Ongelmien ratkomista

Meillä on rähinäongelma, joka näkyy Gatsbyn loputtomana inhona ja rääkymisenä erityisesti tiettyjä uroksia kohtaan. Tämän kanssa on nyt enemmän ja vähemmän taisteltu viimeiset pari vuotta ja edistymisiä on tapahtunut, mutta myös niitä ei-edistymisiä, joita joku ilkeä ihminen voisi takapakeiksikin haukkua. Minä osaan olla kaikkien koirien läheisyydessä ja Gatsby osaa pitää isottelut sisällään osaavissa käsissä. Niinpä ongelma onkin meissä koirakkona ja tämä on nakertanut erityisesti minun itsetuntoani koirankouluttajana sekä koiranomistajana. Viime aikoina päällimmäinen tunne on kuitenkin ollut epävarmuus siitä, miten kannattaisi edetä. Neuvoja kun satelee niin pyydettynä kuin pyytämättäkin enemmän kuin mitä pieneen päähäni pystyn ahtamaan. Niinpä oli suorastaan terapeuttista käydä saamassa neuvoja ammatti-ihmiseltä Kirsi Liikasen muodossa. Pari vuotta sitten kävimme samaisella kouluttajalla ja hänen neuvoillaan pääsimme pahimmasta kiihkosta eroon. Pienen hetken menomme oli suorastaan seesteistä, kunnes onnistuin pilaamaan edistyksemme ja olemme junnanneet luvattoman kauan paikallaan. Takana on suoraan sanottuna luvattoman monta tyhmää korjausyritystä ja lopputuloksena melkoisen massiivinen turhauma. 

Heinikossa suhisee.

Sain vahvistusta omalle käsitykselleni siitä, että ennen kaikkea Gatsbylle pitää onnistua luomaan parempi mielentila toisten urosten läheisyydessä. Kiellot ja rankaisut eivät tässä auta, mutta ei pakottaminenkaan. Gatsbyhän luovuttaa, jos sen pakottaa vain kestämään toisten läheisyyttä, mutta näistä harjoituksista itselle jää aina hieman paha mieli. Ne ovat selvästi todella kova pala poikkelille ja ennen kaikkea valtaisa henkinen kuormitus. Kirsi myös sanoi, että kyseiset harjoitukset opettavat koiralle avutonta passiivisuutta ja haluamme opettaa koiran nimenomaan luopumaan rähinän kohteista. Nyt keskitymme luomaan sopivan tasoisia harjoituksia, joissa Gatsby ei toivottavasti koe missään vaiheessa tarvetta rääkyä ja pääsen palkkaamaan sitä fiksusta käytöksestä. Tätä olenkin tehnyt ja se onkin toiminut hyvin, jos olen pystynyt ennakoimaan tilanteen tarpeeksi hyvin. Treeneissähän tätä on helppo ennakoida eli nyt pitää ottaa ohjat tässäkin asiassa omiin käsiin ja kieltäytyä liian vaikeista harjoituksista. Isoin ahaa-elämys oli kuitenkin se, että voin vahvistaa rauhallista käytöstä myös ei-provosoivissa tilanteissa. Gatsbyhän ei esimerkiksi vedä hernettä, jos toiset koirat rähisevät keskenään, kunhan se ei kohdistu siihen itseensä, Niinpä en ole tälläisissä tilanteissa kiinnittänyt koiraani juurikaan huomiota. Tämä on ollut iso virhe ja hukattu harjoitusmahdollisuus! Näissä tilanteissa voin kehua omaa koiraani ja palkata sitä. Tämä kasvattaa sen sietoa näissäkin tilanteissa (joissa se kuitenkin vähintään huomioi toisten käytöksen, saattaapa jopa hieman huolestua siitä) ja auttaa Gatsbyä kohdistamaan huomionsa minuun. Niinpä tästä eteenpäin vaikka tietäisin, että se ei rähise toiselle koiralle, koska se on narttu tai leikattu uros tai muuten vain lenkillä ohitettava koira, niin kehun Käpyä sen käytöksestä ja palkkaan sitä. Aina ja kaikkialla. Kaikki positiivinen käytös toisten koirien läheisyydessä on tällä hetkellä palkkion arvoista käytöstä! 

Koulutuksessa sai onneksi paljon namusia!

Gatsby pääsi harjoittelemaan Wictori-belgin raivostuttavassa seurassa. Paitsi tänään Kirsin läsnäolo sai pienen pojan hännän alas eikä se päästänyt pihaustakaan Wictorin suuntaan, uskomatonta! Vaikka Gatsby näyttikin suorastaan hakatulta sen hetken, kun hihna oli Kirsin kädessä ja sillä oli kova ikävä meikäläisen perään, niin se oli silti suhteellisen hyvällä mielellä mukana. Se ei ollut kiihtynyt, mutta teki iloisesti muutamia simppeleitä tehtäviä kuten perusasentoa. Se sai olla koko ajan naama Wictoriin päin ja namittelin sitä ahkerasti kaikesta fiksusta käytöksestä (mitä se esitteli lähestulkoon koko ajan!!!) Käpyläinen katseli toista urosta aina välillä, mutta katse ei ollut haastava ja se tarjosi itse kohteesta luopumista. Lopulta olimme ihan muutaman metrin päässä Iriksestä ja Wictorista ilman ongelmia. Hihna pysyi lähes koko ajan löysällä ja Kirsi sanoikin tämän olevan selvästi Gatsbyä rauhoittava asia. Sen ei tule antaa mennä yhtään keulimaan eteeni vaan sen paikka on sivullani. Olin tänään useamman kerran liian myöhässä korjaamassa tätä käytöstä ja ennustan tämän olevan tulevaisuudessa melkoisen haastavaa. Olen aikasemminkin pelännyt puuttua näissä tilanteissa kiskomiseen, sillä joudun auttamattomasti luomaan lisää jännitettä hihnaan asian korjaamiseksi ja olen koittanut välttää kaikkea jännitystä. Nyt siis rohkeasti vain tätäkin asiaa vaatimaan. Oli todella hyvä koulutus ja oma olo on pitkästä aikaa päättäväinen sekä minulla on vihdoinkin selkeä etenemissuunnitelma. Viimeksimainittu on kultaakin arvokkaampaa omalle pääkopalleni!