Käpymies kolme kokonaista vuotta vanha!

Tänään on aihetta juhlaan sillä pieni aussieni meni ja täytti vuosia! Siitä alkaa pelottavasti kasvaa ihan aikuinen koira! Synttäreiden kunniaksi se sai pönöttää kuvissa ja kostoksi kaikissa päivällä ottamissani se näytti hakatulta pieneltä paralta. Illan hämyssä otin sitten uudet kuvat ja valo olisi voinut olla parempikin... Sainpahan kuitenkin kollaasiin matskua tämänkin vuoden osalta:

Illemmalla suuntasimme epävirallisiin agikisoihin ja olin jo hieman miettinyt, jos olisin ilmoittanut sen mölliluokan lisäksi kisaaviinkin. Rata oli kuulemma kakkosten tasoa, joten jänistin. Otin sitten kaksi starttia mölliluokkaan ja odotin taas painelevamme täysiä pitkin rataa. Toisin kuitenkin kävi ja möllirata oli pieni pyöritys hässäkkä, jota en vain oppinut. Katselin ensin kun alemmat säkäluokat menivät rataa ja opin sen suurinpiirtein kahdeksanteen esteeseen saakka. Aivoni eivät vain pystyneet parempaan. Meidän rataantutustumisvuorolla porukkaa oli ihan liian paljon tuntuisesti, kaikki törmäilivät toisiinsa enkä saanut kertaakaan vedettyä koko rataa kuivaharjoitteluna, sillä aina oli joku edessä ja siinä väistellessä sekä anteeksipyydellessä ajatus katkesi. Tuomarin meinatessa, että eiköhän kaikki ole saaneet radan painettua mieleensä, olin edelleen varma ainoastaan kahdeksasta ensimmäisestä esteestä. Voitte varmaan arvata, että rata meni sen verran kaaoottisesti, etten videota suostu jakamaan...

Harmittaa, kun menin mölleihin nimenomaan nostattamaan itsetuntoani, jotta uskaltaisin oikeisiin kisoihin, mutta tämän päivän rata oli kyllä itselleni aivan täysi järkytys. Sähelsin ensimmäisen ostamani vuoron läpi ja päätin, että ihan turhaan menisin toiste, kun en edelleenkään rataa osannut. Puolituttuni kävi kehumassa Gatsbyä hienoksi agikoiruksi ja Emma suostui hyvin pienellä painostuksella menemään meidän toisen radan. Ja hienosti Emma vetikin! Oli huolissaan, kun ei koskaan maxikoiraa ole ohjannut, muttei kyllä menosta olisi ikinä uskonut! Upeaa oli katsoa upeaa agieläintäni upeassa ohjauksessa! Oli varmasti Gatsbylle paras mahdollinen synttärilahja!

Odottelu sujui vaihtelevasti eli huutaen ja kiltisti. Tällä kertaa Gatsby oli autossa todella nätisti. Huusi hieman perääni, muttei ärjynyt sieltä kellekään tai kiljunut muiden agin perään. Kisan järjestelyistä johtuen (rataan pääsi tutustumaan vasta minien suorituksen jälkeen ja isompia säkäluokkia oli vähemmän) en ehtinyt ottaa Gatsbyä autosta niin aikasin kuin olisin halunnut. Lisäksi koitin epätoivoisesti opetella rataa katsomalla muita, joten koiruus pääsi vain pienelle lenkille ja oli täynnä räyhäenergiaa ensimmäistä keirrosta odottaessamme. Me olimme heti toisena eli ei ollut varaa pööpöillä missään kauhean kaukana. Gatsby oli aikas kamala ja se vuoroin ärräsi tai kiljui toisenk oiran suoritusta kannustaen. En tiedä, kumpi oli pahempi... Varsinkin, kun tällä kertaa kaikki muut tuntuivat käyttäytyvän oikein mallikkaasti... Toisella kierroksella isoimmat höyryt oli saatu hädellettyä ja Gatsby odottikin oikein mallikkaasti naksun ja namien lumoissa omaa vuoroaan. Se rähähti kerran Emman viedessä sitä lähemmäs lähtöä, mutta lopetti Emman käskystä. Radalla ja radan jälkeen se oli upeasti kuulolla, retuutti tyytyväisenä palkkaleluaan eikä suuttunut läheltäkään menneistä koirista. Tarvitsemme siis molemmat lisää harjoitusta kaikkeen kisaamiseen liittyen.