Tokoilua ja muuta puuhastelua

Huomasin muutama viikko sitten onnekseni, että meidän istu-maahan-saiso vaihdoissa oli onkelmia. Tai siis seiso-maahan menot menee loistavasti hissinä (aluksi Gatsby aina hypähti seisomaan noustessaan ja kun se jäi pois niin nousi istumisen kautta, mutta nyt toimii loistavasti!) Toki pienet tassuset tuppaavat hieman liikkumaan, varsinkin maahanmennessä Gatsby taittaa usein toisen etutassunsa puoliksi. Mutta niitä hiotaan sitten, kun vaihdot on muuten kunnossa. Ongelmana oli siis istumasta seisomaan nouseminen (meni taaksepäin) ja istumasta maahanmeno, jossa mentiin taas eteenpäin. Tai siis liikutettiin eri päitä. Nyt liikkeet sujuvat vain etupäätä liikutellen eli jee! Jotenkin olin saanut päähäni, että istuma-seisomis kuvio on niin hyvä, ettei sitä kannata muuttaa, joten jäinkin hieman jumiin siinä, miten hommaa lähetään korjaamaan. Mutta kun vaan hyväksyin, että isutmisesta voi nousta seisomaan myös "etukautta" niin meidän ongelmat ratkesi sillä. En tiedä, mikä oli muka niin vaikeaa taas pystyä tajuamaan olevansa väärässä :D 

Perjantaisin me käydään pentusen kanssa epävirallisissa toko-treeneissä. Viimeksi olikn aika tuhtia settiä eikä Gatsby jaksanutkaan ihan koko aikaa keskittyä. Yleensä treeneissä on tullut kivoja pikku taukoja, jotka on pennulle tarpeen. Viimeksi kuitenkin se alkoi selvästi haahuilla eikä jaksanut keskittyä varsinkaan, kun muut tekivät vauhdikkaita luoksetuloja ihan vieressä. Otettiin vähän lisää tilaa ittellemme ja lopetettiin ajoissa :) Muuten pentunen kyllä oli taas oikein pätevä, taisi joku kehaista aika hyväksi toko-koiran aluksikin :) Nyt kun se omistaja vaan osaisi olla koiransa tasolla :D 

Tätä tulee ikävä sitten kun tuo ei enää mahdukaan syliin tutimaan <3

Yksi asia treeneistä jäi mietityttämään, jota saa kommentoida, jos joku viisaampi tätä sattuu lukemaan. Luoksetulo tehtiin niin, että pentua pidettiin hihnasta eli estettiin karkaamasta mun perään. Gatsby alko huutaan kun syötävä ja minä odotin hiljasta hetkeä, ennen kuin annoin luvan päästee sen irti. Yksi treenikavereistani tähän meinasi, että miksi teen niin. Hänestä ääntely viestitti siitä, että pentu on innolla tulemassa eikä tätä intoa kannattaisi latistaa vaatimalla hiljaisuutta. Ite en tykkää huutavista koirista ja Gatsby huutaa toistaiseksi aina mun perään ollessaan kiinni tai mun tullessa kotiin ja sen ollessa vielä portin takana. En ikinä päästä sitä vapaaksi/luokseni niin kauan kuin ääntä tulee. Sen sijaan saatan kadota näkyvistä ja käännän usein selkäni tai jopa kävelen poispäin jos huuto alkaa lähestyttäessä. Mielestäni pennussa riittää minun luokseni halua vaikka se joutuisikin odottamaan hiljaa. Tiedän, että netinvälityksellä näkemättä tilannetta on hieman vaikea sanoa, mutta tätä saa kommentoida vapaasti ja lisäkysymyksiin vastaan mieluusti. 

Ja tästä päästään sujuvasti hyppäämään Eddien naamaan. Se on parantunut hyvin, turvotus on laskenut eikä se näytä kiusaavan pikkukoiraa olleskaan. Gatsby on yleisesti vähentänyt todella paljon Eddien karvoissa roikkumista ja sitä vasten hyppimistä. Eilen tosin meinasi pennusta tulla rukkaset, kun se päätti iltalenkin jälkeen sisällä saada hepulin ja juoksi täysiä Eddien ohi ja nappasi sitä samalla naamasta. Tietenkin tikkien puolelta.... Mitään ei onneksi revennyt pahemmin, mutta hieman tuli verta yhdestä kohtaa. Harmiti kyllä vaan aivan törkeästi, kun tähän asti on mennyt niin hyvin! Olisi pitänyt vahtia pentua tarkemmin!

Pennun vahtimisesta puheenollen, se joutuu nykyään pimeällä suorittamaan lenkkinsä omaksi suureksi harmituksekseni hihnassa. Se meinaan syö kakkaa ja sitten se syö hieman lisää kakkaa. Koirankakkaa siis, erityisesti Feron tuotoksia. Pimeällä en pysty sitä vahtimaan ja valosalla meidän lenkit on yhtä "ei ota"-käskyä. Alkaa tympiin tämäkin jokseenkin... Gatsby ei syö kasoja, kun olen sen vieressä kieltämässä, jolloin kehun sitä ja annan jotain parempaa syötävää palkinnoksi. Kuitenkin se pyrkii todella aktiivisesti herkkujensa luo, sillä joudun välillä hakemaan sitä saman kasan luota pois useita kertoja. Toisaalta hihnakäyttäytyminen on parantunut paljon, tosin Gatsby ei vielä ymmärrä, että jos se pujahtaa jalkojeni välistä, tai toisten koirien alta tai kiertää mut niin hihna jää jumiin ja solmuun... Mutta meillä oli tuossa muutaman päivä sitten neljän päivän putki, jolloin Gatsby ei syönyt kakan kakkaa! Ja sen jälkeen meillä olikin neljän päivän syömisputki... Nyt on taas onnistuttu hihnassa pitämällä, joka ei ole se mukavain vaihtoehto kellekään. Omistajan hermot menee joko kakkaa syövään pentuun tai hihnaa sotkevaan pentuun. Aina ei voi voittaa...

Gatsby tosin itse pidättelee omia kakkojaan ja pisujaan nykyään todella hienosti. Se antoi kärttysän emäntästä ladata kuuden työpäivän viikon jälkeen akkujaan yhden yön yli kymmenen tuntia. Tämä taaseen tuntui aivan mahtavalta voitolta <3

Tässä esimerkki meikäläisen kuvaustaidoista :D En ehtinyt tarkentaa tai zoomaamaan lähemmin. Mutta Jenny pyytelee aina rakennekuvia joten tässä huono sellainen sunnuntailta!