Lomalaisesta treeniholistiksi

Omistajan kesäloman kunniaksi olemme vipeltäneet Gatsbyn kanssa ahkerasti erinäisissä paikoissa ja treenailemassa ihan omatoimisestikin. Olen käynyt kerran ihan itsekseni agittamassa hallilla, mutta suureksi ilokseni useimmiten kuitenkin agiryhmästä tutun Terhin ja Pyry-bortsun mahtavassa seurassa. Olemme pähkäilleet koiriemme ohjausta ja säheltäneet hyvällä asenteella yhdessä. Gatsbyn treenien teemana on ollut kontaktit ja Terhin avulla ne ovatkin parantuneet pikkuhiljaa. Tänään kokeilin A:ta vain osana rataa, ilman palkkaajaa (alustan laitoin muistuttamaan oikeasta paikasta) ja Gatsby teki täydelliset kontaktit joka kerta! Puomi on vielä pahasti työn alla, mutta kyllä me sekin ehditään varmaan kesän aikana saada kuntoon.

Agipupu ♥

Wirnistelevät weljekset kävivät myös nuuskuttelemassa parit jäljet. Oli kiva saada Minna treenikaveriksi ja veljesten hinalenkkeily sujui yllättävän kivuttomasti. Pojat aina alkuun huutavat innosta toiset nähdessään ja sen jälkeen vetävät kuin höyryjunat, mutta tällä kertaa vetäminen jopa loppui suhteellisen aikaisin! Lisäksi pojat poseerasivat nätisti kuten kuvasta näkyy ja vaikka kuvaussession tohinassa molemmat kirmailivat hetken vapaana meidän jaloissa, niin kummallakaan ei alkanut kiehumaan. Veljethän tulevat ihan kivasti rauhallisina toimeen, mutta vapaana alkaa mennä hieman liian lujaa ja jommalle kummalle tulee jossain vaiheessa paha mieli. Itse olen kuitenkin oikein tyytyväinen moisesta rauhallisesta kanssaelosta, johon pojatkin tuntuvat tyytyvän. Gatsby jäljesti taas alkuun hyvin, mutta lopussa esineet jäivät nousematta ja koiruli kulki selvästi jäljen vierestä. Ensi kerralla pitääkin siis ottaa vaikka useampi lyhyt jälki eikä ahnehtia pitkää pätkää.

Wirneen Hukkapala kera Wirneen Ikiliikkuja aka Team Riemuidiootit

Sokerina pohjalla palasimme viime kesänä aloittamaani traditioon eli pyöräilyyn! Gatsby pääsi hölkyttelemään (ei siis vetämään) tänään pyöräni vierellä ja hyvin tuntui tyyppi muistavan jutun juonen. Ainoastaan pari kertaa jouduin muistuttamaan, ettei pyöräillessä saa nuuskuttaa maata tai jäädä ihailemaan tiellä hypähteleviä lintusia. Meillä on tosi mukavat hiekkatiet, mitä ajella ja isäni yllätti minut viime vuonna huollattamalla pyöräni. Vanhasta muistista kirosin kuinka tuo ei tietenkään vaihtaisi pienimmälle rattaalle ylämäessä, mutta mitä vielä! Hyvin oli ajopelini huollettu, kun vaihtaminen sujui kuin vettä vain. Tavoite on käydä vähintään viikottain ravauttamassa maitohapot koiran lihaksistosta liikkeelle. Plus kyllä emäntäkin sai ihan töitä tehdä ylämäissä, joita harjuisessa maastossa riitti!

Taattua kännykkälaatua.

Ps. Pelastelemssakin on käyty ja kaikki pressumöykkykammot tuntuvat olevan historiaa, jee!