Suunnitelmallista pelastusta

Eilen oli elämäni kylmimmät treenit! En tiedä, onko pakkasensietokykyni jotenkin muuttunut iän myötä, sillä olen muka ennen talvisin pärjännyt. Treeneissä on pakkasrajana -15 eikä elohopea siitä nyt kaukana ollut. Onneksi kävin koiran lenkitettyäni vielä hakemassa kotoa uuden takkini mukaan. Minulla oli tarpeeksi päällä liikkumiseen, mutta maalihenkilönä kykkiessä voi joutua olemaan pitkänkin aikaa paikoillaan. Olen ollut takista muutenkin iloinen, mutta eilen erityisesti! Se on meinaan niin reilun kokoinen, että se meni kevyemmän takkini, treeniliivini sekä aluspaitojen päälle ihan helposti! Tästä kaikesta toppauksesta huolimatta kylmyys pääsi ilkeilemään. Tämän kun kruunaa vielä sillä faktalla, että itse treenit menivätkin vielä aikas hupaisasti... Emme onnistuneet liittymään luoksepäästävyysriviin, koska Käpyllä oli selvästi jotain hampaankolossa lähes kaikkien varalle. Itse etsintäkään ei ollut mitenkään kehuttava, sillä Gatsby sekä valeilmaisi, että minä painostin. Se on aina kiva, kun luulee tietävänsä missä ne maalimiehet ovat... Lopulta kaikki meinaan löytyivät pienten välimatkojen päästä toisistaan pienten teknisten mokien vuoksi. Kyllähän kaikki lopulta nousi, mutta aikas nihkeiksi voisi treenejä kuvailla. Toisaalta tässä näki hyvin sen, että oletin paikan olevan tyhjä ensimmäisen löydyttyä ja lähetin koiran jo innoissani uuteen suuntaan. Ensi kerralla jatkan alueen käymistä, vaikka maalimiesten ei sieltä pitäisikään löytyä. Jotain tuli siis opittuakin!

Tästä on hyvä jatkaa, sillä huristelin aikaisemmin viikolla pelastuskoirahommiin ilman tuota karvaisempaa tiiminjäsentä. Sain siis ängettyä meidät kokeisiin tähtäävien ryhmään (en usko tosin, että ketään halukasta sieltä pois jätettiin) ja niinpä oli suunnitelmailta tiedossa. Saimme sekä infoa tulevasta, että papereita täytettäväksi. Nyt tarvitsee siis ensi kerralla muistaa ottaa mukaan sekä Pelastuskoirakon koulutuskortti että Pelastuskoirakon oma-arviointi lomake. Päätin kirjata tämän hetken tuntemukset, jotka paperiinkin raapustin, ylös itselleni myös blogin puolelle. Toiveena ja tavoitteena on siis joku päivä naureskella näille vähättelevästi tai osoittaa pettymyksessä rypien, että mitäs minä sanoin!? NIH! Onneksi täytin lomakkeen ennen eilisen laadukkaita treenejä tai teksti voisi olla aika erilaista!

1. Mikä on tällä hetkellä koiran osaaminen haussa.

Gatsby etsii omatoimisesti ja aktiivisesti sekä löytää maalimiehet hyvin. Se menee maalimiehille asti, mutta tuppaakin sitten pussaamaan/kiipeämään syliin. Tulee kertomaan usein pitkänkin matkan päästä ja sahaa hyvin. Ilmaisee minulle löydön haukulla, joka on toiminut ainakin tähän mennessä. Normaalitreeneissä homma siis pelittää.

2. Koiran selkeät puutteet haussa?

Gatsby irtoaa joskus liiankin hyvin eli ilmaisumatka kasvaa liian pitkäksi. Tästä seuraa se, että Gatsby ilmaisee, mutta ei lähdekään "näytä"-sanalla, sillä ei enää muista, missä maalimies oli. Joutuu siis etsimään ukkelin uudestaan. Samoin ongelmia jos saa hajun kahdesta maalimiehestä samaan aikaan, Gatsby usein etsii molemmat ja ilmaisee sitten hyvällä säkällä sen viimeisimmän löytönsä. Maalimieskohtelu on myös liian innokasta. Välillä koiran pehmeys pääsee yllättämään eli epävarmuus voi tehdä isoakin hallaa. Ilmaisuun tarvitaan siis häiriönsietokykyä! 

3. Koiran selkeät vahvuudet haussa?

Käpyläinen liikkuu hyvin ja etsii itsenäisesti ja aktiivisesti. Irtoaminen myös hyvä asia ja irtoaakin varsinkin hajun saadessaan. Gatsby on erittäin ihmissosiaalinen sekä maalimiesmotivoitunut koiruli. Kestää aina vain paremmin oman liikkeeni eli ilmaisee vaikka en katsoisi koiraa ja kävelisin toiseen suuntaan. Mielestäni en siis anna sille apuja ilmaisuun ja se ilmaisee silti melkoisen varmasti. Sahaa näytöllä mielestäni sinnikkäästi. 

4. Koirakon tavoite haussa?

Hälyryhmäkelpoisuus.

5. Ohjaajan selkeät puutteet haussa?

En aina osaa lukea koiraani. Joskus saatan painostaa sitä, jos kuvittelen itse tietäväni paremmin tai en uskokaan sitä, jos mielestäni maalimiehen ei pitäisi olla koiran ilmaisemassa paikassa. Kartalla pysyminen on vaikeaa varsinkin pimeässä. Minun on erittäin vaikea suunnistaa ja keskittyä koiraan samaan aikaan. Jähmetyn myös usein siinä vaiheessa, kun en tiedäkään miten jossakin tilanteessa pitäisi toimia. Tällöin myös koira hämmentyy ja missaan sen optimaalisen "ikkunan" reagoida koiraan. Ylipaino hidastaa ja vaikeuttaa maastossa liikkumista.

6. Ohjaajan selkeät vahvuudet haussa?

Oppimis- ja kehittymishalu sekä positiivinen suhtautuminen koiraan. 

7. Huomioita?

Suurin syy kokeissa käymättömyyteen on koiran käytös toisia uroksia kohtaan. En myöskään tiedä, onko maalimieskäytös hyväksytyn rajoissa. Halusin ryhmään saadakseni realistista palautetta siitä, onko meistä hälykoirakoksi.

Fiilikset ovat sekä toiveikkaat, että "se on nyt tai ei koskaan" asenteella höystetyt. Nyt panostetaan tähän hommaan niin täysillä kuin pystymme ja vuoden lopussa näemme, onko se ollut tarpeeksi. Tällä hetkellä takaraivossa piilee pelko siitä, että joudun sanomaan hyvästit pelastelulle, mutta yritän olla miettimättä sitä. Alustavana tavoitteena on päästä peruskokeeseen koekauden loppuun mennessä. Nähtäväksi siis jääkin, onko tavoite realistinen vai ei. Tällä hetkellä pieni sisupussi minussa sanoo, että on se! Pistetään se olemaan!