Wirnistelevää hakuilua

Sunnuntaina suuntasimme Minnan kyydissä kohti Nurmijärveä ja aktiivisen kasvattajamme järjestämää haku-päivää. Paikalle oli eksynyt niin paljon porukkaa, että jakauduimme kahtia junnuihin ja hieman kokeneempiin tekijöihin. Gatsby sai seurakseen siskonsa Ilon ja Tintin lisäksi puolisiskonsa Raikun sekä lähes Wirnistelijän Naurun.

Gatsby katseli kun neljä maalimiestä lähti piiloihinsa ja hetken päästä lähdimme perään. Hienosti se taas käytti nenäänsä (eikä silmiään, kuten pariin otteeseen huomattiin, kun ei meinanut maalimies löytyä vaan pentu kulki ihan vierestä ohi) Lopulta pentu sai hajun ja kiipesi juurakon päälle, minkä takana Sari oli piileskelemässä :D Aika hupaisa löytö :) Pelkäsin hetken, että se aikoo loikata sieltä innoissaan Sarin päälle, mutta hienosti söi palkintonsa juurakkokasan päällä. 

Itse opin paljon esim. lukemaan koiraani. Laura-kasvattaja ohjeisti hienosti ja opin paremmin huomaamaan, milloin Gatsby hajun oli nekkuunsa saanut. Vielä tarvitsee pieni mies tukea uskaltaakseen varmasti hajua lähteä työstämään eli minun pitää tajuta lähteä sitä heti tukemaan! Ohjeistuksen avulla alkoikin meidän yhteistyö toimia tehokkaammin ja kaksi maalimiestä nousi melko nopiaan. Kasvattaja toimi loistavana häiriönä, sillä aina välillä Gatsby karkasi hänen luokseen (koska Laurahan on aivan IHANA!) mutta palasi hienosti luokseni kutsusta jatkamaan hommia! Opin siksakkaamaan hajun kohdalla antaakseni pennulle paremmat mahdollisuudet onnistua (Jenny ei selvästi haissut tarpeaksi!) Ja onnistuihan se! Hieno pieni pelastuskoiran alku minulla! Olin pieneen miekkoseen erittäin tyytyväinen *hehkutus hehkutus* Se onneksi antaa mun mokat ja toilailut anteeksi eli ei esim luovuta vaikka en olekaan aina tajunnut tukea sitä tarpeeksi. Minun mahti mussukka! <3

Lopuksi pennut kera Naurun saivat riekkua keskenään ja Gatsby oli tohkeissaan, kun joku oli kerrankin kateellinen sen löytämistä kepeistä :D Se viipotti peppu matalalla aarre suussa ja siskot tuli perässä! Papparaiset kun vaan kattovat keppinsä kanssa mahtailevaa pentua, ei-vois-vähempää-kiinnostaa-ilmein. Nyt pentunen sai nujuta, purra, roikkua, juosta ja jahdata pienen syrämensä kyllyydestä! 

Gatsby sai myös raivotautirokotuksensa eikä piikki tuntunut kanaa mussuttaessa missään. Samoin otettiin (tosin vasta puhtaalla suulla) pari DNA-näytettä poskesta, joiden ottoon Gatsby suhtautui ihmeekseni melko rauhallisesti. Olin varma, että se vähintään pureskelee toisen harjoista pilalle tai nuolee Lauran kuoliaaksi :) Hienosti se antaa itseään käsitellä, joten sitä en pelännyt, mutta pentu plus suuhun tavaran tunkeminen, jota EI saa syödä, tuntui hieman mahdottomalta yhdistelmältä :) Tikut saivat kuitenkin pyöriä pojun poskessa rauhassa ja ne on nyt lähetetty maailmalle eli odottelemme tuloksia mielenkiinnolla!

Kuvista ISO KIITOS Jennylle :)

On nom nom siskon korvaa nam nam! (Kuva Jenny Söderlund)

Tälläisiä vilisti Nurmijärven metsässä (Kuva Jenny Söderlund)

Kepit on myös nameja! (Kuva Jenny Söderlund)