Gatsby on ollut aika kiihkeästi tyttöjen hajujen perään viime aikoina. Niinpä odotukseni treenien suhteen ei ollut kovinkaan korkealla, kun vuoroamme odotellessa se nuoli silmät lasittuneina treenikaverin juoksuisen nartun jättämiä terveisiä. Yllätyksekseni se kuitenkin unohti tytöt ja keskittyi todella hyvin työntekoon metsään päästyämme! Maalimiehet löytyivät suhteellisen isolta alueelta helpon oloisesti sekä nopeasti ja ilmaisut toimivat! Jätkä oli aikasmoisen pätevä vaikkakin pusutti osaa maalimiehistä taas vähän liikaa. Rakkautta riitti!
 |
| Maalimiehen vinkkelistä näyttää tältä, kun Gatsby löytää eksyneen. (Urhea kuvaaja Tiina Mansikkamäki) |
Niinpä olinkin melkoisen yllättynyt, kun vieraillessamme Wirneen leirillä, Käpy päättikin järkyttyä uudesta maalimiehestä. Siis koirani, joka ei normaalisti pelkää liikkua pimeässäkään ja ilmaisee oudotkin maalimiehet päätti pelättä kiven vieressä istuvaa, verkolla kaulaan asti peitettyä henkilöä. Gatsby lähti (liiankin) innokkaasti hajun perään heti alkuun ja ilmestyi lopulta näkyviini häntä alhaalla huolestuneen näköisenä. Minä jo luulin sen löytäneen vähintään hirven tai karhun tai jotain yhtä jännittävää. Lähdin seuraamaan pientä mietteliästä koiraani, joka johdatti minua epävarmasti vaikkakin edessäni kulkien. Lopulta osuimme maalimiehen luo ja vielä tässä vaiheessakin luulin Gatsbyn jännittävän jotain muuta ja pälyilin ympärilleni täytenä kysymysmerkkinä. Pakko se oli kuitenkin uskoa, että oma pieni ikipusuttajani, kaikkien maalimiesten raju rakastaja pelkäsikin tätä möykkyä. Jouduin ihan tosissani houkuttelemaan koiraani, joka lopulta tajusikin mörön ihanaksi ihmiseksi, joka saikin osakseen helpottuneet ryykäykset. Jännitys imi pienestä pojasta mehut ja loppu treenit menivät aika matalalla vireellä, mutta onnistuivat sentään.
 |
| Tintti-siskon (Wirneen Ilmiliekki) kanssa oli kiva temmeltää |
Käytös jäi kuitenkin mietityttämään itseäni todella. Olen juuri viikko sitten varmistanut meille paikan luonnetestistä, kun mielestäni Gatsbyn perus habitus on tasaantunut eli oletan sen olevan nyt sellainen, kuin sitten ihan oikeasti "aikuisena". Tämä jännäily kuitenkin nosti testin suhteen huolen poikasen, sillä onko koirallani joku outo kolmen vuoden herkkyyskausi menossa vai mikä mättää? Voiko testissä ihmiseltä tuleva uhka ollakin sille nyt liikaa? Kolme viikkoa on aikaa asiaa miettiä ja ainahan testin voi keskeyttää, jos siltä näyttää. Gatsbyn sisko oli reagoinut yllättävän voimakkaasti useampaan testin kohtaan hiljattain ja sillekin oli jäänyt pieniä jälkikyräilyjä. Toisaalta jälki- ja hakuleirillä tapahtunut väsyhuuto maalimiehellä on pistänyt ajattelemaan Gatsbyn soveltuvuutta pelstuskoiraksi ihmistenkin osalta. Olen elänyt kuplassa, jossa olen vain koittanut räpiköidä kohti rauhallista luoksepäästävyyttä toisten urosten seurassa. Kuitenkin jos koirallani on mitään taipumuksia väsyneenä tai stressaantuneena (joita kumpiakin oikea etsintätilanne voi olla) olla vähänkään arvaamaton, niin en sitä kyllä oikeita eksyneitä etsimään pistä. Tämän takia taas haluaisin päästä luonnetestiin, jotta näkisin paremmin, missä sen raja menee. Oikeat eksyneet kun voivat olla koiraa kohtaan jopa aggressiivisia, joten haluaisin varmuutta koirani ymmärtämiseen.
 |
| Mutta kuumahan siinä tuli! |
Muuten Gatsbyn yleiskäytös on mennyt parempaan suuntaan. Wirneen leirin sisaruskuvia otettaessa ja vuoroa odotellessa se sanoi kerran yhden murrin, mutta lopetti käskystä. Se sanoi myös myöhemmin leirillä kerran pienen örähdyksen toiselle urokselle, mutta rauhottui taas nopeasti. Se oli jopa suhteellisen kohtelias nuori mies siskojaan kohtaan. Gatsby oli päivän hoidossa Millin ja Priyan luona eikä ollut ahdistellut kuin Milliä toimimalla pienenä perskärpäsenä ja tuijotellen sinisimmuillaan. Myös Tintti-sisko oli mielissään veljensä seurasta, kun annoimme niiden vielä riekkua leirin lopuksi. Lisäksi Gatsby on edelleenkin käyttäytynyt agihallilla ja viimeksi pystyin jättämään sen jopa tolppaan sidotuksi hetkeksi ilman kauheaa huutorääkykonserttia. Hallin ympäristössäkin koirat ohitetaan taas yhtä sujuvasti kuin muutenkin lenkillä eli toistaiseksi on menossa valoisampi kausi.
 |
| Perhepotretti! Tintti, Priya (Wirneen Ilmalento), Ilo (Wirneen Ilopilleri) ja ylpeä äippä Nessa (Windedos After Eight) Kuvasta kiitos Jenny Söderlundille |
Noi on vaikeita asioita. Mä melkein purskahdin itkuun MHn palautteessa koska olin niin järkyttynyt Noxin reaktioista. Se paineistui ja alkoi väistää ihmisiä...Jos yhtään tuntee Noxia niin sellaista ei olisi osannut odottaa :/ Onneksi hetken tauko autossa riitti eikä mitään ongelmaa ollut enää. Mutta hyvä että muuten teillä menee hyvin! :)
VastaaPoistaNoi on kyllä ikäviä tilanteita, kun koira käyttäytyy tavalla, joka saa omistajan ihan kysymysmerkiksi. Munkin on vaikea käsitellä sitä, jos koirani on ketään kohtaan yhtään epäystävällisen oloinen, kun normisti haluais pussata kaikki päästä varpaisiin. Ehkä kuitenkin se yltiösosiaalinen änky punku on koiralta kuitenkin myös tilanteen dominointia eli ei tartte väistää, kun saa muut väistää villisti huitovaa kieltään.
PoistaMeillä ei mene täydellisesti, mutta normisti ihan hyvin :) Ne hiton peko treenien alut vaan tökkii ja pahasti, jos on muita uroksia näkyvillä... Tässä mietin kolinapurkin tekemistä, jos se vaikka auttais. Vastaehdollistaminenkaan kun ei aina oikein toimi, kun tuo ryökäle ei aina sitten ota sitä namipalkkaa fiksusta käytöksestä.