Mokailuista mahtavuuteen!

Alkakaamme siis niistä mokailuista. Pelastuskoiratreeneissä en osannut taaskaan pitää huolta siitä, että maalimies varmasti tietää, mihin on suuntaamassa. Niinpä saimme pienen koirani pään pyörälle... Otin alueen alkuun ja loppuu valmiiksi maalimiehet ja yhden oli tarkoitus kadota ensimmäisen löydyttyä pienen matkan päähän. Tämä siis siksi, ettei pikku kiiturini ehtisi käydä kaikkien luona ja jättää samalla kätevästi minulle löydöistään kertomatta. Noh, ensimmäinen löytyi sieltä mistä pitikin eli ison kiven päältä. Käpyläisen ponnistusvoimaa aliarvoinut maalimies yllättyi, kun noin kahden metrin korkeuteen häntä ilmestyikin koiruli pusuttamaan. Tästä hämmentyneenä maalimies alkoi kehua ja palkata piskuista ennen kuin se oli ehtinyt ilmaisemaan minulle löytöään. Tämä nyt ei niin vaarallista ollut, sillä maalimiehen passivoitua uudestaan Gatsby kävi minutkin hakemassa. Tosin sahaus jätettiin pois juurikin sen takia, että tuohan hyppäsi sille kivelle joka kerta... 

Tässä vaiheessa tosiaan seuraava etsittävä lähti sovittuun paikkaan piiloon, vai lähtikö? Hän oli ymmärtänyt väärin eli oli menossa siihen piiloon, missä kauimmainen etsittävä jo oli. Matkaa piilolle oli kohtuullisesti eli maalimies joutui lopulta maastoutumaan aika lähelle kolmatta, sillä näki meidän jo tulevan. Liikkuvia maaliukkoja kun Gatsbyllä ei vielä ole ollut. Tästä seurasi nyt kuitenkin se, että Gatsby löysi kolmannen (kauimmaisen) maalimiehen, mutta tullessaan ilmaisemaan, bongasikin toisen piilostaan. Niinpä se ilmaisikin kakkos maalimiehen minulle. Palkatessani sitä puhelimeni soi ja kolmonen ilmoitti Gatsbyn käyneen luonaan. Koska Käpy ei ollut tahallaan tai rillutallekseen maalimiestä vaihtanut, niin päätimme käydä etsimässä kolmosen uudestaan. Gatsby kuitenkin vaihtoi tähän väliin sijaistoiminnoille hämmentyneenä (ja oma hämmennykseni ei varmastikaan auttanut) ja sain vähän tsempata sitä töihin. Äkkiä se reipastui ja löysi uudestaan kolmannen piiloutuneen. Se sahasi todella hyvin minun kompuroidessani jyrkkää kalliota alas ja vaikka sen käytös oli maalimiehellä aika hyvää muuten, niin se liukastui rinteessä ja päätyi seisomaan osittain eksyneen naaman päälle... Maalimies jaksoi onneksi olla hyvällä tuulella, mutta minua silti hävetti! Poloinen kun sai samalla itselleen uuden hienon sotamaalauksen Gatsbyn vyöryttämistä roskista ja pari tassunjälkeä päälle. Harmitti jokseenkin paljon, kun taas kerran meni treenit Gatsbystä riippumattomista asioista mönkään! Torstaina varmaan piirrän kaikille maalimiehille kartat ja silti käyn kädestä pitäen viemässä heidät piiloihin. Minä niin haluaisin sujuvat ja ilmaisua tukevat treenit ensi kerralla, kiitos!

Ferokin pääsi tällä kertaa mukaan ja normista poiketen se ei ollutkaan ensimmäisenä vaan lähes vimeisenä vuorossa. Se jäljestää herkästi maalimiehet ja nytkin se säntäili jälkien perään. Niitä tosin oli tässä vaiheessa metsä täynnä eikä niiden seurailu tuottanutkaan noin vain tulosta. Ilmavainua se käytti huonosti, mutta lopulta kaikki löytyivät! Ferolla oli selvästi hauskaa ja se oli nyt valoisalla todella reipas! Tutustutin sitä alkuun varmuudeksi kaikkiin ettei se tällä kertaa vain aristelisi etsittäviä ja hoffilainenhan juoksi jokaisen uuden ihmisen luo tohkeissaan! Arkuudesta ei olltu tietoakaan ja toiset koiratkin (isot ja mustat!) ohitettiin todella nätisti. Olin melkoisen tyytyväinen isoon otukseen! ♥

Viikonloppuna kerkesimme myös toisiin pelastustreeneihin vanhaan kunon homekoluun. Eddie pääsi mukaan ja oli taas aika pihalla siitä, mistä namit tulisivatkaan! Sille katosi kolme maalimiestä helppoihin piiloihin (esim huoneen nurkkaan) näkölähdöllä ja tolleri tärisi sekä piipahtelikin namiensa perään. Ensimmäinen löytyi pienellä avituksella (avasin ovea enemmän) mutta Eddien pieneen mieleen ei juolahtanut, että nurkassa oleva möykky saattaisi olla ihminen... Kiersimme jo löydetyn maalimiehen ja Eddien kanssa huonetta ympäri muutamaankin kertaan ennen hehkulamppu hetkeä. Kolmannella sillä oli jo paremmin ajatusta ja sitä palkattiinkin jo siinä vaiheessa kun ehdin samaan huoneeseen maalimiehen kanssa. Pikku possulla oli kivaa ja minä pääsin näyttämään 7 kk vanhan tollon omistajille, kuinka seesteisiä 14-vuotiaat tollerit jo ovatkaan :D

Gatbyä kiusasin omaksi ilokseni eli otimme ensimmäisellä kierroksella kaapin päälle, kaapin sisään ja oven taakse maalimiehet. Mukana oli pari sille täysin uutta ihmistä, mutta se ei etsimiseen tuntunut vaikuttavan (intoon ainakaan!) Hajuthan rakennuksissa menevät oudosti ja sille oli taas vaikeaa hahmottaa, missä hajun lähde oikeasti oli. Se hyppi yhdessäkin huoneessa lavuaaritkin läpi ennen kuin tajusi hajun tulevan eteisen kuivauskaapista! Hienosti se jaksoi kuitenkin tehdä töitä ja kaikki löytyivät! 

Toisella kierroksella oli taas korkean kaapin päällä ja haju tietenkin painoi ikkunoita kohti. Ikkunaseinä saikin vingahduksia ja hyppyjä osakseen, mutta lopulta Käpy bongasi ylhäällä piileskelleen maalimiehen. Ongelmia tuotti kuitenkin eniten eräs vessa, josta ilmanvaihtokanavaa pitkin haju muidenkin koirien mielestä oli viereisessä luokkahuoneessa. Vessa oli pieni, mutta jaettu kahteen (pönttö siis omassa yksiössään). Näytin Gatsbylle vessaa ja sehän pujahti sinne, mutta pönötti ihmeissään minua katsoen pönttökopin oven edessä. Hajut eivät siis pätkääkään kulkeneet koiran suuntaan. Armottoman häsellyksen jälkeen kuitenkin löytö tapahtui ja koira sai palkkansa. Rakennuksissahan ei tuo ilmaisu ole helpointa, kun olen itse usein todella lähellä koiraa. Hyvin kuitenkin Gatsby minulle haukahteli löydettyään, sahaustahan nyt metrin matkalla on turha vaatia :)

Käpystä on tulossa ihan oikea malli! (Minun ihan oikeisiin kuviini siis!)
(Kuva Andrea Sawicka)

Mutta nyt meidän viikon tähtihetkeen! Kuten olenkin jo avautunut, niin rally on tökkinyt ja pahasti. Maanantaina kuitenkin meillä oli VOIttaja luokan rata, joka oli lähes mahdotonta (ainakaan ilman hermojen menetystä) tehdä hihnassa. Puolenvaihtoja kun oli esim jalkojenvälistä ja hyppyjä oli kaksin kappalein. Omalla vuorollamme ei kuulunut kauhean kiihkeää aksahaukuntaa, joten päätimme kokeilla ilman hihnaa. Ja pirulainen sehän onnistui! Ja onnistui sitten vielä toisenkin kerran! Pari kertaa Gatsby vingahti ja teki minisingahduksen, mutta oli aivan käsittämättömän hienosti kuitenkin kuulolla ja PYSYI luona! Saimme VOI-radan suoritettua melkoisen nätisti ja meiltä onnistui kaikki liikkeet suhteellisen varmasti. Varsinkin, kun ohjaaja hieman rauhottui ja alkoi luottamaan siihen, ettei Käpy ollut oikeasti karkaamassa :D Eli annoin koiralle jopa aikaa suorittaa liikkeet! Nin vain tosiaan sujui peruuttaen seuraamiset, oikealla seuraamiset ja istu-vasen täyskäännös-istu kyltitkin! On minun pikku paimenini vaan aikas pätsky ♥

Tänään tunteeni ovat heitelleet ylös ja alas. Aamulla olin hyvin mielin, sillä Eddien itselleen hankkima silmätulehdus näyttää kovaa vauhtia väistyvän lääkkeen avittamana. Tämän jälkeen töissä meni alkuun hieman kökösti, sitten sain aitoa ja positiivista palautetta työstäni useammalta eri taholta, jonka jälkeen häkeltyneenä (mutta mieleissäni) tulin kotiin, jossa vaatehuoneeni ovi oli auki ja sisältö ympäri olohuonetta. Treenirepun sisältö löytyy nyt hoffin mahasta ja treeniliivistäni puuttuu tasku. Kaiken ahmimisen jälkeen Fero oli vielä kakannut roskien joukkoon matolleni. Kiehuin. Sitten sain lisää häkellyttäviä uutisia (naamani varmaan helottaa punaisena yllätyksestä ja mielihyvästä) sillä sain tietää voittaneeni aivan mahtavan kuuloisen kameran! Olen löytänyt tieni kivaan blogiin, nimeltään Vaihda vapaalle, jossa on koira- ja matka-aiheisia postauksia. Ei paljon lähempänä omia kiinnostuksen aiheitani siis voisi blogi olla! Vähän aikaa sitten siellä oli arvonta ja ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti onnetar päätti suosia meikälästä! Aivan huippua! Tämän blogin satunnaiset lukijat saavatkin tästä eteenpäin paljon parempia kuvia ihailtavakseen (muiden hienojen kuvien lisäksi!) sillä kännyräpsäisyni saavat nyt kyytiä IHAN OIKEIDEN KUVIEN tieltä!