"Kyllä sulla on vaan mahtava koira!"

Eddie valvomassa ruokansa valmistusta
(Kuva Emilia Laaksonen)

Minä siis matkailin ja koirat olivat erinäisissä hoitopaikoissa. Eddie oli serkullani ja tollolainen oli päässyt kiertelemään Tamperetta tapaamassa serkkuni perhettä (eli tätiäni, hänen miestään, toista serkkuani ja hänen miestään ja kahta pientä lastansa). Tätini mennä rimpauttikin minulle eilen ja kehaisi Eddietä vähintään maailman hienoimmaksi pikku ruttulaiseksi (ei tosin ehkä juuri kyseisin sanoin) :D Se on ollut ennenkin serkuillani vierailulla minunkin kanssani ja tätini sille aina paistaa vähän jauhelihaa ja loppu perhe vie sitä vuorotellen ulos :) Nytkin oli vanha meno jatkunut eli parin tunnin välein oli joku sitä ulkoiluttanut ja ruokaa tippui odottavaan suuhun. Se oli hurmannut myös serkkuni nelivuotiaan pojan, joka olikin sen perään jo ehtinytkin kysellä. Pikku pappa oli ollut terhakka ja toimelias sekä kaikin puolin valloittava. Tosin heidän liukkaita rappusia se ei ollutkaan vanhaan tapaansa enää ylös päässyt ja se oli jouduttu pelastamaan parin portaan korkeudelta, josta se sai sylikyydin alas. Tästä hyvityksenä Eddie oli päästetty sohvalle tutitmaan :D Pikku possulla oli kyllä harvinaisen hyvä varmasti olla ja se sai ansaitsemaansa hemmottelua :)

Fero oli puolestaan hoitolassa ja kaikki oli mennyt hyvin. Tosin se oli saanut nenunsa verille piilotellessaan luitaan, mutta ihana henkilökunta oli hoitanut sitä rasvalla :D Hoitola oli ihanan joustava sekä viemis- että hakuajoissa ja hakiessani hoffilaista sulkemisajan jälkeen, se makoili tyytyväisenä häkissään. Se oli kaikin puolin ihan normaalin ja stressittömän oloinen eikä mitenkään ylitohkaissaan näkemisestäni. Lahden seudun ihmisille voinkin siis lämpimästi suositella Korkeen koirahoitolaa ja Fero taitaa olla ihan samaa mieltä :) Kaikilla tapaamillani henkilökunnan edustajilla oli siihen mahtava suhtautuminen ja Fero hyväksyi heidät helposti. Enempää en voisi pyytää!

Gatsby puolestaan pääsi juoksuttamaan Nessa-äitiänsä ja Hoppu-velipuoltaan kasvattajan luokse. Pikku herra oli kuulemma ollut kiltisti, mutta kokeillut äänihuuliaan hieman liian rattoisasti. Gatsby oli myös kokeillut antaisiko Laura sen vetää hihnassa. Yllätys, yllätys, ei ollut antanut :D Muuten se oli ollut siivosti (joskin hyvin osallistuvasti) ja jakoi kepit ym. hienosti toisten koirien kanssa. Laura sitä kehaisikin ja mielestäni ihan syystä :) Hieno pieni Ikiliikkuja luonani asustaa! Iso kiitos vielä hoitajille!

Olihan ne paikoillaankin! Gatsby, Nessa ja Hoppu (Kuva Laura Lönnberg)

Rallyssa olemme päässeet jo hieman eteenpäin eli radat ovat sisältäneet myös ylempien luokkien liikkeitä ja häiriökesto on lisääntynyt. Tämän viikon treenit menivät suorastaan hyvin! Gatsby ei olisi kertaakaan karannut muiden koirien aksa-huutamisen perään ja se keskittyi hienosti. Se antoi jopa omat häsellykseni anteeksi ja jaksoi olla kiinnostunut räpellyksistäni :D Ehkä viiden päivän ero auttoi? ;) 

Muuten rallyrintamalle ei kuulu hyvää. Olin jo valmiiksi ollut huolissani, että kun kahtena viikonloppuna on kolmet kisat, niin mitä jos saamme luokkanousun ja joudumme AVOon? Tätä on aivan turha pelätä, sillä kahteen emme mahtuneet ollenkaan ja kolmansiin olemme varasijalla (ei kerrottu monennellako). Alkaa oikeasti tympiä, kun ei pääse kisaamaan :( Tämän vuoden sopivat kisat olivat meinaan sitten siinä eli edistystä ei ole lähiaikoina tapahtumassa. Onneksi ensi vuoden alussa oli muutamia sopivia kisoja, joihin koitan meidät mahduttaa. Tosin esim. TAMSKin kisat varmaat täyttyvät jo jäsenistä, mutta Lempäälään yritetään heti tammikuun alussa.Viimeistaan maaliskuussa on sitten taas oman seuran kisat eli sinne sentään luulisi mahtuvan!