oli märkää hommaa!

Eilen meillä oli maailman täydellisimmät pelastelutreenit! Vaikka paikalla oli monia kiihkeitä ja haukkuvia uroksia, niin Gatsby ei rääkynyt yhdellekään kertaakaan! Otin sen ensimmäisenä ulos autosta ja otimme välimatkaa toisiin. Alkuun Gatsbyn häntä nousi ja se jäykisteli pariin kertaan, mutta pian häntä laski ja se pystyi syömään koko ajan. Gatsby oli loistavassa mielentilassa vastaehdollistamiseen eli aina kun se katsoi muita rauhallisesti, niin naksautin ja se sai palkkaa. Se pystyi myös tekemään pieniä temppuja ja hakemaan katsekontaktia minuun muista huolimatta. Vaikeinta oli katsoa, kun muut tekivät vauhdikkaita luoksetuloja, joista sai leikkiä palkaksi. Hihna kuitenkin kiristyi ainoastaan kerran ja vaikka Gatsby kiihtyikin, niin suu pysyi kiinni. Ihan parhautta!

Treenien teemaana oli ilmaisu ja otimme pari hieman haastavempaa maalimiestä. Ensimmäinen oli kiltisti paikoillaan, mutta toinen vaihtoikin ovelasti paikkaa, kun Gatsby kävi minulle ilmaisemassa. Niinpä pieni koirani oli aika hämmentynyt, kun se lähti iloisesti minua maalille viemään, mutta maalimies ei ollutkaan enää piilossaan! Aluksi Käpy tarkasti vanhan piilon huolella, mutta vihjeestäni etsi maalin uudestaan. Ongelmittahan maali tässä vaiheessa löytyikin. Viimeinen puolestaan lähti koiran käytyä juoksemaan pakoon. Hienosti Gatsby silti sahasi minun ja juoksevan maalin väliä. Autoin sitä kannustamalla joka ilmaisukerta "näytä" sanalla, mutta eipä tuo tainnut apujani tarvita. Koko treenin ajan minulla oli super pätevä pieni koiruli mukana, joka teki aivan järjettömän hienolla asenteella ja voi että kun meillä oli molemmilla sitten kivaa! Lisäksi se käyttäytyi yllättävän maalimiesystävällisesti eli ei tunkenut kenenkään syliin pusuttamaan. Viimeisellä se ei edes käynyt luona vaan kiireen vilkkaa näkyvillä olleen eksyneen huomattuaan vipelsikin minulle kertomaan!

Edelliset nuuskuttelutreenit eivät ole sujuneet ihan yhtä hyvin. Osittain lumisessa ja osittain sulassa metsässä tehty jälki meni aivan järjettömäksi haahuamiseksi! Lumi veti hajuja puoleensa ja pieni koirani eksyi aina sulalla menneeltä jäljeltä hankea nuuskimaan. Esineet nousivat armottoman hyörinän jälkeen, mutta kulma sentään meni siististi. Odotan nyt siis innolla tasaista lumipeitettä, jotta jälki voisi taas onnistua! Edellisissä pelastelutreeneissä Gatsby oli puolestaan hieman huono-onninen ja liukasteli itselleen naarmun koipeensa. Onneksi jalka ei vaivannut sitä alkuihmettelyn jälkeen, mutta vähästä oli varmaan kiinni, ettei 10 sentin pituinen naarmu olisikin ollut jotain aika paljon ikävempää.

Agissa olemme vain omatoimitreenailleet, koska treenit olivat vetäjän sairastelun takia tauolla. Olen nyt törmännyt siihen ongelmaan, etten oikein tiedä mitä itsekseni puuhailisin. Mitään yksittäistä estettä ei tarvitse enää hioa, mutta en osaa oikein kehittää omaa ohjaustani itsekseni. Niinpä olen sortunut lähinnä juoksuttamaan koiraani helppoa rataa ympäri. Toki tämä ei Gatsbyä haittaa! Niinpä olinkin iloinen, kun tänään hallille hurauttaessani siellä oli numeroitu rata, jota taitavemmat olivat edellisenä iltana Marko Mäkelän opissa tehneet. Otin tavoitteeksi päästä kepeille eli esteelle 12 asti ja hitto sentään, mehän onnistuttiin pääsemään sinne ihan ensimmäisellä yrittämällä! Toisella yrittämällä onnistui jopa kääntämään Gatsbyn nelosputkesta nätisti kohti vitoshyppyä ja ai että sitä sujuvuuden määrää aina 16 hypylle saakka! Gatsby ymmärsi jopa todella epämääräisen lähetykseni kepeille! Koitin saada 17-19 kohtia erillisenä osana onnistumaan, mutta en osannut kertoa Gatsbylle reittiä 19 hypylle vaan se otti aina välissä olleen 6/31 hypyn mennessää vaikka kuinka koitin painaa sitä pois. Kivaa oli silti ja aion kysyä taitavemmilta vinkkiä tuollaiseen kohtaan ensi treeneissä! Treeneistä tuli tosi onnistunut ja hyvä fiilis, mutta agi-intoni nousi ihan uudelle tasolle, kun seurakaveri kommentoi menoamme naamakirjan puolella näin imartelevasti:
Teillä on musta mainio asenne agilityyn ja tekemiseen yhdessä. Aina iloisesti ja koiraa kehuen :) Sitä on ilo seurata aina sivustakin ja siitä voisi moni ottaa oppia :)