Agikisojen tunteiden koko kirjo ängettynä yhteen viikonloppuun

Kuva Krista Riitinki

Oma seuramme järjesti melkoisen ison koiratapahtuman nimeltään Artjärven Ärinät. Yhteen viikonloppuun mahtuu meinaan kahdelle päivälle kahdet kaikkien luokkien agikisat sekä tokot ja rallytkin. Ilmoitin meidät kaikille kakkosten radoille (viisi pipaletta) sekä molempina päivinä vielä talkoilemaan. Yleensä tämmöinen setti on toiminut todella hyvin, mutta nyt en ottanut huomioon sitä, että lauantaina luokkajärjestys olikin kolmoset-kakkoset-ykköset. Aloitin siis aamuni kasilta ja talkoilin kevyet kahdeksan tuntia. Tämän koko ajan Hawk oli seuramme nuorisojaoston loistavassa hoidossa (sitä oli lenkitetty ja koulutettu sekä tietenkin palluteltu!) ja Gatsby hengasi koko päivän autossa. Kun saavuimme kisapaikalle, niin Gatsby oli yhtä ihana kuin viime kisoissakin: se lenkkeili omiaan nuuskutellen eikä koittanut haastaa ketään ja aina autolle tulessani, se makoili rauhakseen. Hawk sen sijaan mörköhaukkui, ja ihan rehellisesti vartiohaukkui, kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat. Se oli kuulemma ollut häkissään ajoittain aika hurjanakin ja hoitajiensa suureksi ihmeeksi kevythäkki sen kuitenkin onnistui pidättelemään. Voihan pentunen!

Koska maxit aloittivat kakkoset, niin minulla oli vain melko vähän aikaa siirtyä talkoohommista kisahommiin. Koitin epätoivoisesti pikalämpätä koirani ja vipelsin sitten rataantutustumiseen. Kiireeni ja koko päivän tekemättömyys selvästi näkyivät Gatsbyssä. Meitä ennen oli toistakymmentä koiraa, joten koitin ottaa sen aikaisin autosta hieman lämmittelemään ja itseään purkamaan. Se kuitenkin oli saanut tässä vaiheessa sivistyneestä käytöksestä tarpeekseen ja räyhäsi aivan kaikelle. En muista, koska se olisi viimeksi ollut niin ikävällä päällä! Ensimmäinen rata sujui kuitenkin odottamaani paremmin vaikkakin saimme hyllyn juurikin olettamassani kohdassa. En millään voinut ehtiä yhteen kohtaan ja juoksin vain paniikissa enkä tajunnut koittaa pelastaa tilannetta. Jäin niin paljon jälkeen, että Gatsby alkoi kääntymään sille puolelle, jota tömistelin ja eteen-käskyni siivitti sen hylkyputkeen. 

Kuva Krista Riitinki

Hylly rata ei jäänyt pätkääkään harmittamaan, sillä ehtimätöntä kohtaa lukuun ottamatta teimme ihan suhteellisen järkevää yhteistyötä. Huokaisin jo mielessäni radalta poistuessani, että nyt on koirasta pahimmat höyryt pihalla ja seuraavilla radoilla onnistuminen olisi jo todennäköisempää. Gatsby ei kuitenkaan radankaan jälkeen halunnut katsella muita koiria lähimaillakaan ja sen kanssa oli todella ikävä odotella. Kakkosradalla se yllätti täysin kieltämällä oman, tutun renkaan kahdesti ja lopulta tippumalla puomilta. Tippuminen näytti sen verran pahalta, että lopetin radan siihen. Tuomari kehotti, että kannattaa juoksuttaa puomi vielä, ettei jää pahaa makua suuhun, joten menimme sitä kautta. Kolmas rata oli jotain aika järkyttävää. Minun normaalisti pätevä koiruni, minun taitava taitoötökkäni, meni ja tuli kepeiltä ulos ennen aikojaan vaikkei sille ollut mitään erityistä syytä (vaikea kulma, outo rytmi yms) ja en ollutkaan uskoa silmiäni. Oli pakko kysyä yleisössä olevilta tutuilta. Tässäkään vaiheessa käytöstkään ei parantunut pätkääkään ja pahoin mielin pakkasin koirani autoon. Se käyttäytyi juuri niin kuin viime kesänä, kun Hänen Agihirmuutensa oli vähän kehittänyt Kisavirettä. Saldona kolme hyllyä ja huonosti käyttäytyvä koira. Mieli ehti jo rypeä maassa, että tätäkö meidän kisaaminen tulisi taas olemaan? En enää kestä vaan kisat saavat kyllä sitten jäädä. Paljon siis itsesääliä ja muuta mukavaa! 

Hain vielä Hawkin hoidosta ja se oli tosiaan käyttäytynyt hyvin vaihtelevasti. Mutta oli se myös hurmannut hoitajiansa! Minun viedessä sitä hyvin myöhäistä lounastani kohti kanttiiniin (kello oli yhdeksän illalla) Hawk löysi jännittävän repun, mutta hienosti meni sitä itse katsomaan. Hawk, tai siis Mentupentu, sai kasviksen siskolta (melkein siis sukulaiselta) namia urheudestaan ja jatkoi reippaasti eteenpäin! Hawk oli väenpaljoudessa taas todella reipas. Ei haukkunut tai pöhissyt vaan iloisesti tervehti ihmisiä ja sai hyvät painit aikaiseksi itseään vähän vanhemman pennun kanssa. Se odotti kiltisti pöytään kahlittuna, kun söin ja otti ihmisten ihailut hyvin vastaan. Tästä sentään jäi parempi mieli! Kotiin kuitenkin päästyäni en odottanut seuraavaa kisapäivää ollenkaan ja jollei talkoot olisi odottaneet tekijäänsä, olisi voinut mokomat jäädä välistä kokonaan.

#vaunuoret #upponakki #harjoitustekeemestarin #sukellus #hawk

A post shared by VAU Nuoret (@vau_nuoret) on Jul 21, 2018 at 11:51am PDT

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin jo paljon paremmin jo siitä syystä, ettei paikalla tarvinut olla kuin vasta kympin aikoihin. Vein Hawkin hoitoon ja se rauhottui sinne paljon edellistä päivää nopeammin. Gatsby pääsi ilmoittautumaan kanssani, koska ilmon vieressä oli koirien viilennykseen tarkoitetu altaat, joissa aioin uittaa sen ennen kisoja. Yllätyksekseni se käyttäytyi juuri niin hienosti kuin se nykyään osaakin! Ei ärrännyt, purrannut tai tuijotellut. Lenkillä se rähähti yhdelle tuijottavalle urokselle, mutta lopetti mukavan pian. En saanut autoani kauhean lähelle ja lähdin lopulta hieman liian myöhään hakemaan Gatsbyä radalle. Tulimme melkein suoraan lähtöön ja jotenkin oma pää löi tyhjää radan suhteen. Alkuun tulikin ihmeellinen säätö, kun in-in ei ollutkaan ihan kisavalmis ja luulin siitä jo tulleen vitosen. Tästä mentiinkin sitten rata loppuun hieman hälläväliä asenteella ja säntäsin helpottuneena maaliin katselematta sen enempiä koiraani. Niinpä Gatsby tiputti viimeisen riman. Yllätyksekseni se olikin sitten ainoa virheen paikka ja saimme tuloksen 5, jolla pääsimme kolmansiksi. Jotenkin tämä herätti minut masennuksestani ja tajusin, että Gatsby oli hoitanut oman ruutunsa todella hienosti radalla. Se oikeasti kuunteli, kesti kepeillä ja teki sen typerän renkaankin täydellisesti eikä edes tippunut puomilta! Seurakaveritkin kehaisivat rataa ohimennessään ja jotenkin se oma fiilis lähti vihdoinkin nousuun!

Lopulta kiltti hoitolainen! Joka painoi maanantaina rokotuksilla jo melkein 12 kiloa!

Uutta intoa puhkuen valmistauduin seuraavaan ja viikonlopun viimeiseen rataan. Radassa ei ollut meille mitään erityisen vaikeaa ja jos koira malttaisi kuunnella, niin olisi täysin tehtävissä. Otin itseäni niskasta kiinni ja keskityin jokaisen esteen ohjaamiseen kunnolla. Gatsby meni, teki ja kuunteli juuri niin hienosti, kuin se parhaimmillaan tekeekin! A:n kontaktilta se koitti varastaa ja pienen hetken oli vaarana saada hylly joko siitä, että se peruuttaisi takaisin kontaktille tai vipeltäisi väärään putkeen. Mutta Gatsby kuitenkin pönötti hiekalla paikallaan ja sain hermoni hallintaan ajoissa. Tuloksena oikeasti yhdessä tehty rata, ensimmäinen 0 kakkosista ja toinen sija! Paljon emme ykkösestä jääneet 4,49m/s etenemällämme ja olisimme olleet kyllä lähellä ilman A:n jälkeistä mietintätaukoa. Onneksi koiria oli kuitenkin riittävästi, joten LUVAhan sieltä napsahti! Nämä olivat vasta toiset kakkosen kisamme eli ei huonosti! Lisäksi oman seuran kisoissa on niin kiva pärjätä, kun on niin paljon kannustajia! Hyvin mielin jäin vielä muutamaksi tunniksi talkoilemaan! Päivän kruunasi se, että Hawkin käyttäytyi hoidossa vihdoin järkevästi! Hyvä mun parhaus pojat!!!

Synttäripoikkeli

Käpy on tästä päivästä lähtien silmissäni nyt sitten Aikuinen Koira. Tämä johtuu siitä, että sen syntymästä on nyt viisi kokonaista vuotta! Onnea siis pienelle parhaus-pakkaukselleni! Gatsby on kehittynyt ihan hirveästi monessa asiassa ja ehkä minäkin olen oppinut pelaamaan sen kanssa selkeämmin. Toisin sanoen, elämä sen kanssa alkaa olla aika kivaa ja voin sanoa aidosti tykkääväni koirastani. Ainahan se on ollut rakas, mutta välillä sen kanssa on painittu asioista, jotka tekivät siitä aika raskaan rakastettavan. Nykyään kuitenkin koen, että tiedän, mitä siltä voi odottaa enkä enää koita pakottaa sitä sopimaan siihen muottiin, johon haluaisin sen sopivan. En saanut siitä itselleni sitä pelastuskoiraa, joksi sen alunperin hankin. Rehellisesti myönnän, että tästä haaveesta luopuminen oli todella vaikeaa, mutta nykyään osaan arvostaa sitä, että sain vaihtokaupaksi ihan törkeän hienon agikoirun! Nyt kun olemme panostaneet vain yhteen lajiin, niin se on myös  tuottanut oikeasti tulosta. Hitto, kun meillä on oikeasti niin siistiä radalla yhdessä ♥ Toivotan koko sydämestäni onnea Käpyttimelleni ja toivon mahdollisimman monta tervettä, yhteistä vuotta meille!

Gatsby vietti juhlapäivän mökillä perheen parissa pusutellen, uiden ja ahkerasti esitiskaten (Kuva Krista Riitinki)

Kakkosten korkkaus

Kisakuume on ollut kova sen jälkeen, kun saimme rämmittyä tiemme agissa kakkosiin. Itse kuitenkin matkustelin ja kesäkuussa oli kisoja muutenkin aika nihkeästi. Viimein kuitenkin eilen pääsimme kokeilemaan oikein kivoja kakkosten ratoja Porvooseen. Tuomarina Mika Kangas, joka oli suunnitellut oikein meille sopivat radat. Koira sai suorittaa, mutta emäntäkin joutui tekemään muutakin  kuin huutamaan eteen-käskyä! Mitä ihanaa vaihtelua ykkösten jälkeen! 

Ratapiirosten vastapainoksi söpö Käpy kivellä (Kuva Krista Riitinki)

Ensimmäisenä mentiin tämä hyppäri (Kuva Mika Kangas)

Itsellä ei ollut mitään suuria odotuksia menestymisen suhteen. Hieman oli alkanut ykkösissä junnaaminen ja niillä helpoilla radoilla koko aikainen ei-ihan-onnistuminen nakertaan itsetunnon rippeitä pienemmiksi murusiksi. Ehti tulla se fiilis, että jos ei ykkösistä meinaa päästä pois, niin mitä ihmettä sitä siellä kakkosissa sitten edes tekee... Mutta hitto vieköön, me tehtiin siellä kakkosissa ihan oikeaa aksaa ja vielä yhdessä! Hyppärit ei ole se meidän juttu, kun koiraa ei pysäytä mikään ja meikä onkin sen takia usein auttamattoman myöhässä. Nämä kakkosten koukerot kuitenkin hidastivat koirua sen verran, että ehdin mukaan! Ja mikä parasta, kisakaverini vire pysyi koko ajan kurissa eli Gatsby kuunteli ohjaustani jo ekalla radalla! Hiekkakenttä tuotti selvästi hieman haasteita, sillä ekalla radalla tippui pari rimaa, mutta muuten meni oikein kivasti! 

Toinen yrittämä (kuva Mika Kangas)

Toiselle radalle lähdinkin jo aikas iloisin mielin. Gatsby käyttäytyi (mitä nyt kannusti edellä menijöitä) ja hyvä fiilis jatkui koko radan. Hieman mietin, että mitenköhän tuo suhtautuu jälleen uuden näköiseen renkaaseen, mutta hyvin Käpy senkin suoritti! Muutenkin vain 9 rima tipahti (ehkä hätiköin käännöstä itse hieman liikaa), mutta aivan kuten ensimmäiselläkin radalla, niin Gatsby hoiti oman osuutensa just eikä melkein! Se teki kaikilla radoilla upeat, itsenäiset kepit vaikka minä painelin jo pituuden kohdilla. En olisi tyytyväisempi voinut koiraani tämän radan jälkeen olla! Kisoissa oli sen verran kova taso, ettei meidän nopealla vitosella tällä erää päästy palkinnoille.

Kuuva Mika Kangas

Kurre-Käpy (Kuva Krista Riitinki)

Viimeinen rata tuotti itselle tutustuessa hieman päänvaivaa, mutta turhaan. Gatsby meni ja teki juuri niin hienosti kuin vain se osaa! Se kepitteli ja irtosi kuin ammattilainen! Ainoastaan keinulla se tuli hieman liian vauhdikkaasti alas ja itselle tuli pieni pelko persiisiin puomin alastulosta. Suunnitelmani oli vaihtaa puolta puomia ennen, mutta unohdin. En sitten uskaltanut enää leikata Gatsbyn edestä puomilla ettei se vain räjäyttäisi rengasta. Lopputulemana meidän 0-rata kosahti siihen, että minä kuulemma aloin hidastaa hitusen juuri ennen maalia, joten Gatsby luki sen takaaleikkauksena. Niinpä minun pieni super kuuliainen agihirmuni kirmasikin huudostani huolimatta 2 hypylle maalin sijaan. Uskomatonta! Mutta hitto sentään jäi ihan mahtavat fiilikset näistä kisoista vaikkei mitään supereita tuloksia tullutkaan! Me tehtiin koko ajan yhdessä samaa rataa eikä mikään kohta mennyt armottomaksi säätämiseksi. Kisakuume on nyt ihan järkyttävä, mutta kaksi viikko pitää malttaa odottaa! Sitten onkin kahden päivän oman seuran kisat, joissa vielä toisena päivänä sama tuomari kuin eilen. 

Hawk oli kisapäivän kotona harjoittelemassa yksinoloa ja sekään ei olisi voinut paremmin mennä! Pieni oli kotiin tullessamme rauhallinen eivätkä naapuritkaan raportoineet mistää kauheasta melusta. Lisäksi pentu pidetteli koko yksinolon ajan! Hieno pieni! Samoin se nukkui tänä yönä ihan vapaana, mutta heräsinkin sitten aamulla lorottamiseen. Tässä vaiheessa tosin olimme nukkuneet melkein 10 tuntia eli ei valittamista!

Ajan hammas puree

Toisin sanoen, Hawkilta on lähtenyt ensimmäinen hammas! Aivan järkyttävää! Muitakin kasvun merkkejä on ollut ilmassa. Pentupanta meni vielä kaulaan, mutta hieman liian napakkana. Niinpä pentunen sai tällä viikolla seuraavan koon käyttöönsä. Hawk on yleisesti hienosti pitänyt päällään ihan mitä vain, mutta tämä isompi panta tuotti alkuun ärsyyntynyttä rapsuttelua. Äkkiä panta unohtui, kun petunen kirmaili Gatsbyn perässä pitkin metsää. Hawk pysyy koko ajan paremmin isänsä perässä ja Gatsby jaksaa nykyään leikittää sitä jahtileikkiäkin. Kivasti Käpy vähän himmaa, että pieni musta pysyy edes vähän perässä, mutta komian jahtihaukun saattelemana merle pysyy kuitenkin pienten harvahampaiden ulottumattomissa. Gatsbyllä ja Hawkilla muutenkin menee juuri niin hyvin kuin vain voisi toivoa! 

Mitä isä edellä...

...sitä poika perässä!

Hampaiden lisäksi ulkonäköön on tullut viime aikoina selkeitä muutoksia. Karva alkaa vihdoinkin hieman kasvaa. Hännässä on havaittavissa pientä hapsutusta ja rintakarvoitus pörhöttää nykyään joka suuntaan. Korvat ovat myös alkaneet elää omaa elämäänsä kuten kuvista näkyy. Pentupomppimisen lisäksi Hawk on keksinyt, että voi myös joskus kävelläkin ja jopa ravata! Edelleen menee välillä vähän iltavillit yli, mutta ruhoittuu ihan sairaan nätisti syliin ja nukkuu nykyään koko yön! Sisäsiisteys on muutenkin hienolla mallilla, sillä Hawk pyytää itse ulos ja selvästi yksin ollessaan pidättelee. Yhtenä iltana se sai jonkun ihmeen juomahepulin ja pissasi sitten kolme kertaa 20 min aikana surutta sisään. Muuten en ole kauheasti joutunut sen jäljiltä siivoamaan. Paitsi leluista nyhdettyä pumpulia! Tämä nyt on toki pientä, sillä muuten irtaimisto on jäänyt hienosti rauhaan. Jopa mattojen hapsujen repiminen on loppunut! 

Nätti pieni, jossa katseessa aika paljon jotain kovin tuttua!

Agia, agia

Gatsbyn viikonloppu oli pelkkää agilityä. Ensin käytiin juoksentelemassa alla olevan piirrustuksen mukainen rata. Ensimmäinen yritys meni hieman miten meni, mutta sitten saatiinkiin lopulta aikaiseksi aikas kivan ehjä kokonaisuus! Gatsby oli taas tutun pätevä oma itsensä ja teki hommia itsenäisesti. Selvästi pääsi Käpytin hieman kuumumaan, kun kerrankin pääsi isolle radalle, mutta hyvin kuitenkin lopulta kasasi itsensä. Isoimpana plussana oli ehdottomasti meidän puomi, sillä Gatsby teki sen nopeasti, mutta malttoi odottaa upeasti vapautusta! Meidän viime kisoissahan nuo kontaktit olivat hieman liukkaat, köh köh. 

Gatsby kävi ihanan Krista Riitingin kuvattavana. Suosittelen! (Kuva Krista Riitinki)

Jäimme vielä tekemään omatoimisesti muutamia juttuja, joista osa päätyi videollekin. Otin Gatsbyn tuon putken jälkeen luokseni in-in käskyllä ja se toimi odottamaani paremmin! Tästä ohjauksesta on tullut ihan oma lempparini! Hirveän vähän ollaan sitä oikeastaan treenattu ja vielä on matkaa, että se on kisavalmis, mutta järjettömän nopeasti Gatsby on senkin oivaltanut. Se myös kuuntelee niin ihanasti agikentällä ohjaustani; nähtävästi myös suullista sellaista! Ylpeä olen pienestä sukkulastani! Hieman se alkaa olla jo hyytynyt videon lopussa ja on hieman epävarma kepeille mennessään, mutta onnistuttiin silti! Hyvin näkee, miten paljon oma vedätykseni tuo kepeille vauhtia! Loppusuoraa pitää myös selvästi vahvistaa.

Sunnuntaina suunnattiin Helsinkiin Wirneen minimiittiin. Oli todella kiva päästä näkemään muita Wirneen koiria ja omistajiakin! Hawk sai pentuseuraa ja leikki yleisesti aika nätisti. Hieman näkyi välillä pienemmän pennun kanssa sitä, että Hawk koitti leikkiä yhtä rajusti kuin Gatsbyn kanssa, josta kävin sitä huomauttamassa. Hienosti pentunen kuuntelikin! Yllätyksekseni se myös ehti vipeltää sekä puomille että A:lle, mutta onneksi ihmiset ehtivät aina väliin. Joku meinasikin, että huomaa, että sen kanssa on esteitä käyty ihmettelemässä. Huvittavintahan tässä on, ettei Hawkin kanssa todellakaan ole tehty mitään agiin liittyvää vielä! Hieman Hawkia hirvitti välillä ja se esitteli huutamistaitojaan. Sen kanssa on vielä työtä ja kaikki sanovat eri ohjeita, joten ymmyrkäisenä mennään...

Tämmöisellä sukulaiskokoonpanolla lenkkeiltiin vielä lopuksi. Gatsby, Hawk, Oitis (Wirneen Oo Äm Gee) sekä Tintti (Wirneen Ilmiliekki). Merlet sisaruksia ja mustat niiden jälkeläisiä eli toistensa serkuksia.

Gatsby pääsi tekemään isojen koirien juttuja eli jälleen agilityä. Vaikean oloinen rata sujuikin yllättävän hyvin (silloin kun muistin, mihin piti mennä...) ja Gatsby oli jälleen hienosti kuulolla vaikka ei koskaan treenata ulkona, oltiin täysin vieraassa paikassa ja ihana kasvistäti Laura oli kentällä neuvomassa. Niin vain keskittyi pieni jätkä täysillä! Se paikkasi omia mokiani esimerkiksi tekemällä paniikissa huutamani in-inin vaikka oma liikkeeni kertoikin jotain muuta. Olin pakahtua ylpeydestä! Ehkä se alkaakin olla kisavalmis tuokin ohjaus? Saimme kasvikseltakin kehuja yhteistyöstämme ja Laura kehui, että annan Gatsbylle hienosti tilaa suorittaa. Käpy hoiti oman ruutunsa kyllä juuri eikä melkein ja meidän yhteistyö pelitti. Agi on kyllä meille niin sopiva laji!

Maanantain treenirata

Maanantaina rämmittiinkin hieman eri tasoisesti rataa läpi. Gatsby pudotti järjestäen 2 riman vaikka tuli muuten nätisti ohjaukseen. Se hyppäsi parikin kertaa täysin rimaa päin vaikka laitettiin kolmannen treenipäivän kunniaksi rimat hieman normia alemmaksikin. Sama rima tippui meinaan myös ollessaan 11. Minä taas jarruttelin liikoja 13 hypylle, mutta hienosti koirani taas kuunteli eli jotain hyvääkin vaikka kielto napsahtikin? Kepit oli taas kyllä harvinaisen upeat. Jätkä haki ja teki vaikka en ollutkaan tukemassa. In-in toimi super nätisti 12 hypyllä. Se on ihana, kun ei tarvitse itse tehdä muuta kuin liikkua oikeaan suuntaan. Ei tarvita mitään normaalin välistävedon hässäköitä, jolloin matka jatkuu tosi jouhevasti.