Pelastustreenejä on mahtunut viikkoon usempikin ja jokainen on ollut hieman erilainen, mikä on ollut oikein mukavaa! Halloweenin nurkilla pidettyjen treenien teema oli oudot maalimiehet. Meillä oli esimerkiksi vilttiä heilutteleva, oudosti liikkuva "kummitus" sekä kopissa romuja kolisteleva poltergeist. Nämä eivät urheaa Haamujengiläistäni pelottaneet vaan molemmat ilmaistiin oikein mukavan varmasti. Koiralle todella hyvät treenit, jotka toivat omistajallekin varmuutta siitä, että kyllä tuo otus vaan kestää mukisematta aika outojakin tyyppejä (kuten vaikka omistajaansa!)
 |
| Mutruhuuli. |
Seuraavat treenit harjoittivat koiran itsenäistä työskentelyä (ei sillä, että se normaalisti olisi meillä ongelma). Aluetta halkoi hiekkatie ja sen molemmin puolin oli suikaleet metsää. Normaalisti samoilen koirani perässä puoli kerrallaan, mutta nytpä omistaja pysyikin tiellä ja koira vipelsi metsikössä. Olo oli kuin milläkin pk-hakuilijalla! Tosin eihän koirani mitään pistoja tehnyt vaan saattoi enemmänkin nuuskutella alueella käyneen juoksuisen nartun sulotuoksuja, mutta niin se vain ihmisetkin meni ja ilmaisi. Gatsby irtosi tuttuun tapaan hyvin hajun perään ja edes pitkät ilmaisu atkat eivät tuottaneet ongelmia, mikä oli ihan huippua! Maasto oli toki aika aukeaa ja minut oli helppo löytää tieltä, mutta maalimiehille oli ihan oikeasti suhteellisen paljon matkaa. Ajatus ei kuitenkaan onneksi koirallani katkennut vaan se vei minut jokaisen immeisen luokse. Lisäksi keskityin treenikavereiden muistutuksesta olemaan antamatta koiralle mitään imlaisuvinkkejä. En siis esimerkiksi katsonut siihen tai jäänyt odottamaan ilmaisua. Jatkoin matkaani tietä pitkin ja silti Gatsby kyllä haki minut! Positiivista oli myös se, että vaikka välillä tyttöjen hajut veivätkin, niin kesken nuuskuttelun jos sattui maalimiehen haju nenään osumaan, niin tytöt unohtuivat ja työt kutsuivat! Hieno pikku tyyppi mulla ♥
 |
| Sinisimmu. |
Viimeisimmissä treeneissä minulla oli mukana aivan järkyttävä, ehkä maailmanennätystä tohinallaan hipova Riemuidiootti. Gatsby tuli autosta loikkien naamalleni useampaan kertaan ja osumaa sai myös maalimiehiä piilottamasta tullut Taru. Koirani ei yksinkertaisesti pystynyt pysymään edes maassa paikallaan, kun häntä heilutti aussieta eteenpäin ja maailma kaipasi palavasti hänen pusujaan! Etsiminen oli kaiken tämän jälkeen myös melkoisen riemukasta. Minna oli lasten mökissä, jossa oli noin puolentoista metrin korkeudella juuri koiran mentävä ikkuna. Pieni pomppijani päättikin pääsevänsä silkalla sisulla ikkunasta sisään. Pari aivan järjetöntä loikkaa, lähinnä päin seinää, myöhemmin olimme nauraneet itsemme kipeiksi ja Gatsby vihdoinkin luovutti ja nöyrtyi ilmaisemaan maalimiehen minulle. Into korvasi jälleen ajattelun!
 |
| Pusuttelija. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti