Jäljestykauden avaus

Nyt se on vihdoinkin tapahtunut! Me meinaan jäljestettiin ihan aikuisten oikeasti Käpyläisen kanssa! Eilen illalla naksuteltiin metalliesineistä kiinnostumista ja niiden kohdalla maahan menoa. Innostus heräsi ja saimme monia onnistumisia. Toki pieni touhotin olisi tuonut esineet minulle, mutta olin tylsä eikä moinen kelvannut. Samoin Gatsby kävi välillä esineiden päälle makaamaan. Aloitin siis kylvämällä esineet ympäri olohuonetta ja aluksi pelkästä kiinnostumisesta tuli naksu ja palkka. Tämän jälkeen alkoi esineiden hamuaminen eli jäinkin odottamaan maahanmenoa. Gatsby tarjoaa sitä todella akatiivisesti itse naksuttelun lomassa ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Vaikeuksia tuotti enemmänkin oikeaan paikkaan maahan heittäytyminen ja se, ettei edes maassa ollessa saanut esineitä maistella.

Tässä maistellaan vain vähän löytynyttä esinettä.

Seuraavana päivänä lähdimme pienellä omatoimiporukalla jäljestelemään. Niin siinä hurahti äkkiä 4,5 tuntia, mutta mukavassa seurassa aika hujahti kyllä hetkessä! Pääsin tallaamaan Wictorille jäljen, jolle kylvin esineitä sekä tein yhden omatoimisen (ja tietenkin täysin tahallisen) makuunkin. Hienosti Wictor tutki myös pyllähdyspaikkaani sekä nosti kaikki hukkaamani esineet! Oli kiva seurata kokeneempien koirien työskentelyä ja sai taas vähän käsitystä siitä, miltä sen jäljestyksen pitäisi näyttää.

Otimme jälkien vanhentuessa Gatsbylle parkkipaikalla naksutellen metalliesineiden kiinnostumis muistuttelua ja alun vauhtihuuman jälkeen homma sujuikin mukavasti! Sanna neuvoi, että Gatsbyn löyteässä esineen voin auttaa sitä "maahan" käskyllä ja tämä toimikin kivasti! Tosin kun palkkasin esineen päällä, niin Gatsby usein nosti peppunsa tässä vaiheessa.

Näin ne esineet pitäisi ilmaista.

Gatsbylle tehtiin kaksi lyhyttä ja suorahkoa jälkeä, joilla oli metalliesineitä. Se lähti etenemään jälkeä hyvin ja selvästi tiesi, mitä kannatti tehdä. Ensimmäinen esine paahdettiin ohi, toinen löytyi hienosti ja viimeinen olikin painunut heinikkoon eikä pieni jäljestäjänalku meinannut tajuta, mitä siltä halusin. Sen sijaan se löysi puusta merkin, jota kokeili hamuta palkan toivossa. Toisella jäljellä lähestyimme jälkeä sivusta ja Gatsby bongasi sen hyvin ja lähtikin seuraamaan hajuvanaa. Tällä kertaa esineet löytyivät paremmin ja Gatsbyllä oli selvä ajatus niiden löytämisestä. Se meinaan jäi oikein pörräämään paikalleen esineen lähettyvillä ja paikansi sen aktiivisesti nuuskuttelemalla! Kyllä siitä vielä oikein kelpo jälkikoiruli tulee! Kotiläksynä siis esineiden ilmaisu varmaksi ja sitten taas vähän jälkeä kokeilemaan!

Eddiekin pääsi mukaan ja hakuilemaan Iriksen ja Sannan puskista. Maasto osoittautui hieman liian haastavaksi pienelle menijälle, sillä vanhat jalat eivät kantaneetkaan sitä ihan yhtä sujuvasti kuin mihin koiralla haluja oliis muuten riittänyt. Pitkä heinikko ei antanut tarpeeksi myöten ja jaloissa oli milloin mitäkin puunrunkoa. Olin onneksi pukenut sille Gatsbyn hakuvaljaat ja autoinkin sitä kahvasta nostamalla muutamassa kohdassa. Hienosti pieni papparainen kuitenkin painatti maalimiehille, kun olimme ensin lähelle päässeet!

Täältä tullaan maalimiehet!