Möykkytreeniä!

Gatsby tosiaan veti itsensä kovin vakavasti ensimmäisellä maalimiehellä Wirneen leirillä hakuillessamme. Niinpä halusin tämän päivän treeneissä kokeilla, oliko kyseessä vain yksi outo hetki vai oikea ongelma. Nappasin vieraimmat maalimiehet, jotka olivat kaulaan asti pressutettuja, nojasivat johonkin ja olivat vielä lippis päässä sekä leuka rinnassa. Toinen oli kallion kolossa ja toinen ojan lähettyvillä, koska vesi oli elementtinä mukana viime pelästymisessä. Lisäksi otimme alkuun tyhjän etsintää, jotta virekin laski hieman eli koira ehtisi mahdollisesti jännäämään. Kallion kolosta maalimies nousi oikein reippaasti. Gatsby irtosi työstämään hajua ja kuulin ikävä kyllä pressun rahinasta, koska maalimiehellä oli käyty. Kertomiskerrallakin kuului kahinaa, tosin maalimies ei saanut sentään pusuja. Häntä ei myöskään pätkääkään aristeltu. Seuraava ojanpenkassa esillä kyhjöttäjä sen sijaan sai pienen koira hännän laskemaan. Gatsby ei mennyt luokse asti, mutta ei lähtenyt maalilta poiskaan. Pyöri vain ympärillä epävarman näköisenä. Menin itse hieman lähemmäs ja tämä rohkaisi Gatsbynkin etenemään ihan maalimiehelle asti. Joka sai ihmiseksi paljastuessaan isot pusut osakseen! Gatsbyä siis nyt jännittää nuo oudot möykyt eikä se ole ihan varma, että ne ovat ihmisiä. Heti, kun Käpy tajusi möykyn tosiaan olevan ihminen, se helpottui ja ilahtui. Ihmisjännitystä tämä ei siis tunnu olevan vaan outojen möykkyjen jännäämistä, minkä tajuaminen huojensi omaa mieltä isosti. Möykyt siis treeniin! 

Agi on edelleen ollut parasta ikinä! Lenkkeily sujuu hallilla, odottelu sujuu sisällä ja viimeksi pystyin jättämään Gatsbyn hetkeksi taas tolppaan kiinni, kun kävimme rataa läpi. Se ei mesonut hulluna kiljuen vaan odotti parin protestin jälkeen nätisti! Hieno mies! Treenikaverin urosbortsu saa olla edelleen rauhassa eikä Gatsby muutenkaan etsi haastettavia. Hallilla alkaa mennä aika kivuttomasti ja olemme molemmat siellä entistä rauhallisempia. Itse agilitykin sujuu vaikka välillä onkin ollut omistajalle vaikeaa. Meidän kontaktit paranee koko ajan vetäjän apupalkkauksella ja olen löytänyt itsestänikin hieman vauhtia. Liikun rohkeammin ja olen ehtinyt odottamaani paremmin useamman kerran. Valssien ym. pyörityksetkään eivät tunnu enää ihan mahdottomuuksilta ja pystyn menemään vihdoinkin enemmän kuin kaksi estettä sekoamatta aivan totaalisesti! Saimme taas kehuja kouluttajaltamme ja uskallan sanoa, että ihan syystäkin! Hyvä Käpy! Hyvä minä! Hyvä me! Sydän, sydän, sydän! ♥

Loppukevennyksenä Wirineen Wiksut