Vauhtikasta menoa!

Päivittämistahtia sen sijaa ei voi kauhian vauhdikkaaksi kehua... Meinasin nukahtaa tänään koneen ääreen jo ennen kuutta, mutta äskeinen pieni tokoilu sessio pienen mahtiosaajan kanssa piristi kummasti :) Harjoiteltiin eteen tuloa, jota sivulle hienosti hakeutuva pentuseni ei meinannut millään ymmärtää. Miksei tästä sivuilusta saakkaan palkkaa? Siis mitä? Tähänkö mun pitäis jäädä? En tajuu! Rauh räyh! Sitten se rauhottui, kokosi itsensä ja keskittyi, jonka jälkeen pysyikin hienosti mun edessä eikä yrittänyt koko aikaa kiertää sivulle! Ei mitkään hitaimmat hoksottimet pienellä siis, mutta hieman on vielä lyhyt pinna pentulaisella :)

Palataanpa perjantaihin jolloin käytiin ekan kerran kokeilemassa rally-tokoa! Normaali toko kerta olikin vaihtunut pikkujoulu ja rally teemaiseksi, mikä oli oikein mukavaa :) Hienosti pyörähteli Gatsby menossa mukana, jaksoi tehdä radan tumpelon ohjaajansa kanssa (joka esim pudotti välillä hihnan tai jäi tuijottamaan tyhmänä kylttiä) neljään kertaan. Hienosti sujuivat autettuna kaikki liikkeet, joiden oikeaoppisuudesta en mene tosin mitään sanomaan! Hauskaa oli ja pentu keskittyi hienosti puuhailuun. Vaikeinta oli ehkä juurikin sen hihnan kanssa räpeltäminen kun pentu on tuommoinen pieni pomppija. Aina kun se pomppasi, niin hihna oli etujalkojen välissä huonosti. En siis osannut pitää sitä sopivan kireällä, kun se pitää kuitenkin olla samalla taroeeksi löysällä. Hihnaongelmista huolimatta kiinnostus kuitenkin heräsi lajia kohtaan ja mielellään menisin uudestaan treenaamaan. Onneksi siitä olikin jo ryhmässä puhe, että josko ensi vuoden alussa tehtäisiin taas samaa. Nyt hallivuoromme meinaan jäi joulutauolle.

Perjantaina oltiin Gatsbyn kanssa harjoituksista vähän myöhässä, koska se kokeili, antaisiko hoffini  pennun varastaa ruokansa. Ruokin aina isot koirat ennen kuin me lähdetään menoihin, jolloin Ferokin odottaa rauhallisemmin. Gatsby on aina antanut hienosti ruokarauhan molemmille papoille, mutta nyt se ryysäsikin Feron kipolle. Hoffi sanoi räyh ja louksautti leukojaan. Reaktio oli yllättävän hillitty ruokaansa välillä aivan äärimmäisyyksiin idiotismin syövereihin asti puolustavalta blondilta otukseltani, mutta sen hammas osui kuitenkin pentua kuonoon. Pentu vinkui surkeana hetken ja sen kuonosta tuli verta. Se antaa hienosti tehdä itselleen yleensä hoitotoimenpiteet, mutta nyt se ei olisikaan millään antanut minun putsata haavaa vaan yritti purra tai pakoilla siihen tarkoitettua liinaa. Lopulta onnistuin ja tungin vielä hunajavoidetta päälle, Nyt Gatsbyllä on rupi nokassa, mutta isompia traumoja kokemuksesta ei tuntunut jääneen. Heti illalla kotiin tultuamme kyseinen kaksikko painiskeli keskenään. Tarttee vaan itse muistaa olla jatkossa varoivaisempi eli vaikkei ennen olekaan tullut läheltäpiti tilanteita, niin kyllähän tuo pentu vaan rohkaistuu ja alkaa kokkeilla rajojaan kuitenkin vielä joku päivä. Vähällä päästiin ja nyt olen entistä valppaampi taas pennun tungettelujen suhteen! 

Lauantaina suuntasimme ihanassa säässä ja kerrankin valoisassa pelastuskoirailemaan varikolle.Otimme alkuun hallintaa ja Gatsby oli jotenkin aivan kierroksilla ja päätti hyppiä käsiäni kohti sekä yrittää purra niitä. Onneksi se ohjasi energiansa pienellä suostuttelulla järkevämpään puuhaan, mutta eipä ole tuollaista riekkumista aikaisemmin treeneissä näkynyt. Hyvin se suoritti toisten koirien pujottelun ja istui odottamassa muutaman askeleen verran muiden kekskellä sekä tuli suoraan kutsusta luokse. Kaiken kaikkiaan sain olla siihen oikein tyytyväinen :)

Etsintöjä ajatellen tuuli oli taas aika vaisu. Niinpä menimmekin yhden maalimiehen ohi kokonaan. Palasimme kuitenkin lopuksi häntä hakemaan ja taas saimme Gatsbyn näytteen siitä, että kun nenä on päällä, niin silmiähän ei käytetä! Se seurasi seinän viertä hajua ja törmäsi melkein maalimiehen jalkoihin! Siitä huolimatta se seurasi vain hajua, joka kiersi ihmisen logiikalla oudosti maalimiehen ympäri. Tästä huolimatta nenä vei perille saakka ja löytämisenriemu oli taas suunnaton :D Yksi toinenkin maalimies oli hieman vaikea, kun olikin levyn ja seinän välissä, mutta kyllähän sekin tarmokkaalla työskentelyllä löytyi! Mulle alettiin jo puhua ilmaisun opettamisestakin. Hui! Olen aika vahvasti sen kertovan ilmaisun kannalla, joten sitä lähdetään varmaan sitten tässä lähiaikoina/ensi vuoden puolella työstämään. Mielenkiintoista! 

Eilen huomasin myös Gatsbyn saapuneet DNA-tulokset. Kaikki perinnölliset sairaudet näyttivät normaalia eli meillä asustelee terve pieni poikkeli :) Sen korvat ovat jo nyt melko lennokkaat ja testi kertoi sen kantavan pystykorvaisuusgeeniä, jota esiintyy esim suomenpystykorvilla... Kävin katselemassa aussien valiogalleriasta muotovalioiden kuvia ja jotkut uroksista näyttivät aivan collieilta kaikkine karvoineen. Pentu ei ole mitään karvaisinta sukua, sillä on muutama haalistunut eli värivirheellinen laikku ja jos sen korvat vielä hypähtää pystyyn, niin en tiedä, onko millään se H niistä näyttelyistä saatavilla. En ainakaan ole huomannut, että näyttelyvoittajat olisivat menneet yhtään vähäkarvaisempaan ja sporttisempaan suuntaan eikä varmaan ole menossakaan... Onneksi se on kuitenkin vasta tulevaisuuden murhe ja ainahan voi yrittää itse olla erittäin säälittävän näköinen ja anoa sitä H:ta joltakin kiltinnäköiseltä tuomarilta, eiköstä vain? Tai ehkä emännästä ei ole mihinkään huipputason harrastamiseen kuitenkaan eli emme teekään näyttelytuloksilla mitään! Jotain hyvää siis tumpelonakin olosta :)

Seuraava Suomen muotovalio esittelee parhaita puoliaan :D

Fero on myös kakannut nyt kolmena viikkona peräkkäin kerran viikossa sisään ilman mitään omaan järkeeni käyvää syytä. Esim juuri viime lauantaina vaikka kävimme hyvänmittaisen aamulenkin, jolla sekin sai olla vapaana. Sitten suuntasimme alle neljäksi tunniksi Gatsbyn kanssa maailmalle ja kotona odotti haiseva yllätys juuri viikko sitten pesemälläni matolla. Sitä pitää nykyään muistuttaa ulkona, että käyppähän nyt siellä kakalla tai se jotenkin "unohtaa" sen tehdä, mikä on aivan käsittämätöntä! Se myös söi uuden takkini vuorta ollessamme Gatsbyn kanssa poissa. Olen ollut aivan sikavraovainen, etten laita sen taskuun mitään Feron mielestä edes vähän syötäväksi kelpaavaa, mutta silti se oli taskun kohdalta päätänyt repiä täytteet pihalle. Aivan käsittämättömän ihanaa kaikenkaikkiaan... 

Gatsby sentään on vähentänyt kakansyömistä osittain siitä syystä, että huomasin sen oikeastaan enää koittavan syödä Feron kasoja. Keräänkin ne siis nyt vaikka umpimetsästä pois, jottei siellä ole houkutuksia pentua varten. Ärsyttää vaan kulkea sitten loppu lenkki kakallinen pussi kourassa, kun ei metsissä nuita roskiksia tuppaa kauhiasta olemaan. Ainahan ei voi voittaa ja tämä on nyt tämänhetkinen kompromissi tilanteeseen. Saapahan pentu olla taas paremmin vaapan, mikä on ehdottomasti haisevan aarteen kantelun arvoista!