Voittaja ja häviäjä

Meillä oli agissa pikkujoulut eli leikkimielinen kisa. Ympäri kenttää oli ripoteltu erinäisiä esteitä; hyppyjä, putkia, pussi ja A sekä pöytä. Jokaisella oli kaksi vuoroa suorittaa esteitä, joista sai eri määrän pisteitä. Aina piti suorittaa hyväksytysti neljä estettä ja palata sen jälkeen pöydälle viideksi sekunniksi. Koiran erehtyessä ottamaan viidennen esteen, sen suoritusputken pisteet hylättiin. Ohjeita ei ollut muuta kuin, että ei saanut jäädä junnaamaan joka kerta samaa neljää estettä (pahus!) eikä samaa estettä saanut suorittaa heti perään. Olin lievästi sanottuna pessimistinen meidän onnistumisen suhteen. En osaa meinaan itse suunnitella ohjauksia tai järjestyksiä. Esteet kun olivat vielä usein lähekkäin toisiaan, niin oli haastavaa saada koira ajoissa ohjattua pöydälle enne kuin se vauhdissa loikkaisi vaikka seuraavan hypyn yli. Yritin kuivaharjoitella mahdollisia neljän esteen kokonaisuuksia ilman Gatsbyä, mutta ohjasin jo mielikuvituskoiranikin usein paikkoihin, joissa pöydän ja sen välissä oli kivoja extrahypittäviä. Aloin olla jo aika epätoivoinen ja turhautumista alkoi ehkä olemaan ilmassa, sillä koin tehtävän olevan liian haastava meille (tai siis minulle!)

Gatsbykin oli kiinnostunut uudesta kamerastani ja tässä onkin kyseisen kapistuksen ihan eka räpsy. Nenu ♥

Hyvin pienin odotuksin siis lähdimme suorittamaan ensimmäistä, minuutin kestävää rutistustamme. Ensimmäisen neljän esteen kanssa homma vielä pelitti, mutta seuraavalla en ehtinyt katsomaan linjoja kunnolla ja niinhän Gatsby veti innoissaan extrahypyn ja heitimme pisteemme hukkaan. Ihan suhteellisen hyvin kuitenkin meni ja seuraava kahden minuutin pätkä olikin jo hieman helpomman tuntuista. Sain paremmin hahmotettua hyviä esterykelmiä ja huomasin jopa tippuneen riman (jonka jälkeen se viides este oli otettava!) Sain jopa kehuja vetäjältämme, että ehdin siinä vauhdissa ja tohinassa tippuneen riman huomata! Hän sitä ei meinaan ensin itse hokannut ja olikin vetänyt pisteemme ensin yli, kunnes näki maassa makaavan riman.

Muuten meillä menikin yllättävän hyvin, mutta Gatsby ei oikein kestänyt epävarmaa sähläystäni. En tiennyt aina heti, mihin sitä lähettäisin, jolloin otukseni alkoi huutamaan minulle sekä pariin otteeseen hyppäsi sitten minun päälleni, kun ei kerta estettäkään hypittäväksi ollut. Sain sen kuitenkin suhteellisen hyvin menemään sinne, minne suunnittelinkin ja pussikin sujui ongelmitta (vaikka viime suorituskerrasta on jo aikaa!) Lopulta selvisimme ryhmämme voittajina, jättäen jälkeemme toisen aussien sekä tasoituksella (tuplapisteillä) hienosti  pienillä jaloillaan pinkoneen yorkshirenterrierin. Toinen aussiekoirakko meni huomattavasti järkevämmin, mutta niin se vain oli nopeus armottomasta sähläyksestä huolimatta valttia ja Käpyli nappasi itselleen muutaman purutikun ja minulle suklaata :)

Voittaja!

Vähäisen osallistujamäärän takia meille jäi vielä aikaa tehdä kisan jälkeen treeniä. Halusin ottaa A:ta, sillä olemme kokeilleet sitä ainoastaan kerran enkä kisassakaan sitä uskaltanut vauhdilla siksi tehdä. Keppejäkin olisi ollut kiva taas kokeilla. Ikävä kyllä meidän vuoromme koittaessa, ohjaajamme poika tuli kertomaan äidilleen, että heidän koiransa oli kakannut autoon. Tässä vaiheessa jäimmekin yksin kentälle, enkä viitsinyt ilman ohjausta oikein agia tehdä. Otin pöydällä pönöttämistä sekä paria toko/rally-toko liikettä. Seuraaminen oli aika irtonaista paikoitellen, mutta liikkeestä seiosmiset onnistuivat todella kivasti! Ainoastaan perusaseontoon palaaminen oli Käpystä hieman outoa. Yhdessä vaiheessa Gatsby tarjosi koko ajan maahanmenoa, jonka takia sitä ei olla nyt harjoiteltu. Nähtävästi olen mennyt "ei maahan"- matodissani hieman jo yli, sillä jouduin antamaan ihan kunnon käsiavun, että koira meni seuratessa liikkeestä maahan. Maahanmenot olivatkin vielä kaiken kukkuraksi todella epä-Gatsbymäisen hitaita! Loppuasentoon se puolestaan ponkaisi oikein kivasti. Lopuksi vielä pidempää paikallaoloa minun ollessa kauempana ja jopa jutellessa treenikaverin kanssa. Sujui aivan törkeän hienosti ♥ Otin myös yhden aivan superin luoksetulon, josta viime hetkellä otinkin sivulle ja omaan silmään Gatsby sujahti paikoilleen aivan älyttömän nätisti, varsinkin niin kovasta vauhdista. Tästä seurasikin kunnon loppubileet eikä ahrmittanut niin paljoa, että ehdimme ehkä minuutin ottaa treenien lopuksi enää agia. 

Lauantaina Gatsby pääsi taas homeiselle koululle pelastamaan. Se teki hienon itsenäisesti töitä, mutta viime treeneistä koululle unohtuneet lihapullat hämäsivät sen työskentelyä. Se selvästi työsti ensin maalimiehen hajua, mutta koska rakennuksissa haju kulkee muutenkin oudosti, niin se taisi vaihtaa sen lähellä tuoksuneisiin lihapulliin. Jouduin auttamaan sitä, että se tajuaisi yhden oven, mitä se ei ollut todellakaan ehtinyt huomata! Saimme kuitenkin ihailla söpöä tanssiesitystä tuon tepastellessa hajun perässä takajaloillaan :D Kaikki löytyivät ja sain olla tyytyväinen piskuiseen! Mitään ei mokattu, mikä oli itselle se pääkriteeri!

Gatsbyn vähänkö siistiä!- ilme

Sunnuntaina oli treenikalenteriin merkattu "ankarin treeni ever"! Osasin siis odottaa jotain hauskaa! Aluksi meinasinkin ottaa vaina Gatsbyn mukaan, mutta niin vain nappasin Feronkin auton kyytiin. Se tykkää kuitenkin ihan vain autoilustakin :) Treenien alussa hoffini pääsi myös taas varmuudeksi muistuttamaan mieleensä kaikki paikallaolijat, ettei kellekään jännittäisi mennä etsintävaiheessa. Hienosti se taas tepsutteli innoissaan uusiakin ihmisiä kohti ja haukkui vain vähän parin toisen koiran lähestyessä, mutta ihan rennon hiljaa kesti niitä lähellään. Fero pääsikin syömään aamuruokansa parilta maalimieheltä ja tällä kertaa se tajusi nostaa nokkansa ylös maasta eikä jäljestänyt ihmisten luokse. Se irtosi taas kivasti ja teki hyvää itsenäistä työtä! Olin siitä niin ylpeä ♥

Fero to the rescue! Hajut menivät aika hyvin taas seiniä pitkin.

Normaalin treenaamisen lisäksi meille oli kehitetty pari tehtävää. Jakauduimme kahteen joukkueeseen ja sain vastuullisen tehtävän kolmen naisen Team Pinkin johdossa. Johtajille kerrottiin pienien viattomien esineiden eksyneen kahdelle alueelle ja meidän tuli tietenkin pelastaa ne. Saimme itse päättää otammeko koiria vai ei (vai lähetämmekö vain koirat :D). Kenenkään ryhmämme koiralle ei ollut erityisesti esineiden etsimistä tai ilmaisua opetettu, mutta päädyimme ottamaan kaksi koiraa silti mukaan. Itse jätin omani autoon, sillä uskoin pystyväni keskittymään paremmin, jos vaikka tulisi lisäohjeita tms. johtotehtäviä. Otimmekin tehtävän enemmän rennolla harjoittelumielellä ja yhdessä koulutimem treenikaverin Cindy-bordercollieta reagoimaan esineisiin. Nopeana koirana se alkoikin parin toiston jälkeen hokaaman jutun juonen ja minä sain yhden löytyneen hanskan käteeni asti! Tunnistusjälkeä harjoitellut Halti yhdisti heinosti oppimaansa ja tarjosi ihan itse esineellä maahanmenoa! Lopulta saldomme oli 18 löytynyttä esinettä 21:stä. Olin meihin oikein tyytyväinen, tosin toinen ryhmä löysi yhden enemmän.

Tämän jälkeen Gatsbykin pääsi autosta sillä oli vaativan makkaransyöntikilpailun aika! Jonossa oli muistaakseni seitsemällä alustalla makkaranpalasia, jotka koiran tuli syödä. Gatsby juuri ja juuri suostui moiseen :D Tämän jälkeen juoksimme seuraavalle ryhmäläisellemme ja viestimäisesti läpsäisimme heidät syömään omat makkaransa. Tässäkin kisassa onnistuimme kuitenkin häviämään toiselle joukkueelle, mutta koiria se ei ainakaan haitannut! Lopuksi oli varsinaisena sokerina pohjalla neljällä lautasella jonossa pipareita. Jotka omistajat pääsivät syömään ja tietenkin ilman käsiä... Ensimmäinen sujui ihan helposti, sillä nappasin kuivan piparin kielelläni. Seuraavan kohdalla sama ei onnistunut, sillä suu oli täynnä sitä edellistä saakelin pipperiä! Sain kuitenkin ahdettua jollakin ilveellä uuden herkun suuhuni. Kolmannella menin sitten rikkomaan piparin ja yritin kalastaa suu ihan täynnä palasia pitkin lautasta. Nenäni oli alkanut myös kiitettävästi vuotamaan eli hengittäminen oli jo haasteellista neljännen kohdalla eikä nauraminen ainakaan auttanut asiaa! Tiimimme hävisi lopulta myös tämän osion, mutta voittajien "palkinnon" kuullessani ei härmittanut edes sitä vähää. He saivat ensi treeneistä meinaan vetovastuun itselleen!

Ihan suunnitelmien mukaan menee :D

Gatsbylle otin treenien lopuksi vielä kolme maalimiestä, joista jokainen oli selvästi omissa piiloissaan ettei tuo vain vaihtaisi. Otin piilotuksen ajaksi paikkamakuun, joka onnistui melkein täydellisesti, mutta lopulta Taru oli liian iso häiriö. Hän sai juosta Käpyn takaa, mutta meidän jutellessa tyyppi nousi. Asettui kuitenkin nopeasti huomautuksesta takaisin ja sain vietyä sen aas ilman hihnaa lähetyspaikalle. etsinnässä Gatsby irtosi suhteellisen järkevästi ja teki selvästi koko ajan töitä. Ilmaisu toimi hyvin ja pitkähkötä matkaltakin sahattiin nätisti! Viimeisellä maalimiehellä se hieman kadotti kuitenkin ajatusta eli kävi maalimiehellä, meni nuuskimaan roskista (?) ja tuli sitten ilmaisemaan. En hyväksynyt vaan lähetin uudestaan, jolloin koko ketju toimi taas nätisti. Taru pelottelikin, että keväällä vain peruskokeeseen. Treenikaverikin tokaisi, ettei tuolla koiralla ole mitään ongelmia siitä selvitä. Minä tietenkin paniikissa kaivoin kaikki meidän heikkoudet esille, kuten juuri tuon maalimiehen vaihtamisen! Mutta niin niitäkin joutuu taas kohta kokeilemaan, kun samaa on tehty nyt onnistuneesti jo hetken aikaa. Onneksi kuitenkin tämä on edessä vasta ensi vuonna!

Aivan usperina loppupalkkana Käpy sai riehua itseään parikuukautta vanhemman sakemannin Haltin kanssa ja voi jehna kun oli sitten kivaa! Minä puolestani pääsin kokeilemaan uutta kameraani, jonka sain käsiini eilen! Vielä on hieman hakusessa sen käyttö (esim. ihmettelin, kun kuvaa ei näy kun linssinsuoja oli vielä paikoillaan...) ja aurinko oli vaihtelevasti esillä plus me olimme rakennuksien varjossa. Olen silti aivan tohkeissani, että huonossakin valossa sain oikeasti nopeasti kiitävistä koirista ihan onnistuneitakin otoksia! Varmasti olisi olemassa vielä säätöjä, joilla saisin hämärässä parempia kuvia, mutta näillä mennään tällä erää :)

Siis kuis tässä nyt näin kävi!?