Työkuvioistani johtuen en ole ehtinyt päivitellä kaikkea sitä, mitä olemme ehtineet tehdä. Treeneihin ollaan siis onneksi ehditty normaalisti ja agilityssä oli vaihteeksi puomia tarjolla. Tajusin, ettemme olleet theneet kontaktiesteitä pitkään aikaan ja otinkin siis varmuudeksi apupalkkaajalla sekä namialustalla. Alkuun homma meni aivan järkyttäväksi kaahottamiseksi ja Gatsby esimerkiksi kokeili, josko nopein reitti olisi hypätä puomilta suoraan alasmenokontaktille... Omistajalle tuli siis vähän sydämentykytystä menoa seuratessa, mutta onneksi koira aivot menivät päälle ennen kuin se teloi itseään. Lopulta saatiin oikein nättejä kontakteja ja Gatsby malttoi jopa hieman taas jopa odottaa paikoillaan. Nätimpiäkin suorituksia ollaan tehty, mutta suunta oli selvästi kuitenkin ylöspäin. Kouluttajain sanoi, että kyllä Gatsbylle on selvää, mitä pitäisi tehdä kunhan se vain malttaa!
 |
| Kuva Minna Karjalainen |
 |
| Kuva Minna Karjalainen |
Vieraanamme oli myös Gatsbyn epävarmuudesta kertova räksytys. Se olisi kovin mielellään vipeltänyt puomia aina kun silmä vältti ja kun painostin sen putkeen, niin sain haukut niskaani. Sain myös hyvän oppitunnin omasta liikkeestä ja siitä kuinka sitä pitää jatkaa loppuun asti. Koira lähetettiin pimeästä kulmasta putkeen ja vieressä oli valittavan myös se puomi. Jos lopetin ohjauksen edes inasin liian aikaisin, niin Gatsby teki kauniin uukkarin putken suulla ja tuli ulos minulle huutamaan. Lopulta kuitenkin onnistuimme ja haukkukin loppui! Myös välistävedot hämmensivät Gatsbyä alkuun vaikka se ohjaustani lukikin hyvin. Olo on ollut viime aikoina jotenkin oudon jähmeä ja tönkkö ja jo oppimani ohjaukset ovat jotenkin tökkineet. Treeniä siis vain lisää!
Edellisellä viikolla teemana oli takaakierto, joka tuntui ennen treenejä ihan hyvältä idealta. Olin helpottunut, sillä tämä on yleensä sujunut meiltä. Nyt kuitenkin kökin koiran linjan edessä ja peitin ei-niin-pienellä kropallani esteen Gatsbyltä. Takaakierrot olivatkin siis kaikkea muuta kuin kauniita ja useampi ihan rehellisesti sanottuna epäonnistui surkeasti. Jälleen kaikki oli emännälle paljon koiraa vaikeampaa, mutta minuahan me käymmekin treenaamassa ohjaajaksi koiralleni.
 |
| Jupinaa (Kuva Minna Karjalainen) |
Hallissa toisten koirien ohitukset ovat alkaneet taas luonnistua paremmin. Välillä on oikeasti vain liian ahdasta ja joskus joku yksin tolppaan sidottuna jätetty koira on meille alkanut uhota. Gatsby on kuitenkin rauhoittunut selvästi ja saan sen tosiaan kuuntelemaan itseäni nykyään paljon paremmin. Kiellolla saan sen lopettamaan ja olen useammankin kerran päässyt namittelemaan sitä ja kehumaan onnistumisista. Viikon pelastustreeneistä tulee myöhemmin lisää, mutta niissäkin on hallintaosioissa tullut edistystä. Jopa Käpyn inhokki uros saa enää satunnaiset kiljaisut, jotka saan loppumaan sekä koiran hallintaan sitä namitellen. Innokas pörheltäjäni selvästi purki turhautumistaan namien lisäksi napostelemalla samalla hieman sormiani, mutta tämä on pientä tämä! Gatsby kesti rivissä lähellä vierasta (kai leikattua?) urosta eikä haastanut sen kanssa mitään. Alan ihan oikeasti olla varovaisen toiveikas, ettei tämä ongelma ole meillä jäädäkseen, mutta ehkä tämä näennäinen rauhoittuminen onkin vain joku salakavala vaihe?
Toivotaan, että Gatsbyn ärinät vähenevät iän myötä. :) Omassa lähipiirissäni on joillakin remmirähjäuroksilla rähjääminen helpottanut iän myötä, kun koiran luonne on tasoittunut ja itsevarmuus kasvanut. Toiset myös oppivat treeneissä suhtautumaan asiallisesti muihin koiriin, vaikka eivät muuten toisten kanssa toimeen tulisikaan.
VastaaPoistaJuuri tätä "siedän toiset koirat" asennetta haluaisin jotenkin saada asennettua Gatsbyyn. Pentuna keskityimme paljonkin kentän laidalla hengailuun ja toisten koirien huomiottajättämiseen. Silloin oli ongelmana muiden kiihtymisestä kiihtyminen eli rauhallista odottelua oli pakko vahvistaa ja paljon. Jossain vaiheessa olimme jo hyvällä mallilla, mutta sitten hommaan tuli mukaan toisille uroksille ärinä. Tokossakin aluksi Gatsby sieti toiset urokset, mutta kun kumpikin vuorollaan nousi paikkamakuurivissä omin lupinensa, ei Gatsby enää luottanutkaan niihin tai jotain. Jotenkin siis pitäisi pystyä tuolle koiralle viestittämään, että se on turvassa kanssani eikä kukaan sen päälle ole käymässä. Normaaleilla lenkeillä se yleensä pystyy ohittaman toiset koirat vähintäänkin autettuna, mutta treeneissä kiihtyessään se purkaa sitä selvästi yleisenä rähinänä. On ihan eri asia tulla hallille kuin lähteä sieltä agitreenien jälkeen. Mennessä se saattaa olla kamala ja tullessa jo ihan suht rento.
Poista