Otsikon ilahduttavilla sanoilla koiriani kehuttiin spontaanisti tänään lenkillä! Kolmikko oli hihnassa ja veimme tehokkaasti lähes koko jalkakäytävän. Ongelmahan tämä ei olisi ollut muuten, mutta vastaamme tuli ihminen. Paimensin laumani pienempään kasaan ja muistutin Gatsbyä "ohi" käskyllä, sillä se oli taas kovin kiinnostuneen oloinen mahdollisesta uudesta tuttavuudesta. Nainen katseli koiriani ystävällisesti ja kohdallamme kiitteli niiden käytöstä :) Täytyyy myöntää, että hyvinhän ne olivatkin ja minulle tuli oikein hyvä mieli niiden ansaitsemista kehuista. Kiitos kehujalle päivän piristämisestä!
 |
| Hienot heput! ♥ |
Tähän liittyen koiriani haluttiin myös lenkillä kuvata. Eräs nainen kertoi olevansa valokuvauskurssilla ja että hän mielellään ottaisi kuvan kolmikostani. Järjestin pojat hänelle riviin ja kyllä niitä sitten kehuttiin käytöksestä aina niiden kauneuteen asti! Muitakin kurssilaisia/kuvaavan naisen tuttuja oli paikalla ja hekin ihastelivat hurjia petojani :)
Tänään suuntasimme omaksi epäilokseni epävirallisiin rally-kisoihin. Epäonnellisuuden tunne tuli lähinnä siitä, että samassa hallissa olisi myös agility täydessä touhussa. Gatsbyä ei haittaa, jos toiset aksaavat hiljaa, mutta todella kiihtyneesti haukkuvat agiliitäjät saavat sen aivan sekaisin. Tuntui ihan turhalta siis lähteä kisaamaan (edes epävirallisesti) tälläisten ogelmien keskelle.
Rataan tutustuessamme kentällä juuri haukkua kiljui aksaava koira. Kysyinkin ihan suoraan tuomarilta, että onko mahdollista odottaa omaa vuoroa hieman, jos kyseisen kaltainen koira on harjoittelemassa aidan toisella puolella. Saimme tähän onneksi luvan, mutta omalla vuorollamme (olimme ekoja!) oli onneksi hiljainen hetki ja porhalsimme radan alle puoleentoista minuuttiin. Gatsby oli todella hyvin kuulolla ja kontakti pelasi! Se haahusi pariin otteeseen namienhajujen perässä ja itsekin näin sen noukkineen suuhunsa muutaman pienen nakin tms. murusen. Näistä menetimme muutaman pisteen, mutta muuten meni todella kivasti ja loppusaldo hieno 97/100! Näillä pisteillä ei sijoituttu, mutta saatiin ohjaajalle ihan sika hyvä mieli! Ostinkin Gatsbylle pari narulelua palkaksi, joita se ei tosin päässyt valitsemaan, sillä oman rally vuoron jälkeen ei mennyt viittäkään minuuttia, kun sen oli pakko osallistua kiihko-aksaajan huutoon. Niinpä se joutui autoon, mutta ennen tätä se ehti keräämään kehuja kauneudestaan! Eräs nainen sanoi nähneensä joskus kevättalvella meidät ja hänen äitinsä kuulemma vieläkin muistelee sitä mielettömän kaunista koiraa, johon he törmäsivät :)
Maanantaina rally-treenit sujuivat hyvin juurikin niin kauan, kunnes viimeisellä yrityskerrallamme viereisellä radalla alkoi koira kuumeta. Tällöin Gatsbyssä oli taas pidättelemistä eikä korvat toimineet juurikaan tai sain sen aina yhden liikkeen ajaksi kuulolle. Mutta kaksi ensimmäistä kertaa menivät todella kivasti! Se keskittyi mahtavasti minuun ja teki todella mukavasti! Kunhan pääsemme uuden treenipaikan häiriö haasteista yli, niin toivottavasti saamme eteemme hieman haastavempia ratoja :)
Perjantaina Gatsby pääsi agiliitämään ja minä huitomaan taas epämääräisesti! Pystyn keskitymään itseeni ehkä ensimmäisen esteen ajan, mutta sitten kun pitäisi kääntyä ja ohjata jonnekin muualle, niin olen jo aivan ulalla. Oma napa menosuuntaan on hyvin vaikea käsite minulle! Jopa niinkin yksinkertainen asia kuin koiran kutsuminen tuotti tällä kertaa vaikeuksia. Tarkoitus oli ohjata putken jälkeen koiraa hypylle, joka ei ollutkaan suoraan putken ulostulossa hollilla. Parin kerran jälkeen tajusin, että sitä koiraa voi kutsua jo sen ollessa putkessa, jolloin se tietää mihin sen tulee suunnata. Kerran räpellykseeni kyllästynyt Gatsby lähti innoissaan moikkaamaan katsojiamme ja änki itsensä sille avatun portin sijaan kahden väliaidan välistä takaisin luokseni. Itsesuojeluvaisto oli taas huipussaan... Muuten sain kommenttia, että olen hirmuinen kontrollifriikki ja koitan saada koiran koko ajan hanskaani vaikka sen olisikin hyvä irrota tekemään itse. Tämä voi olla tottakin, mutta enemmän kuitenkin kyse omasta osaamattomuudestani ja siitä, etten ihan ole varma, mitä seuraavaksi kummankaan meistä pitäisi tehdä. Tai sitten vain olen hurja kontrolloija :)
Puolentoista viikon päästä tämä tyttö lähtee ulkomaille ja kaikille koirille on vihdoinkin varmistunut hoitopaikka siksi ajaksi! Kaikki tuntuvat pääsevän hyviin käsiin, Gatsby kasvattajalleen, Eddie serkkuni hemmoteltavaksi ja Fero kiva oloiseen hoitolaan. Viimeisin on ainoa, joka huolettaa, tosin onnistuneen vierailun jälkeen todella paljon vähemmän!
Ps. Tällä viikolla kukaan koirista ei ole tuhonnut juurikaan mitään! Jee!
Pps. Kävin myös punnaamassa Feron ja sille oli tullut kilon verran lisää painoa! Aivan mahtavaa! Ainakin parisen kiloa saisi vielä tosin tulla takaisin. Suunta kuitenkin oikea :)
Tänään suuntasimme omaksi epäilokseni epävirallisiin rally-kisoihin. Epäonnellisuuden tunne tuli lähinnä siitä, että samassa hallissa olisi myös agility täydessä touhussa. Gatsbyä ei haittaa, jos toiset aksaavat hiljaa, mutta todella kiihtyneesti haukkuvat agiliitäjät saavat sen aivan sekaisin. Tuntui ihan turhalta siis lähteä kisaamaan (edes epävirallisesti) tälläisten ogelmien keskelle.
Rataan tutustuessamme kentällä juuri haukkua kiljui aksaava koira. Kysyinkin ihan suoraan tuomarilta, että onko mahdollista odottaa omaa vuoroa hieman, jos kyseisen kaltainen koira on harjoittelemassa aidan toisella puolella. Saimme tähän onneksi luvan, mutta omalla vuorollamme (olimme ekoja!) oli onneksi hiljainen hetki ja porhalsimme radan alle puoleentoista minuuttiin. Gatsby oli todella hyvin kuulolla ja kontakti pelasi! Se haahusi pariin otteeseen namienhajujen perässä ja itsekin näin sen noukkineen suuhunsa muutaman pienen nakin tms. murusen. Näistä menetimme muutaman pisteen, mutta muuten meni todella kivasti ja loppusaldo hieno 97/100! Näillä pisteillä ei sijoituttu, mutta saatiin ohjaajalle ihan sika hyvä mieli! Ostinkin Gatsbylle pari narulelua palkaksi, joita se ei tosin päässyt valitsemaan, sillä oman rally vuoron jälkeen ei mennyt viittäkään minuuttia, kun sen oli pakko osallistua kiihko-aksaajan huutoon. Niinpä se joutui autoon, mutta ennen tätä se ehti keräämään kehuja kauneudestaan! Eräs nainen sanoi nähneensä joskus kevättalvella meidät ja hänen äitinsä kuulemma vieläkin muistelee sitä mielettömän kaunista koiraa, johon he törmäsivät :)
 |
| Kyseinen kaunokainen :) |
Maanantaina rally-treenit sujuivat hyvin juurikin niin kauan, kunnes viimeisellä yrityskerrallamme viereisellä radalla alkoi koira kuumeta. Tällöin Gatsbyssä oli taas pidättelemistä eikä korvat toimineet juurikaan tai sain sen aina yhden liikkeen ajaksi kuulolle. Mutta kaksi ensimmäistä kertaa menivät todella kivasti! Se keskittyi mahtavasti minuun ja teki todella mukavasti! Kunhan pääsemme uuden treenipaikan häiriö haasteista yli, niin toivottavasti saamme eteemme hieman haastavempia ratoja :)
 |
| Eddie syö namia odotellessaan huultaan ja Gatsby näyttää epäilevän, onko nameja luvassa olleskaan. |
Perjantaina Gatsby pääsi agiliitämään ja minä huitomaan taas epämääräisesti! Pystyn keskitymään itseeni ehkä ensimmäisen esteen ajan, mutta sitten kun pitäisi kääntyä ja ohjata jonnekin muualle, niin olen jo aivan ulalla. Oma napa menosuuntaan on hyvin vaikea käsite minulle! Jopa niinkin yksinkertainen asia kuin koiran kutsuminen tuotti tällä kertaa vaikeuksia. Tarkoitus oli ohjata putken jälkeen koiraa hypylle, joka ei ollutkaan suoraan putken ulostulossa hollilla. Parin kerran jälkeen tajusin, että sitä koiraa voi kutsua jo sen ollessa putkessa, jolloin se tietää mihin sen tulee suunnata. Kerran räpellykseeni kyllästynyt Gatsby lähti innoissaan moikkaamaan katsojiamme ja änki itsensä sille avatun portin sijaan kahden väliaidan välistä takaisin luokseni. Itsesuojeluvaisto oli taas huipussaan... Muuten sain kommenttia, että olen hirmuinen kontrollifriikki ja koitan saada koiran koko ajan hanskaani vaikka sen olisikin hyvä irrota tekemään itse. Tämä voi olla tottakin, mutta enemmän kuitenkin kyse omasta osaamattomuudestani ja siitä, etten ihan ole varma, mitä seuraavaksi kummankaan meistä pitäisi tehdä. Tai sitten vain olen hurja kontrolloija :)
Puolentoista viikon päästä tämä tyttö lähtee ulkomaille ja kaikille koirille on vihdoinkin varmistunut hoitopaikka siksi ajaksi! Kaikki tuntuvat pääsevän hyviin käsiin, Gatsby kasvattajalleen, Eddie serkkuni hemmoteltavaksi ja Fero kiva oloiseen hoitolaan. Viimeisin on ainoa, joka huolettaa, tosin onnistuneen vierailun jälkeen todella paljon vähemmän!
Ps. Tällä viikolla kukaan koirista ei ole tuhonnut juurikaan mitään! Jee!
Pps. Kävin myös punnaamassa Feron ja sille oli tullut kilon verran lisää painoa! Aivan mahtavaa! Ainakin parisen kiloa saisi vielä tosin tulla takaisin. Suunta kuitenkin oikea :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti