Hawk, Haukka, Haukkis, Härveli, Pentu Prrrkele, Teini Hirviö. Näillä nimillä minä tuota mustaa pikku puikulaa useimmiten kutsun. Ikävä kyllä se kutsu on alkanut vain toimimaan hieman valikoivasti, kiitos siitäkin oi tuo kaikista ikäkausista ihanin; teini-ikä! Hawkista lähtee edelleenkin ääntä. Ja paljon. Kaikki tunteet ilmoitetaan äänellä ja niitähän myös riittää. Edelleen paljon. Kiihtyminen on herkässä ja siihen vielä päälle vähän epävarmuutta lisukkeeksi. Tätä pentuetta suunniteltaessa naureskelin, että voi sitä ihmispoloa, joka saa pennun, jolla on Kaijan nopeus yhdistettynä Gatsbyn kiihkoon. Vielä pari kuukautisena Haukkis niitti kiitosta helppoudestaan ja sitä se todellakin oli. Ehkä minun helpoin pentuni. Mutta sitten sen ominaisuudet puski pintaan, joita pienen pennun pää ei vielä osannut handlata. Ja voihan huh sentään sitä henkistä hikeä ja hengästymistä, mitä tuo minulle on aiheuttanutkaan!
 |
| Pakollinen 1 wee pönötys. |
Mutta samalla Haukkis väläyttelee sellaisia timanttisia piirteitä itsestään, joita ihailen ihan yhtä hengästyneenä. Sillä on uskomaton työmoottori ja se todellakin valitsee työn ennemmin kuin häiriön. Eli kunhan saan saatettua sen oikeaan moodiin, niin hitto se on upea! Valitsee hakuilun räyhäävälle koiralle vastaamisen sijaan tai viipottaa putkeen vaikka juuri kiihtyi viereisen kentän menosta. Sillä on nopeammat jalat ja reaktiot kuin Gatsbyllä, mutta se myös reagoi paremmin minuun ja nöyrtyy helpommin tahtooni. Toivoin hieman kiltimpää versiota isästään ja sellaisen sain! Hieman olin valmis tinkimään myös kiihkeydestä, mutta sitä tuppaa kyllä löytymään vähintään yhtä paljon. Onneksi silti löytyy useimmiten se yhteys kuitenkin koiraan eli korvat toimivat kiihkosta huolimatta. Hawkilla on muutenkin kehittynyt itsensä hillintä ihan hirmuista vauhtia eli toivoa on todellakin!
 |
| Noi simmut!!! |
Pelastelussa niin kuin monessa muussakin asiassa, se on tajunnut juttuja todella nopeasti. Ilmaisu on aika kivalla mallilla vaikka sitä ei todellakaan rakennettu niin huolellisesti kuin Käpyllä. Hawk myös hiffasi esimerkiksi korkeammalla olevat maalit helpommin (tai siltä se ainakin minusta on tuntunut) ja sen motivaatio etsimiseen on upea. Se ei ole ihan yhtä ylitsepursuavan sosiaalinen kuin Käpy, joten maalimieskäytös on ollut helpommin paljon sivistyneempää. Jossakin vaiheessa Hawk oli motorisesti todella levoton, mutta on onneksi rauhoittunut selvästi. Kotona varsinkin eron huomaa, kun kukaan ei steppaile ympäriinsä vaan pieni läheisyydenkipeä mustuaiseni liimaantuu mieluummin lähelleni makoilemaan. Jalat vievät edelleen todella kovaa, mutta kroppaan on tullut hillintää ja hallintaa selkeästi enemmän.
 |
| Vielä se on Gatsbyä pienempi. |
Paljon onnea pieni palleroiseni! Innolla odotan, mikä sinusta vielä kasvaakaan! Yksi asia, mitä olen koko tämän vuoden yrittänyt turhaan kameralle saada tallennettua on Haukan vieno pieni hymy. Huomasin sen ekan kerran, kun laumamme oli kasassa kesän matkustelujeni jälkeen. Silloin kolmen kuukauden ikäinen Haukkis hymyili sekä minulle että Gatsbylle, kun tapasimme kahden viikon eron jälkeen. Nykyään se hymyilee minulle aamuisin ja ollessaan erityisen hellyydenkipeä. Se on semmoinen nopea pieni wirne, joka on ehkä suloisinta ikinä! Muutenkin tuo on niin järjettömän söpö, etten meinaa kestää!
 |
| Söpöööööö!!!! |
