Kolmen päivän kuulumisia

Torstai oli melkoista ajelua. Kun pääsin töistä, niin kävin kotona nappaamassa Eddien kyytiin ja herra pääsi eläinlääkäriin tikkienpoistoon. Kuten tavallista, Eddie oli mallipotilas ja haava oli parantunut hyvin. Kaikki klinkikan henkilökunnasta kävivät herran poskea ihailemassa. Ymmärtääkseni leikkaus ei ollut ollut mikään yleisin mahdollinen ja ammattikiinnostus toi Eddien luo useita herkuin aseistautuneita vieraita. Eddie ei ollut ihailusta ollenkaan pahoillaan :) Hieman toispuoleiseltahan papparainen nyt näyttää, kun huulta on kiristetty ja puolet naamasta sängellä. Söpö se on silti <3

Tikittömän hyvä olla!

Kotona ehdin lääkärin jälkeen käydä lähinnä kääntymässä. Söin äkisti jotain ja jo pitikin lähteä ajelemaan kohti Gatsby pelastuskoiratreenejä, jotka olivat 45 minuuutin päässä. Tällä kertaa oli melko niukasti osallistujia ja kaikilla oli melko vähään tyytyväiset koirat (eli siis kellekään ei tehty mitään kauhean vaikeita piilotuksia, joihin olisi mennyt paljon aikaa). Meidän ryhmä olikin reilussa tunnissa tehnyt jokaiselle koiralle yhden treenin, joten otimme toisen kierroksen perään. Gatsby ei taaskaan ollut pimeydestä milläänsäkään vaan halusi vain äkkiä irti ja immeisiä ehtimään! Eräs treenikaveri joka ei ollut nähnyt meitä pitkään aikaan oli selvästi hieman huolissaan pennun puolesta, kun kaikki kolme maalimiestä lähti samaan aikaan piiloihinsa. Neuvoi, että "varmista, että sillä on jostakusta meistä haju ennen kuin päästät menemään!" Itse olin aika varma, ettei etsimisessä tulisi mitään ongelmia ja pentu vikisi innosta maalimiesten perään alusta saakka. Odotin hiljaista hetkeä ja pentu ampaisi matkaan! Se löysi jokaisen maalimiehen todella helposti, kiitos ihanteellisen tuulen! Etsinnässä ei mennyt varmasti kahtakaan minuuttia (maalimiehet olivat melko lähekkäin). Alkuun epäilevästi suhtautunut treenikaverikin kehui pennun tehokkuuden maasta taivaisiin :)

Toisella kierroksella tehtiin ekaa kertaa niin, että maalimiehet olivatkin jo valmiiksi piiloissa kun palasin Gatsbyn kanssa autolta. Pieni ei epäröinyt hetkeäkään vaan lähti viipottamaan kunnon vauhtia etiäpäin (laittoi emäntänsäkin juoksemaan!) Vauhdissa mentiinkin hieman ekan maalimiehen ohi, sitten pentu sai hajun nenäänsä, teki nopean uukkarin ja painatti suoraan ihmisen tykö! Samoin tapahtui muidenkin maalimiesten kohdalla eli vauhtia oli hieman liikaa, mutta hienosti Gatsby korjasi tilanteen eikä epäröinyt pätkääkään seurata superia pikku nekkuansa! Maalimieskäytös on parantunut hieman, kun kaikki palkkaavat pientä maahan ja poispäin. Tarjosipahan Gatsby maahanmenoakin tyhjällä purkilla :) Tilasin Lauralta pelastuskoiranalun ja sellaisen taisin todellakin saada! <3 Ei olisi voinut koira toimia hienommin vaikka olisi tehnyt koko treenin etutassuillaan seisten :D

Perjantaina käytiin taas tokoilemassa, tosin oli meidän vuoro siivota halli. Puolisentuntia riehuimme luutien kanssa ja koirat riehuivat keskenään, kunnes pääsimme itse asiaan. Otimme toisten ohi pujottelua (jossa Gatsby oli taas kerran upea!) sekä hieman luoksetuloa sekä seuraamista omaan tahtiin. Kesken treenien paikalle pöllähti seuraavan vuoron näytteöytreenien vetäjä (?) jolle monet koirat haukkuivat. Gatsbykin tuli vieraasta epävarmaksi eikä meinannut pystyä keskittymään tämän seistessä muutaman metrin päässä meidän takana. Kävimmekin tätä vierasta tervehtimässä ja pian Gatsby löysi normaalin hyppy-pomppu-nuolu vaihteensa :) Nainen oli hieman meidän menoa ehtinyt ennen tätä seuraamaan ja päivitteli, miten näin nuori koira osasi jo niin monta asiaa. Ei siis ihaillen vaan kauhistellen. Hän sanoi moneen kertaan, että "kohta se kyllästyy!" ja oli ihan pakko kysyä, että "mihinköhän?" Nainen varmaan luuli meidän treenaavan tunteja putkeen joka päivä. Mitään kunnon vastausta kyllästymiskommenttien ihmettelyni en saanut, mutta nainen sanoi itse kasvattavansa tiibetinspanieleita, jotka olisivat aivan varmasti jo kyllästyneitä! En nyt viitsinyt sen enempää kommentoida, mutta en kyllä lähtisi ihan hirveästi rinnastamaan tibsujen ja aussien koulutettavuutta... Niin kaun kuin tuo tapittaa mua silmiin intopinkeänä ja pyytää tehdä mun kanssa aina vaan lisää, ei kyllästyminen ihan hirveesti mua huolestuta. Saatoin jotain tämän tapaista mainitakin, jonka nainen pisti kokonaan mun taskussa olevien namien piikkiin. 

Kyllä nämä koiraihmisten kommentit osaavat edelleen ihmetyttää ja häkellyttää. Onneksi en enää jaksa ottaa niitä itseeni toisin kuin Eddien kanssa treenatessani teininä. Ihmetyttää vaan tässäkin se, että kommentoidaan hieman paheksuen, mutta samalla epämääräisesti jotain asiaa. Miksei voisi vaan sanoa joko suoraan tai ehkä hieman kaunistaen, mitä mieltä itse on tai mitä itse tekisi? Oudot "kyllästymis" kommentit ei ainakaan musta tehny yhtään viisaampaa koirankouluttajaa vaan sai mut vaan pitään kyseistä naista enemmän kuin hieman outona. Olen meinaan enemmän kuin vastaanottavainen toisten neuvoille ja kommenteille, tosin käytän omaa harkintaani noudatanko niitä sitten. Mutta sanoa saa, jos sanoo kunnolla ja perustellen!

Lauantaina oli oikeaa pelastuskoiratilannetta jäljittelevät treenit, joihin Gatsby ei ehkä ihan ole vielä valmis :) Niinpä emäntä pääsikin toteuttamaan itseään ja esittämään toipuvaa alkoholistia, joka oli riitaantunut virkistysretkellä muille ja lähtenyt puskaan litomaan. Mulle näytettiin kartasta kohta, jonne mun tuli "eksyä". En meinannukaan sit löytää kartalla komeilevaa suppaa ja vihdoin sen löydettyäni olin aivan varma, että etsijät ovat ihan just kohta heti täällä! Eli heittäydyin vaan johonkin edes hieman hyväksi kokemaani paikkaan. Piilossa ehdin kuitenkin olla niin kauan, että ehdin katsella ympärilleni ja bongailla paljon parempia piilopaikkoja ihan läheltä. Kulutinkin aikaa kinastelemalla itseni kanssa, että pitäisköhän sitä liikkua? Uskaltaiskohan sitä? En sit uskaltanu. Mutta piiloni osottautui ihan hyväksi loppupeleissä, kun molemmat etsijät menivät aluksi melkoisen läheltä ohi bongaamatta mua. Lopulta Hurma-hollantilainenpaimen sai musta hajun nenuunsa ja olin pelastunut! Palasin johdon salaiseen päämäjaan (parkkikselle) ja Gatsby pääsi odotellessa kokeilemaan pienesti etsimistä. Joka sujui siltä taas aivan nappiin! Tuuli oli täydellinen, vaikka hieman pyörikin ja Gatsby eteni reippaasti! Torstaina se ei meinannut millään lopettaa hakuilua, mutta nyt se selvästi laski, että molemmat maalimiehet oli löydetty ja rauhoittui pian treenin jälkeen.

Iltapäivällä Martta ja Väinö tulivat vielä pikavisiitille. Lähdimme pentusta ja russelia metsään juoksuttamaan ja pojilla meni oikein mukavasti. Gatsby ei tällä kertaa muka osannutkaan ylittää pientä puroa sillan kohdalta vaan veti piemeässä veteen. Lähdimmekin kotia kohti, ettei pieni paleltuisi. Meno kuitenkin oli niin reipasta ja pentu vaikutti olevan kunnossa, joten kiertelemimme kodin lähistön metsissä vielä jokusen tovin. Reilut kolme kilometriä ja tunnin saimme kulutettua. Gatsby sai lisäksi tervehtiä Eddielle ja Ferolle jo tuttua laumaa, johon kuuluu kolme labradoria sekä kaksi lunnikoiraa. Iso lauma hieman rauhoitti pentua, joka oli yllättävän kohtelias tervehdyksissään :) Lopuksi kokeiltiin vielä Martan etsimistä, mutta tuuli oli kehno ja emäntä hukkasi etsittävän eli ei oikein osannut auttaa... Martta antoi ääniavun molemmille ja Gatsby ryntäsi iloissaan syömään naminsa. Lähellä oli pyöritty, mutta Martta ei vaan haissut tarpeeksi :D Lisäksi kun saattelimme Marttaa autolla, niin tiellä kulki kaksi ihan normaalia lenkkeilijää. Ne ei tullut mitenkään yllättäen tai tehnyt mitään outoa tai kävellyt mitenkään erityisen läheltä yms yms. Mutta Gatsby päätti niiden olevan epäilyttäviä ja oikeina HAUkahti niille! Oltiin Martan kanssa aika yllättyneitä, mutta reaktio onneksi meni nopsaan ohi. Joko se mörköikä alkaa?

Monena päivänä ollaan puuhattu jotain kivaa ja tänään oli vipellystä vipellyksen perään. Yllättäen mulla onkin tuhissut jaloissa koko illan oikein tyytyväisen väsynyt pentulainen <3

Koska kukapa meistä nyt ei nukkuisi nenä jalan alla? :D