Jumittoman hyvä olla!

Tänään oli viimeinen kerta tehokuuriamme fyssarin luona! Jumit ovat virallisesti auki ja nyt siirrymme noin kolmen kuukauden välein tapahtuvaan ylläpitohoitoon. Naksuminen on edelleen ilomme, mutta Gatsby liikkuu normaalisti sekä ontumatta, eli tokkopa mitään vakavaa on kyseessä. Pitää pitää silmällä ja lihaksistosta nyt huolta eli ei lipsuta edes kiireessä alkulämpistä aksassa! Onneksi on joustava ryhmä, emmekä joudu olemaan ekoina, jos koira ei siihen ole vielä valmis. Onnea on hyvä treeniryhmä!

Jumiton poseeraaja ♥

Pelastustreeneissä oli teemana hallinta ja menin paikalle hieman onnistumistamme epäillen. Lopulta porukkaa kuitenkin oli vain Gatsbyn ja kolmen nartun verran eli jollei kauhiaa vetämistä lasketa, niin kivuttomasti menivät nämä treenit! Vetäminenkin toki helpotti todella paljon, kun Gatsby sai johtaa ihanien tyttöjen laumaa nokkamiehenä. Treenit olivat tutunlaiset parin vuoden takaa, mutta hyvää teki varmasti! Suuntasimme siis pariksi tunniksi kaupungille sekä rautatieasemalle. Koirat pääsivät kiipeilemään ritilärappusia, lastaulaiturilla, penkeillä ja milloin missäkin. Lisäksi matkustimme hissillä useamman kerran ja kävelimme rautatieaseman läpikin. Teimme pitkin matkaa pieniä hallintatreenejä kuten toisten pujottelua ja paikallaoloa. Eniten kuitenkin olin ylpeä luoksetuloharjoituksesta! Ei sillä, että pelkäsin Gatsbyn suoritusta vaan sille on kova paikka nähdä toisten juoksevan sen ohi. Tällä kertaa peppu pysyi kuitenkin hyvin maassa eikä kauhiaa hutokiljuntaa kuultu kertaakaan! Plus se tuli todella nätisti ihan perusasentoon pitkästä aikaa! Yleensä vauhtia on niin paljon, ettei koira vaina pysähdy ajoissa, mutta nyt Gatsby ajoitti liikkeensä aikas täydellisesti, jee! Ettei kaikki olisi kuitenkaan vain hyvää fiilistä, niin kerran vastaan tuli kauhia tappajakoira, joka painoi varmaan maksimissaan kaksi kiloa. Sille piti luonnollisesti äristä... 

Paikallaolotreeni kirjaston pihalla.

Treenikaverini Taru teki hyvän huomion, että Gatsby ei taida kestää kehumistani uroskohtaamisissa. Ihan treenien lopussa vastaan tuli bordercollie ja paimenet tuijottivat toisiaan. Minä jatkoin matkaa ja koitin kuulosta reippaalta sekä kannustin, että "mennään vaan, hyvä mennään". Syötän siis jo muutenkin kiihkeään tilanteeseen enemmän ärsykkeitä sekä energiaa kimitykselläni eli ehkä kannattaisikin olla hiljaa? Hyvä käytös siis ei olisi kehuttavaa, koska se on se oletuskäytös. Kehuista myös into kasvaa ja haluan tietenkin koiran virettä mieluummin alas kuin ylös näissä tilanteissa. Tämä menee siis kyllä nyt kokeiluun eli oma suu nyt hetkeksi kiinni! Pitäisi myös välttää viimeiseen asti sitä hihnan kiristymistä, mutta toisaalta haluan koiran pois tilanteesta mahdollisimman pian ennen ärinöitä. Usein olen siis tsempannut ja hihna vielä kiristynyt samaan aikaan eli ei hyvä! Olen muuten tosiaan nyt työstänyt häiriönsietoa sekä malttia koirulille ja koittanut vahvistaa kontaktia. Mikään näistä ei kuitenkaan ole vielä "urosvalmis", mutta ei niistä haittaakaan ole.