"Hö hö höö"

Sinisimmun kuvannut Maija Piippo

Otsikon kaltaista laadukasta komunikointia minulla oli etuoikeus käydä tänään täysin vieraan ihmisen kanssa. Omaa ikäluokkaani edustava kaksilahkeinen pysäytti pyöränsä kohdalleni kevelyttäessäni Gatsbyä ja tuijotti höhöttäen meitä. Minä tuijotin täysin aidolla ja imartelevalla HÄ!?-ilmeellä miestä takaisin. En millään ymmärtänyt tilanteen hupaisuutta. Kun epämääräinen naureskelu ja intensiivinen tuijotus eivät ottaneet oman tiiviin katsekontaktini avulla lopettaakseen, niin jouduin avaamaan sanaisen arkkuni. Sanoin, etten nyt ymmärtänyt ihan tämän tilanteen suurta huvituselementtiä. Mies hiljeni ja tuijotti takaisin. Olin jo vaihtamassa kommunikaatiokielen englantiin, kun pyöräilijä sai rykäistyä taikasanan suustaan "mitä?". Toistin kysymykseni ja tässä vaiheessa toinen osapuoli tajusi selittää toimintaansa (jota oli tässä vaiheessa takana jo ainakin hyvin pitkältä tuntunut minuutti). Hän vain ihmetteli, että ompa minulla kirjava koira ja siniset silmätkin vielä. Hän hämmentyi entisestään, kun kerroin ettei kyseessä ollut husky-mixi vaan ihan rotuyksilö. Siitä vasta nauru repesikin, kun kerroin tämän näköisiä kasvatettavan ihan tarkoituksella. Aiheutimme vielä hetken hilpeyttä kanssa ihmiselle kakkojenkeräämis-shown merkeissä ja olin huojentunut miehen lähtiessä pyöräilemään etiäpäin jatkaessamme Käpyläisen aka Hillittömän Huvittajan kanssa matkaamme.

Tämä sirkusnäytelmä tapahtui ollessani lämppälenkillä ennen uuden kauden ensimmäisiä agilitytreenejä. Jonkin asteinen jännitys nosti päätään erityisesti muiden ryhmäläisten tasosta. Kesällä oli ollut itsetuntuo nostattavaa agittaa penturyhmässä, jossa osa meni aivan alkeita emmekä erottuneet taitamattomuuttamme hirmuisesti muista. Toki moni ohjaaja oli kokeneempi, mutta kivaa oli silti! Nykyisessä ryhmässä ollaan roturasisteja. Ryhmämme koostuu pelkistä lapinporokoirista ja aussieista! Oli kätevää, kun rimoja ei tarvinut vaihtaa joka koiran jälkeen ja muiden ohjauksista voi oppia paljon, kun muutkin ohjaavat maksikoiria. 

Gatsby harjoitteli Naurun ja Kidan avustuksella hoidossa ollessaan kimppa-agilityä :) (Kuva Maija Piippo)

Ensimmäisellä kierroksella teimme irtoamista eli Gatsbyn mielestä aivan huippua treeniä, varsinaista vauhtiympyrää! Kehän muodosti ovaalin päissä olevat puket, joiden välillä oli kolme hyppyä. Gatsby paiantti menemään innoissaan ja minä olin kerrankin liian nopea. Kyllä, luitte oikein, liian nopea. Ohjaaja käski minun himmata, sillä koiran piti nimenomaan liitää edellä ja sille vain kehotettiin putkeen säntäämistä. Harjoitus meni hyvin ja vauhdikkaasti sekä Käpyläinen luki ohjausta hyvin. Se possuili vain ohjaajamme palkatessa sitä, sillä irrotuskäsky ei meinannut mennä Hannan sanomana oikein kaaliin.

Pienen männyn pieni Käpy (Kuva Maija Piippo)

Toisella kiekalla teimme rytmitysjarrua tai mikä lie onkaan ohjauksen oikea nimi. Samaa kehää, mutta välissä vaihdekkiin eri päin olevan hypyn kautta kehän toiselle puolelle ennen putkeen vipellystä. Gatsby kuunteli jalkojen tömpsötystäni hienosti ja haki oikean hypyn taitavasti! Hanna kehuikin sekä koiraa että tätä emäntääkin! Syytti ihan harjoittelusta, kun niin hienosti meni ;) Olemme tehneet vastaavaa muutaman kerran, jolloin koira on tajunnut idean heti, mutta minulla on ollut vaikeuksia löytää se oikea rytminmuutospaikka. Nyt saimme kuitenkin monta onnistunutta suoritusta ja todella hyvin fiiliksin odotan tätä talvikautta! Ryhmä tuntui kivalta samoin kuin vetovastuuta vuorottelevat ohjaajatkin!

Ps. Jos tykkäsit blogiani tällä kertaa koristavista kuvista yhtä paljon kuin minä, niin pääkaupunkiseudulla laadukasta (koira)kuvausta on tarjolla Maijan toimesta halukkaille. Kiinnostuneet voivat käydä ihastelemassa Maijan ottamia kuvia lisää täällä.