Mitäs sitä kaunistelemaan: paskoista treeneistä jää paska fiilis

Kävimme kokeilemassa meille täysin uutta lajia eli flyballia. Pelastuskoirat oli tehnyt diilin paikallisen koirankoulutusyrityksen, Korkeavireen, kanssa. Pientä summaa vastaan pääsi kokeilemaan jotakin itselle vierasta lajia. Flyball kuulostaa mielestäni hauskalta, joten änkesin kyseiselle tutustumiskerralle (ja kun kuulemma agilityyn ei saanut osallistua, jos sitä jo harrasti). En ollut perillä siitä, kuinka treenit toteutettaisiin, mutta oletin että myös urosärisijäni voisi osallistua. Olin hieman yllättynyt, kun kaikki (paitsi oma huutajani) pakkautuivatkin kerralla kentälle ja osa teki hyppyjä ja osa tutustui vuorollaan itse laitteeseen. Koska paikalla oli kolme muuta urosta, joista yksi iso musta pentuinnokas sakemanni, niin en Gatsbyä tähän soppaan edes yrittänyt pistää. Kouluttaja tuntui lupaavalta ja sanoi, että voimme tehdä lopuksi keskenämme/ihanan Myy-tollerityttösen kanssa.

Valituksen kevennyksenä hölmön pikkukoiran hälmöt pienet ilmeet

Hengailin tietenkin lajiin tutustumassa ja autoin treenikavereita mm. kiikuttamalla palloa takaisin esteiden jälkeen haettavaksi. Kun aikaa oli parisenkymmentä minuuttia jäljellä sain luvan hakea Gatsbyn, sillä muut urokset olivat treenanneet jo kaikkia osa-alueita. Jouduimme kuitenkin odottelemaan vielä kymmenen minuuttia kentän laidalla muiden tehdessä ja meille jäikin lopulta vajaa kymmenen minuuttia aikaa. Lisäksi tästäkin osan ajasta kouluttajamme jutteli treenikaverini kanssa eikä keskittynyt meihin ollenkaan. Odotimme siis vielä minuutin verran kunnes hän tajusi, että ehkä mekin voisimme tutustua suhisevaan flyball-laitteeseen. Yllätyksekseni Gatsbyn mielestä suhina olikin melko epäilyttävää ja se selvästi vierasti konetta. Toki puikkonokkani mielestä laitteessa oli juuri hänen kuonolleen sopiva kolo, johon Käpyläinen nenäänsä useampaan otteeseen tunkikin ja kerran yritti härpäkettä vähän purrakkin. Lopulta saatiin koneesta ihan hauska juttu, mutta tässä vaiheessa aika oli loppu. Tein parin esteen takaa pallolle lähetystä, jonka aikana kouluttaja keräsi hypyt ympäriltämme pois. 

Ai kauhea tää keppi koittaa mennä mun nenään!

Jäi kyllä todella kökkö fiilis, kun itse ensin auttaa muita ja sitten omaa aikaa jää säälittävän vähän eikä kukaan muu ole kiinnostunut taas meidän auttamisestamme. Lisäksi kouluttajamme juttelee treenikaverini kanssa eikä osoita kuin minimaalista kiinnostusta meidän tekemisiä kohtaan. Moni treenasi omatoimisesti, mutta lähes kaikilla oli joku tarvittaessa auttamassa (kuten vaikka minä). Tiedän, että on ihan oma mokamme, kun koirani ei tule muiden kanssa toimeen varsinkaan kiihtyessään. Sanoin myös, että on ok, jos emme ehdi treenaamaan yhtä paljon kuin muut kyseisen ongelman takia. En silti ihan osannut odottaa, että treeniaikamme jäisi alle kymmeneen minuuttiin, missä ajassa ehdimme hädintuskin tutustua laitteeseen eikä ketään kiinnostanut apuohjata meidän hyppyrataamme (koska lähes kaikki lähtivät tässä vaiheessa). Gatsbyllä oli tietenkin kivaa, mutta itselle jäi todella paska, jopa loukkaantunut fiilis treeneistä. 

Taidanpa kirputtaa sitä kostoksi.

Lähdin kyseiseen tutustumiseen myös tutustuakseni sitä tarjoavaan yritykseen. Korkeavire jakaa hallin koiraseuramme kanssa ja moni seuralaisemme treenaakin sekä VAU:ssa että Korkeavireellä. Olen kuullut heidän kursseistaan paljon hyvää ja kävin ennen Gatsbyn näyttelyitä heidän järjestämässään näyttelytreenissä, josta oli apua ja missä homma sujui. Kouluttaja oli siellä sama kuin tänään flyballissakin, mutta tällä kertaa en kyllä ollut häneen ollenkaan tyytyväinen. Tällä otannalla jään siis tyytyväisenä treenailemaan VAU:n puolelle, sillä varsinkin tämän kertaisen jälkeen Korkeavireen kurssit tuntuvat varsin ylihintaisilta. 

Loppuun kuitenkin positiivinen ilmoitus eli Eddie on toipunut täysin! Se on oma röyhkeän ahne pieni possu itsensä ja mitä paras pieni Ruttulainen ♥