Kaksi sählää

Agikouluttajamme tokaisi tänään, että Gatsbyn laisella koiralla olisi hyvä olla vähän rauhallisempi ohjaaja. Ikävä kyllä sellaista ei tästä naikkosesta taida saada tekemälläkään! Sähläsimme siis omaksi (ja ehkä hieman toistenkin) iloksi tänään puomia. Aloittelijoille oli viritelty matalan pöydän päälle puomin ylösmeno ja alastulo. Gatsbyllä oli niin järjetön kiire kouluttajamme ja hänen nakkiensa luo, että sillä ei tainnut missään vaiheessa pysyä kaikki jalat "puomilla"... Gatsby oli kuin hävittäjälentokoneen ja tiejyrän sekoitus paahtaessaan palkkaa kohti. Lopulta saimme kuitenkin pari puomilla pysynyttä toistoa ja lopun kontaktipaikkaa myös harjoiteltua. En tiedä, oliko tämä ainakaan meille se sopivin tapa harjoitella puomia ja kontaktia, kun järki ei nälkäisen koiran päätä liikaa pakottanut. 

Otimme myös keppejä uudestaan eli siis minä katselin vierestä, kun kouttajamme yritti saada Käpyläisen pysymään keppien ohjureiden sisäpuolella. Namilla imuttamalla mentiin taas ja meno oli aivan päätöntä! Ehdotinkin ilman nameja, ihan vain kädellä ohjaten, mutta imulla mentiin. Gatsby vain paahtoi namin perässä ja olisi mennyt taas ohjureista välittämättä mistä kohtaa vain. Pariin otteeseen se jopa selvästi keskittyi ja sille ehkä syttyi pieni hehkulamppu pään päälle, mutta aika sekopäistä koko touhu minusta oli.

Tässä vaiheessa meillä oli tauko ja koska meitä ei ollut kaikki paikalla, niin ehdimme saada toisenkin treenipätkän vuoron lopulla. Tällöin teimme uudestaan muuria, jonka Gatsby olisi mieluummin kiertänyt kuin hypännyt (varmasti osin oman huonon ohjaukseni takia), mutta saimme sen sujumaan ja jopa korotimme sitä toisella palalla. Sitten teimme hypyn ja putken kautta pussia ja kaksi ensimmäistä estettä meni hyvin, mutta pussista oli kivempi juosta ohi (ja hyppiä kivan matalalla pussin suuta pitelevän kouluttajan päälle...) Saimme kuitenkin kolmen esteen putken onnistumaan lopulta. Viimeiseksi vielä rengasta ja sitten rengasta hypyn kautta. Alkoi pieni koira olemaan jo loppua kohti jopa aavistuksen väsähtämään päin :)

(Kuva Markku Lönnberg)

Tänään olin erityisen tyytyväinen siihen, että myös toinen treenikaveri sanoi kouluttajallemme esim siitä, että treenimme eivät aina ala ajallaan. Viime viikollakin vuoromme päälle oli buukattu joku koulutus, jossa myös vetäjämme oli. Tästä huolimatta kellekään meistä ei oltu ilmoitettu, että treenit alkavatkin myöhemmin. Treenikaverinikin meinasi, että ehkä sääntöjäkin olisi ihan hyvä käydä hieman alkuun yhdessä läpi. Tätä ei tietenkään taaskaan tapahtunut, mutta enpähän ollut kerrankin ainoa valittaja!

Olin tyytyväinen myös siihen, että pystyimme Gatsbyn kanssa melko helposti odottamaan agivuorojemme välissä. Se oli ihan ratojen vieressä käskyn alla tai teetin sillä pieniä temppuja. Gatsby kiihtyi ihan hetkittäin mutta rauhottui nopeasti. Se myös taas vakoili muiden aksaamista hieman aitojen raoista, mutta ei häiriintynyt liikaa ja kesti näyttelytreenien melkoisen haukkumisen ongelmitta. Tajusin, että vaikka kaikilla neljällä radalla tapahtui jotain ja vaikka niillä haukuttiin, oli Käpyläinen ihan suhteellisen rauhallinen. Olemme siis onnistuneet saamaan meille huonoimman mahdollisen rally-tokoajan, sillä silloin viereisen kentän koirat ovat yleensä hvin äänekkäitä ja todella kovilla kierroksilla. Tämän kaltaista huutoa ei ollut tänään ja hyvin meni niin odottelu kuin treenikin!

Kuten olenkin jo aikaisemmin valittanut, niin rally ei oikein suju juuri ennaltamainittujen häiriöiden takia. Gatsby ei kestä täyttä huutoa aksaavia koiria. Olimme taas maanantaina yrittämässä ja minulta alkaa loppua mielenkiinto sillä en saa koirastani irti sitä, mihin se hyvinkin pystyy. Häiriö tuntuu kohtuuttomalta ja olen melkein valmis luovuttamaan maanantaina vuoron suhteen. Emme edisty lajissa sitten pätkääkään. Saimme maanantaina muutaman hyvänkin pätkän sekä käytösruutu meni sivulla istuen kohtalaisesti ja sivulla maaten hyvin. Gatsby voitti itsensä ja häiriökiusauksen pujotellessamme aivan agiradan vieressä, mutta purki intonsa lopulta hyppäämällä naamani korkeudelle ja tulemalla sieltä jotenkin huonosti alas. Se roikotti takajalkaansa, mutta ei valittanut. Koirista enemmän tietävät kopeloivat sen läpi ja diagnosoivat Käpyn kolauttaneen polven alapuolelta lihaksensa. Meidän rallyt loppuivat siltä erää, mutta jo kotona Gatsby laski hyvin painoa jalalleen ja tiistain lenkillä vipelsi onneksi normaalisti.

(Kuva Markku Lönnberg)

Torstain pelastustreenit menivät hyvin ja ei niin hyvin. Kokeilimme näkyvissä seisoskelevaa Iristä maalimiehenä ja jonkun aikaa Gatsbyllä kestikin hänet löytää. Iris mokoma kun haisi katoksen seinän kohdalla, jota Gatsby sitten ryykäsikin aikansa. Lopulta se hokasi tuoksun aiheuttajan ja Iris sai muutaman mojovan päälleryntäyksen palkakseen. Näyttö meni ryykäämistä lukuunottamatta hyvin. Tämän jälkeen Gatsby lähti innolla takaisin töihin, mutta olisi halunnut etsiä myös toisen ryhmän maalimiehet ja karkasikin toisten (aivan viereiselle) alueelle. Eikä sitten tullutkaan ihan heti kutsuista huolimatta takaisin! Pieni sika! Lopulta poikkeli palautui omalle alueelleen, jonka jälkeen minä en uskonut siihen. Olin tietävinäni, missä maalimies oli, koska olimme piilot etukäteen sopineet. Gatsby tuli ilmaisemaan minulle hieman epävarmasti ja koska tiesin, ettei se ollut äynyt lähelläkään oikeaa pukukoppia (joita oli rivissä viitisen kappaletta?) en hyväksynyt sen ilmaisua. Kohta se kuitenkin ilmaisi uudelleen ja onneksi Iris oli löydetty ja mukana tässä vaiheessa, sillä minä en edelleenkään olisi varmaan koiraani uskonut. Kysyinkin, että voisiko se maalimies kuitenkin olla tuolla ja Iris meinasi, että parasta olisi mennä katsomaan. Hyväksyin siis vihdoin näytön ja sieltähän se maalimies nousi! Harmittaa sitten vain aivan pirusti! Jos olisin hyväksynyt ensimmäisen näytön (joka oli epävarma todennäköisesti pitkähkön matkan takia) niin olisin päässyt vahvistamaan myös pidemmältä ilmaisua, josta on tullut nyt ongelma meille! Teki mieli hakata päätä vähintään lähimpään seinään tai vaikka kokonaan irti! En ainoastaan mokannut aivan loistavaa koulutushetkeä vaan varmaan pahensin meidän ongelmaa eli ei tuo todennäköisesti viitsi ensikerralla kertoa kaukaa löytyvistä maalimiehistä taaskaan... Gatsby on valeilmaissut todella harvoin, mutta kun minä olin vain niin varma, että maalimies olisi siellä, mihin hänet olin lähettänytkin. Vaikka ilmaisu lopulta pelasikin lähempää (ja kun olin sen tajunnut hyväksyä) niin oma fiilikseni oli tämän jälkeen aivan pohjalukemissa. Tunsin pettäneeni koirani melkoisen pahasti. Omasta kökköydestäni huolimatta Gatsby löysi ja ryykäsi taitavasti roskiksessa piileskelleen kolmannen maalimiehen ja oli hyvällä fiiliksellä omistajastana huolimatta!

Tänään olen ollut myös erittäin huonolla fiiliksellä treeneistä kotiin palattuani. Asensimme isäni kanssa salvan roskislaatikkooni, sillä lapsilukko ei siihen oikein sopinut. Fero oli tänänä laittanut kaiken intonsa laatikkoon ja kahva on nyt hapmaanjälkiä täynnä ja salvan se oli saanut kitkutettua pois paikaltaan jollakin ilveellä. Lattiani oli siis täynnä roskia ja osa niistä on nyt tuon ison idiootin sisällä. Odotan innolla todennäköisesti hyvn levotonta yötä. Olen oikeasti valmis hankkimaan tuolle koiralle joko kuonokopan tai häkin. Tai otan sen vain mukaani kaikkialle. Gatsbyn ollessa kotona Fero ei tee juurikaan pahojaan. Luulen, että pieni aussie seuraa sen tekemisiä niin tiiviisti, ettei Fero ehdi/pysty/viitsi puuhailla niin paljoa omiaan. Tänään oli tosiaan ainakin kolme muuta laatikko keittiössä auki (esim erittäin jännittävä muovikulholaatikko) ja työpöydältäni oli tiputeltu tavaroita taas hartaudella. Eniten ilahduttaa myös se, että olin juuri pessyt ne Eddien kakkaiset tassunjäljet tuosta keittiönmatosta, joka on nyt aivan ryönäinen roskiksen sisällöstä. Nyt ei huumorintaju riitä sitten lähellekään.