Pelastelua

Alkuun kuitenkin tärkeimmät eli Eddien oireet ovat vähentyneet jo nyt. Se on paljon suorempi vaikkakin pää on kenossa ja papan liikkuminen on helpottunut selvästi. Kaatuu edelleen helposti, jos esimerkiksi joku aussien penska juoksee innoissaan sen ohi kevyesti taklaten tai jos tollotin koittaa ravistella. Takapihaulkoilu kuitenkin sujuu hyvin ja ruoka maittaa. Silmien nykyminen on vaihtunut pieneen rauhalliseen liikkeeseen. Minulla oli perjantaina soittoaika eläinläkäriin ja sielläkin oltiin mielissään ruttusen edistymisestä. Lääkäri pelotteli kivasti jälkeen päin, että oletti oireiden pahentuvan ennen kuin ne alkoivat parantua eli mahtavaa suora parannus! Eddie sai tosiaan kortisonipistoksen tiistaina ja sen vaikutus alkaa olla loppu eli nyt on mahdollista oireiden pahentua, mutta onneksi tälläisessa tapauksessa voimme vain käydä hakemassa uuden piikin. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa tällä hetkellä. Pieni papparainen olisi myös kovasti halunnut tänään mukaamme pelastelemaan, mutta joutui tyytymään kohtaloonsa kodin valppaana vartijana!

Joskus kesken treenejä voi alkaa vähän lapsettaan (Kuva Taru Jokinen)

Gatsbyn kanssa on ehditty kaksiin pelastustreeneihin tällä viikolla. Etenkin torstain treeni meni taas oikein kivasti. gatsby etsi hyvin, ilmaisi hienosti ja oli maalimiehillä melkoisen kohtelias. Pimeä ei taaskaan haitannut menoa vaikkakin unohdinkin lamppuni taas kotiin... Onneksi kännykästä on aina taskulampuksi tarvittaessa!

Valoisaan aikaan varikolla viilettely meni vähän ristiriitaisemmin. Gatsby haukkui paria valepiiloa, mutta siitä näki onneksi hyvin, kun se oli oikeasti maalimiehen hajulla. Tällä kertaa se myös jaksoi paremmin työstää hajunlähdettä eikä niin herkästi tullut minulle ilmaisemaan ennen kuin oli varma, missä maalimies oli. Alkuun hämmennystä aiheutti autossa odottava juoksuinen narttu, jonka hajuja Käpyliino kävi sekä nuolemassa maasta että uikuttamassa autoa kierrellen. Sain sen onneksi töihin, mutta pissailu oli aika herkässä ja oma hermoni alkoi kiristyä. Ehkä viimeksi mainituista syistä valeilmaisujakin tällä kertaa esiintyi?

Loppuun vielä kuva meidän etsintää edeltävästä hallintayrityksestä. Seuraamisesta ei tullut mitään nenän väpättäessä juoksuisten hajujen perään, mutta sain sentään jätettyä Gatsbyn makaamaan paikalleen. Tai noh, paikalleen ja paikalleen... Kuvassa näkyvän lehtikirjon se on saanut itseensä liimailtua, kun koitti kaula pitkällä epätoivoisesti vieläkin nuuskutella tuoksuja. Pysyi kuitenkin, mutta tyylipisteitä ei tästä suorituksesta olisi jaettu.

Mutta kun ne ihanat tytöt!