Viime aikoina on takaraivossani kutkutellut ajatus päästä kokeilamaan lampaiden liikuttelua. Kasvattajamme on hankkinut omia lambeja ja kun niitä tuli mahdollisuus päästä moikkaamaan, niin ilmoitin meidät mukaan. Laura toimi myös kouluttajana ja erittäin hyvänä sellaisena! Laura loi meille suunnitelman ennen aitaukseen menoa ja ohjasi minua sekä koiraani erittäin selkeästi. Hän myös lukee koiraa todella hyvin ja ymmärsi sen hakemia reittejä paljon itseäni paremmin! Tietenkin apua oli siitäkin, että Laura on nähnyt meidän paimennusta ennenkin eli osasi heti asennoitua pieneen vauhtipirulaiseen. Blogin hiljaiselo on johtunut osittain siitä, että olin viikon maailmalla ja Gatsby lomaili vanhempieni huomassa. Mietinkin siis, oliko mitään järkeä viedä Gatsbyä lampaille heti palattuani, kun se ei ollut yli viikkoon saanut mitään ohjattua aktiviteettia. Odotin jotain aivan kauheaa ja korvatonta menoa. Varsinkin kun viime paimentamisesta on jo lähes vuosi aikaa ja kyseinen kerta meni aivan järkyttävän huonosti!
 |
| Hitsi niitä on kaksi! Parasta varmaan totella! (Kuva Tuuli Mertanen) |
Ennen aitaukseen astumista Laura muistutteli Gatsbylle kepin kunnioittamista. Pienen koiran oli kauhean vaikea hillitä itseään eli ei välittänyt eteen asetetusta kepistä, koska olisi niin kovasti halunnut antaa pari pusua kasvattajalle! Lopulta antautui kuitenkin ja kuunteli keppiä viedessäni koiraa aitaukseen eli kun pistin kepin sen eteen, niin vetäminen loppui ja koira himmasi. Kepin yli kun paimennuksessa ei koiralla ole lupa mennä. Laura hyppäsi meidän mukaan ja ehkä hänen auktoriteettinsä avulla homma toimikin odottamaani paljon rauhallisemmin, suorastaan järkevästi! Gatsby ei lamaantunut vaan kuunteli niin keppiä kuin pysäytyksiänikin. Se teki oikeasti hommia keskittyneesti ja sikaili paljon odottamaani vähemmän! Suurin ongelma olikin lopululta oma liikkumiseni (ylläri!) eli en pysynyt Lauran tahdissa vaan minusta tuli toinen koira! Gatsby tekikin erityisesti ekalla kierroksella töitä lähinnä Lauralle ja luuli minun auttavan sitä keräilemään lampaita sille oikealle paimenelle. Hups... Hieman ylijumala-Lauran luoma paine näkyi siinä, että Gatsby tuli välillä minua moikkailemaan kuin apua pyydellen. Lähetin sen kuitenkin pois ja takaisin hommiin, jotka sujuivat kerrankin ilman kokoaikaista pysäyttelyn tarvetta! Ihan huippua oli!
 |
| Mitäs mamma sitten? (Kuva Tuuli Mertanen) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti