Melkoinen treenivyörytys

Viime viikon agilitytreenit olivat taas melkoista säätöä ihan alusta asti. Kouluttajallamme oli liittymä vaihtunut ja vanha sim-kortti ei toiminut, mille oli tietenkin tallennettuna numero, joka treenihallin oven avaisi. Lopulta melkoisen säätämisen jälkeen pääsimme sisään ja aloimme taas vetäjän kanssa kaksistaan rataa kyhäämään. Pänni taas ihan jokseenkin, että muut eivät edelleenkään paikalle saavu sovittuun aikaan. Lopulta tämä selittyi osaksi sillä, ettei treeneissä ollutkaan meidän lisäksi kuin yksi toinen koirakko. Tämä puolestaan toi uutisia, että netissä pystyy edelleen (oliko tämä nyt kuudes aksakertamme?) varaamaan kentän käyttöönsä meidän vuoromme päälle. Ymmärrän, että seuramme toimii pitkälti vapaaehtoismeiningillä, mutta kyllä silti olisi ihan kiva, jos kouluttajat viitsisivät ihan perusjutut kuiteskin hoitaa.

Ehkä siirryn kuitenkin turhautumani purusta itse lajin harjoitteluun. Aikaahan meillä oli nyt todella kivasti ja teimmekin Gatsbyn kanssa kolmessa pätkässä. Ensin kokeilimme hieman korkeampaa puomia (joka oli itseäni hieman jännittävä pöytäviritys...) ja saimme koiran jopa hieman himmaamaan tällä kertaa ja Gatsbyllä yleisesti pysyi kaikki tassut puomilla. Huimaa kehitystä viime kertaiseen siis! Osa syy tähän varmasti oli se, ettei sitä nyt imutettu vaikka vetäjämme tätä ehdottikin. Minä kieltäydyin ja ohjasin sitä kädellä sekä jarrutin käskyllä. Lisäksi se pysähtyi kivasti puomin lopussa kontaktialueelle ja odotti hyvin vapautuskäskyä. Tästä sain olla todella tyytyväinen! 

Maailman kaunein Lucia-neito! :D

Tämän jälkeen siirryimme taas kepeille. Löysimme verkkoja avuksemme ja kieltäydyin koiran auttamisesta hihnalla ym. lisäviritelmillä. Ensimmäisellä kerralla Gatsby vetikin yhdestä verkosta yli, mutta tokaisin "ohhoh!" ja lähetin sen uudestaan. Tämän jälkeen se meinasi pariin otteeseen törmätä verkkoon, mutta nopeasti hokasi reitin palkan luokse. Pääsimme ottamaan useampia lähetyskulmia molemmin puolin ja Gatsby eteni ainakin omaan silmään kivalla vauhdilla sekä löysi kepittelyyn sopivan rytmin. Koska verkkoja ei ollut kuutta väliä enempää, niin kokeilimme, tajuaisko tuo tulla ilman verkon avustustakin oikeasta välistä. Nappasimme yhden väliverkon pois ja siirsimme sen loppuun. Hienosti jatkoi pikku Käpyläiseni verkonpuuttumisesta huolimatta menoansa! Tämän jälkeen otimme vielä toisenkin välipätkän pois ja niin pieni taiturini vain suoritti keppejä varman oloisesti! Sillä oli aluksi vaikeuksia hakea oikeaa sisäänmenoreittiä (meinasi törmätä ensimmäiseen verkkoon) mutta muutaman toiston jälkeen se tosiaan hakeutui oikeaan paikkaan mistä sitten sitä kepeille lähetinkin! Huima ero ohjureiden kanssa sähellykseen! Gatsbyllä pysyi myös hyvin fokus tällä tavalla tehtäessä poissa minusta ja keppien loppua kohti. 

Teimme lisäksi muutaman hypyn kautta putkeen, jonka jälkeen koiran tuli itse irrota ja hakeutua putken jälkeiselle hypylle. Vetäjämme oli tietenkin hypyn jälkeen lelun kanssa valmiina, mutta hyvin Käpyläiseni irtosi ja haki esteitä! Tämän jälkeen teimme kahta peräkkäistä hyppyä takaakierrolla, joka meni ainakin omasta mielestäni aika kivasti! Minusta tuntui, että onnistuin ohjauksissani ja Gatsby ainakin meni sieltä, mistä pitikin! Takaakierron jälkeen lähetin sen edestäni hypylle ja juoksin puoltavaihtaen sen takaa. Näille on varmasti jotkut hienot agitermitkin :D Gatsby ei onneksi häiriintynyt mukana juoksemisestani ja takaakierrot onnistuivat molemmin puolin, joskin kuulemma paimeneni kääntyi mieluummin/paremmin oikealle kuin vasemmalle. 

Loppuun vielä ihan muutama kerta A:ta, jolla vauhtia oli taas melkoisesti liikaa. Ensimmäinen yritys oli ihan hyvä, mutta toisella kenguruni hyppäsi koko ylösmenokontaktin yli... Laitoimmekin siis namin kyseiselle kontaktille odottamaan ja tämä jarruttikin menoa kivasti. Kouluttaja oli namien kanssa toisella puolella odottamassa ja alastulonkontakti sujui ihan mukavasti! Treeneistä jäi aikas kiva fiilis ja sellainen tunne, että mehän piru vieköön jopa edistytään tässä lajissa! Gatsby kuunteli kivasti ja minäkin sain jopa pari kehua, että olen selvästi oppinut jotain (esim. että aina ohjataan koiranpuoleisella kädellä!) Gatsby oli keskittynyt ja hieman rauhallisempi (tai jos siihen toiseen aussieen vertaa niin sitten ei...)  ja kun tokaisin, että mikäköhän ohjaajankin rauhottaisi, niin kouluttajamme pääsi hieman omaa turhautumistaan meidän suhteen purkamaan, toteamalla, että olemmekin hieman haasteellinen pari. En jostakin syystä osaa olla edes pahoillani :D

Seuraavissa aksatreeneissä tapahtui sitten jotain harvinaisen odottamatonta. Me kehityttiin! Tai siis minä kerrankin ohjasin edes jotenkin koiralle ymmärrettävällä tavalla! Homma alkoi pelottavasti tuntua jopa aksalta :D Alkuun takkusi ja pahasti, mutta niin vain nousimme säädön kautta onnistuneeseen suoritukseen. Sain myös nähdä Käpyn ohjaajamme käsissä ja edes hän ei ehtinyt ihan koiraani ohjaamaan yhdellä hypyllä, joten Gatsby menikin siitä ohi. Oli valaisevaa huomata, että jos Käpy ei tiedä, mihin sen pitää mennä, niin se hakeutuu ohjaajan luo. Sain myös kehun, että ennen muistin vain joskus pitää ohjausta päällä ja nyt se puolestaan unohtuu vain joskus :) Harjoituksessa näkyi myös äärimmäisen hyvin se, että jos pysäytin liikkeeni edes sekunnin murto-osan liian aikaisin putkeen lähetyksessä, niin Gatsby heitti vaikka putkessa uukkarin varmistaakseeen, että se on menossa oikeaan paikkaan. Estehakuisuuttahan koitimme tällä myös harjannuttaa. Plus jos jouduin saattamaan sitä liikaa putkeen, niin en ehtinyt hypyilel ohjaamaan. Videossakin näkyy se pieni hetki, kun Gatsby meinaa pysähtyä putkeen mennessään, mutta painaakin läpi!

Uskalsin siis pyytää videointia ja tässä meidän onnistuminen, josta myös näkyy kuinka mun on siis aivan pakko löytää jostakin sopivat urheilurintsikat! Aivan järkyttävää pomppimista... Onhan se hyvä olla omassa kropassa edes jotain vauhdikasta, kai.... Katse siis koiraan! Loppunoottina vielä, että sekä ohjaaja että koira alkavat osoittaa jo tässä väsähtämisen merkkejä, mutta aivan käsittämättömän hyvin jaksoi Käpy samaa asiaa tumpelon ohjaajansa kanssa hinkata ♥

Pelastuksen puolella meni ihan kohtuullisesti. Torstaina en mokaillut mitään erityisemmin, mutta Gatsby vain juoksi ensimmäisen maalimiehen ohi. Olen aika varma, että se huomasi ukon, jonka hajun perään se oli niin selvästi irronnut. Käpy ei kuitenkaan käynyt maalimiehellä vaan tosiaan ihan parinkymmenen sentin päästä painatti menemään (maalimies oli näkyvillä). En tiedä saiko se tässä vaiheessa seuraavasta hajun vai alkoiki minun sille aiheuttamat epävarmuudet näkyä? Kutsuin sen kuitenkin takaisin ja olin jo valmis nostamaan maalimiehen. Iris kuitenkin kehotti antamaan koiralle toisen mahdollisuuden ja lähetin sen siis uudestaan. Nyt Gatsby kävi antamassa kunnon pusut ja jatkoi pusuttelua lähes jokaisella näyttökerralla... Toinen maalimies onneksi sai vain yhden loikan osakseen ja kolmas oli niin korkealla, ettei edes pieni aussie saanut itseään ponnistettua maalimiehen syliin. Viimeinen oli myös haastava hajuen leviämisen takia, mutta hienosti pieni jaksoi nuuskuttaa!

Lauantaina on yleensä ollut leppoisammat treenit ja niinpä nappasin Eddie mukaan. Jälkiviisaana olisin jättänyt papan kotiin, sillä lähdin kotoa puoli yhdentoista maissa ja tulin kotiin neljän jälkeen. Vetovastuun itselleen napannut, meille vieras mies (kerran olen hänet tavannut) päätti meinaan, ettemme jakaudu. Kehittyneille koirakoille ehdotettu aikaraja myös sivuutettiin. Lisäksi hän selvästi sai tyydytystä, kun keksi niin pahoja piiloja (lähekkäin yms.) että monella vierähti hetki jos toinenkin. Alkoi loppua kohden jo vähän uuvuttaan... Gatsby sai neljä maalimiestä etsittäväkseen ja se sai kehuja hyvästä työskentelystään. Rakennuksessa hajut menivät taas aivan sekaisin ja lisäksi erinäisiin paikkoihin oli piilotettu hämyiksi esim kissanruokaa ja maksalaatikkoa. Viimeinen maalimies tuotti Gatsbylle melkoista päänvaivaa ja se vähän luovutti kesken tai toisinsanoen, iloitti minulle, että "tässä haisee, eti ite loppuun!" Kyllä se maalimies lopulta lavuaarin syövereistä ja pahvin alta paljastui, mutta melkoisen avustuksen jälkeen. Kolme muuta nousi ihan Gatsbyn itsensä voimin ja mukavan varman oloisesti!  Loppuun Käpy pääsi leikkimään alle vuoden ikäisen tolleri-neidon kanssa. Gatsbyä tosin kiinnosti lähinnä Murun pylly ja Murua lumipallot, mutta kyllä ne pari kertaa sentään paini ja juoksikin.

Rallyrata oli aivan huippu! Eikä ainoastaan siksi, että se näyttää joulukuuselta :)

Tänään meillä oli pikkujoulurallyt! Gatsbyn ote herpaantui totaalisesti pujottelussa, jossa tötteröitä koristi joulukuusihatut ja houkutuksen joulupukki ja pupu nuuskittiin tarkkaan läpi. Tutut tuomaritkin olivat melkoinen häiriö pienelle! Putkea meillä ei ole ennen rallyssa ollut, mutta vaikka Gatsby suorittikin sen täysiä, niin sain sen hyvin hallintaan heti kaahailun jälkeen. Tästä olen erittäin tyytyväinen! Palkkaamatta suoritti pieni pätskyläiseni radan, jossa oli ihan mestarinluokankin liikkeitä! Koira sai pikkujouluista itselleen kivan (ja kohta erittäin nyljetyn) lelun sekä luita! Minäkin sain suklaata ja piparia eli kannatti käydä :) Käpyläinen tosin ei ollut joulutuulella vaan ärisi lähes kaikille koirille ihan vain varmuuden vuoksi. Ota tästäkin nyt selvää... En tiedä, vaikuttaisiko eilen ahmitut seitsemän tuikkua ja siitä seuranneet mahapurut jätkän meininkiin vai oliko se muuten vain erittäin teinillä tuulella?

Maailman pahin houkutus! Kaulassa joulutunnelmaa epätoivoisesti luova hakuvaljaista napattu karhukello...