Jou jou joululoma!

Lauantaina oli viimeiset pelastuskoiratreenit ennen joululomaa. Paikalle saapui vain neljä ihmistä, mutta koiria oli useampi ja muiden koirakkojen taitotaso oli hieman meitä edellä :) Niinpä saimmekin nelistään helposti kolme tuntia etsintöihin kulumaan. Gatsby satutti koipensa aluetta tallatessamme. En nähnyt mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä kuului vinguntaa ja pentu makasi surkean näköisenä maassa. Juoksin sen luokse ja nappasin sen syliin jalkaa kopeloidakseni. Mitään se ei siinä aristellut ja treenikaveri kopeloi sen vielä osaavemmin käsin. Lonkka oli paikallaan ja pikkuhiljaa Gatsby alkoi varaamaan painoaan uudestaan koiven päälle. 

Se pääsi autoon lepäämään ja pääsi kokeilemaan liikkumista treenien loppupuolella. Autosta syösyi esiin vauhdikas pentu, jota ei tuntunut jalka vaivaavan, joten sekin pääsi etsimään. Kolme maalimiestä näkölähdöllä aiheutti kauhean huutamisen, joka ei meinannut millään loppua. Lopulta Gatsby kuunteli kuitenkin mua, istui sivulle ja katsoi hiljaa silmiin, josta se pääsi vapaaksi. Vauhtia oli niin paljon, että melkein kadotin sen näkyvistä. Yritin saada sen hakemaan ensimmäistä maalimiestä, mutta sillä olikin haju jo toisesta. Kutsuni aiheutti pennussa ristiriitaisen kiljahduksen, mutta nenä voitti ja maalimies löytyi. Niin löytyivät taas kaksi muutakin oikein helpontuntuisesti ja minulle alettiin taas puhua ilmaisun opettamisesta. Ensi vuoden puolella pitää siis varmaan edistyä sille asteelle :) 

Tänään käytiin myös jäljestämässä pitkästä aikaa ja kolmatta kertaa Gatsbyn pienen elämän aikana. Päätin, ettei lumettomuuden tarvitse olla pelkästään masentavaa ja nappasin vain pennun mukaani. Harjoittelimme kaksin ihmisten ja koirien ohittamista vapaana (molemmat onnistuivat upeasti) sekä kakkojen rauhaan jättämistä, mikä myös oli meenstys. Sen sijaan puuhun kiinni jääminen jäljenteon ajaksi sujui aivan kauhian rääkymisen saattelemana. Harjoittelimme siis sitäkin lyhyellä etäisyydellä eli pentu sai palkkaa hiljaaolosta ja rääkymisestä sai ihailla leveää selkääni. Hienosta suorituksesta se pääsi puusta irti ja jäljen kimppuun. Tein lyhyenkön jäljen ja harvensin nameja, kun niistä on aina jäänyt varmaan 80 prosenttia syömättä. Pentu löysi jäljen alun loistavasti, mutta sitten alkoikin hahuilu sivulle ja jopa takaisinpäinkin. Liian harvassa olivat siis namit. Kohta jäljestämistarkkuus kuitenkin parani ja pentu eteni vain oikeaan suuntaan. Lopussa meni jo loistavasti ja keppikin kiinnosti hiukan. Sillä riehuttaessani Gatsby kuitenkin innostui ja kanteli keppiä tärkeän näköisenä. Hieno pieni taas kaikenkaikkiaan! 

Se on ollut mielestäni tänään ulkona hieman normaalia rauhallisempi (ei siis loikkinut ihan samalla tavalla kuin normaalisti) mutta ei ole kuitenkan asirtellut tai nostellut jalkaansa. Taytynee pitää sitä varmuudeksi silmällä, mutta toistaiseksi se näyttää toipuneen eilisestä oikein hyvin. Se kuitenkin hyppi pariin kertaan ulkona muakin vasten ja laskeutui normaalisti aristelematta takapäälleen.  

Tein myös bataattilaatikkoa kotiin vietäväksi jouluksi ja kokkailuni sai pennussa aikaan oudon rekation. Gatsby istui vieressäni tuijottelemassa kunnes aloin muussata bataatteja sauvasekoittimella. Surina oli pennusta erittäin epäilyttävää ja se peruuttikin usean askeleen. Otin teräosan irti ja laskin koneen penun nuuskittavaksi. Kun sitä lähestyttiin jo ilman ongelmia, niin pistin sen surisemaan. Tämä sai taas pienen pakoreaktion pienessä, mutta pian se jo rohkaistui. Tämän jälkeen sain tuhota bataatteja rauhassa, kunnes Gatsby päätti, että jospa kuitenkin sekoittimelle kannattaisi hieman haukkua. Tällä kertaa se ei perääntynyt tai mitään vaan jopa hyppi sekoittimen perään. Käskin sen alas ja sain tehtyä laatikon ilman apujoukkoja loppuun.

Lopuksi NaamaKirjassa on näkynyt taitavia koiria, jotka pitelevät piparia suussaan ilman, että se tuhoutuu siltä istumalta. Meillä ei olla ihan vielä niin pitkällä, mutta tässä on Gatsbyn 5 kk taidonnäyte. Ei ota - käskyä kuunneltiin hienosti ja talo sai vain yhden lipaisun sekä muutaman lähietäisyyden nuuskaisun. Lähinnä mua katottiin anovasti, että "saanhan syödä tän nyt, saanhan?

Miksi pieniä pentuja kiusataan näin?

Tätä taloa vartioin MINÄ!