Mihin kaikki aika katoaa koko ajan?

Olen ollut laiska päivittäjä, koska työt on vieneet normaalian huomattavasti enemmän aikaa. Sen lisäksi ollaan hypitty ympäriinsä puuhailemassa kaikenmoista eli päivityksenaiheitakin riittäisi. Yritetään siis tähän nyt muistaa edes osa tärkeimmistä.

Gatsby näyttää vähän kolmijalkaiselta, kun tuo toinen etujalka katoaa lumeen :D Toisinsanoen tässä Jennylle meidän paras rakennekuva taas tällä hetkellä.

Gatsbyn pelastuskoirailu on sujunut erittäin hienosti! Sillä oli viime torstaina haastavimmat treenit tähän mennessä. Tuuli ei ollut yhtä voimakas ja otollinen kuin monena muuna kertana, mutta niin vaan poju teki hienosti töitä vaikkei ihan yhtä helposti hajut nenään varmaankaan kantautuneet. Niin se vain vipelsi, etsi ja löysi! Maalimiehiä edelleen yritetään pussata hengiltä ja palkan syötyään pikku kenkkurulla alkaa aikamoinen pomppiminen... 

Mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa koko ajan ja olen alkanut jo miettiä ilmaisutapaa. Itse tykkään kertovista koirista, kun ole niitä seuraillut. Rullan opettaminen vaikuttaa melko työläältä enkä usko, että se olisi Gatsbylle se luonnollisin tapakaan (yksi spanieli ryhmässä lähestulkoon palkkautuu jo siitä, että se ihmisen löytäessään SAA ottaa rullansa suuhun.) Gatsby tuntuu käyttävän ääntään mielellään; se kiljuu, vinkuu ja päästelee ihan uudenlaisia yninä-ääniä, mitä kumpikaan vanhemmista koiristani ei tee. Se voisi siis olla halukas haukkumaan, mutta toisaalta en halua opettaa sitä haukkumaan yhtään "turhaa". Tosin moni vakuutti minulle, ettei heidän haukkuilmaisevat koiransa hauku muissa tilanteissa kuitenkaan. Isoin ongelma, minkä itse kuitenkin näen siinä, että Gatsby jäisi maalimiehelle haukkumaan ja minua odottamaan on se, että jos joskus sinne havittelemaani hälyryhmään päädytään, niin siellä etsitään sitten oikeita ihmisiä. Ei siis vapaaehtoisesti maalimiehiksi ruvenneita. Nämä ihmiset voivat olla väkivaltaisia, pelokkaita tai häiriintyneitä. En tiedä, riittäisikö Gatsbyllä kuitenkaan rahkeet jäädä haukkumaan aggressiivisesti käyttäytyvän ihmisen luo tai jos riittäisi, joku voi sitä hermostuessaan jopa satuttaa. Ihminen kun usein on tositilanteessa eksynyt, mahdollisesti väsynyt/peloissaan/sekavassa tilassa. Onko se sille ihmisellekään silloin mukavaa, jos melko iso koira räksyttää hänelle pari minuuttia, kunnes ehdin paikalle? 

Gatsby on aika vauhdikas otus, joka varmana mielellään juoksisi vielä hieman extraa eli jollakin tavalla siitä on varmaan kertova tulossa. En yhtään vielä tiedä, miten se voisi minulle sitten ilmaista, että joku on löytynyt ja sitä pitäisi seurata. Käytännön syystä (raunioilla/vaikeassa maastossa) olisi hyvä, jos koiran ei olisi pakko tulla ihan liki. Olisiko siis kuitenkin tässä kohtaa haukahduksen paikka? Velipuoli Nova käy emännälleen haukahtamassa ja sitten alkaa sahata maalimiehen ja Minnan väliä. Voi olla, että olen puolueellinen, mutta itse tykkään tavasta. Toisilla koira menee maahan, mikä ei myöskään olisi huono, sillä se olisi varmaan suht helppo opettaakin ja koira voisi jäädä vähän kauemmas tarvittaessa makaamaan. Tarvitsee haastatella tietäviä ihmisiä ja katsella vielä muiden puuhia. Samalla ehdin tutustumaan Gatsbyyn paremmin ja ehkä kekkaan jonkun sille luontaisen tavan, joka voisi myös tässä harrastuksessa toimia.

Itsenäisyyspäivän pitkänä viikonloppuna hyvä ystäväiseni tuli kylään ja tämä sekotti pennun rutiinit täysin. Se on todella paljon vähentänyt puremista ja mussa roikkumista esim aamuisin se lenkin ja ruuan jälkeen puuhailee omiaan tai makoilee mun jaloissa. Nyt emme meinanneet millään saada aamupalaa syötyä, kun joku hyppi pöydänreunaa tai ihmisiä vasten. Ja tarpeeksi monta kertaa kun oli käsketty alas, niin sitten alkoi mun pureminen. Illalla myös se sai pienet ärrierikohtaukset, jotka ovat muuten loppuneet lähes kokonaan. Onneksi olemme nyt kuitenkin palanneet arkeen ja tänään Gatsby yritti kerran purra mua, näki ilmeestä etten arvostanu ja vaihtoi äkisti käden nuolemiseen. Sitähän hän oli vain aikeissa tehdä :D Pieni ikipusuttelija se tuntuu kyllä olevan ja monet uhrit ovat sen kielen tunteneet korvassaan :D

Mitäköhän herran omat korvat meinaavat? Kumpa ne jäis noin, ne on musta ihan sika söpöt nyt!

Olemme käyneet myös työkaverini luona parina kertana riehumassa hänen borderterrierinsä Speedyn kanssa. Olemme myös nähneet samalla australianterrierin Dadan sekä tulevan opaskoira labukan Elmon. Hienosti Gatsby tulee kaikkien kanssa toimeen ja on aina välillä osoittanut jopa kohteliasta harkintaa! Vain joskus tosin... Speedyn lelu pöllitään armotta ja sitten pitkäkoipinen otus juoksee tai vaan pyörii tappijalkaisempaa kaveriaan karkuun. Vaihtoehtoisesti Dada hermostui aina välillä pieneen menijään ja Gatsbyn mielestä oli aivan älyttömän hauskaa käydä ensin toista ärsyttämässä ja sitten juosta täysiä karkuun toisen hampaita väistellen ja silmät vaarantunteen huumasta loistaen! Pieni pöljä ♥

Viime sunnuntaina suuntasimme Minnan ja Novan kyydissä taas vaihteeksi kasvattajamme järjestämään tapahtumaan. Tällä kertaa oli vuorossa tottis/tokoilua. Sain hyviä vinkkejä Gatsbyn leikittämiseen ja leikkihalun kasvattamiseen. Yllättäen kuulemma a) puhua höpötän liikaa sekä b) sählään liikaa. Tämä on kaikille mua yhtään tunteville varmasti valtava järkytys :D Lisäksi hyväksytin meidän kaukokäskyjen asentojenvaihdot, jotka ovat nyt virallisesti toimivia :) Olemme kanssa olleet hieman jumissa seuraamisen suhteen, lähinnä Gatsby osaa kääntyä vain oikealle... Sain tähänkin hyviä vinkkejä (esim mun pitää liikuttaa ihan niitä omiakin jalkoja) vasemmalle kääntymisiin sekä palkkauksen ajankohtaan. Itse palkkaan aina, kun liike pysähtyy eli en itse kääntymisestä vaan istumisesta! Tämä oli oikein hyvä huomio! Kaikki kuulostaa niin kovin yksinkertaiselta, mutta eihän sitä ihminen itseään osaa muuttaa ellei joku muu osaa asioista huomauttaa :) Olin todella tyytyväinen päivän antiin ja eiköhän musta vielä joskus tulee Gatsbyn ansaitsema ohjaaja.

Karvaperhe :) Gatsby ei millään meinaa malttaa pysyä paikallaan, kun isot pojat ovat samoista nameista kilpailemassa! Hyvää häiriötreeniä piskuiselle siis :)