Kyytiä madoille ja matoille!

Fero on ilahduttanut itseään sekä omistajaansa kolmen yön (ja päivän) ajan ripaskalla. Se on herättänyt minut noin kahden tunnin välein joko päästämään itsensä taksulle tai siivoomaan jälkiään. Ferohan ei varsinaisesti osaa pyytää ulos. Se steppaa oven tienoilla ja etsii sen läheltä sitten hyvän paikan, jos ovi ei tajua itsekseen aueta. Olen syöttänyt hoffilaiselle piimää ja maitohappobakteereja sekä hain ihan kunnon ripulilääkettäkin. Feron lihotuskuuri on nyt hieman tauolla... Se onneksi juo hyvin ja edelleen myös pissaa eli en ole kauhean huolissani siitä muuten. Lisäksi perjantaina minut otettiin töistä kotiin tullessani pallo suussa vastaan ja lenkille lähtee edelleen mielellään :) Viime yön sain onnellisesti nukkua ja uskalsin antaa pienen aamupalankin, joka on edelleen pysynyt rauhallisesti blondin otuksen masussa. Voiton puolella siis ollaan!

Veljesten leikit ♥ (Kuva Minna Karjalainen)

Olin myös aloittanut koirien madotuksen, mutta Ferolta jäi nyt viimeinen setti saamatta kyseisistä syistä. Se ei ole tietenkään saanut muitakaan lääkkeitään, mutta on voinut silti rauhallisesti. Olen jopa jättänyt sen kotiin yksin ilman tötsää, kun yöt ovat menneet nyt jo pari viikkoa nuolematta. Tassu on siis vihdoin parantunut ja hyvältä näyttää kerrankin myös jatko!

(Kuva Minna Karjalainen)

Gatsby on keksinyt taksun portin salat tai siis miten kyseisen härpäkkeen saa auki. Niinpä ne viilettivät torstaina Eddien kanssa pitkin naapurustoa. Gatsby tuli kiltisti kutsusta takaisin, mutta Eddie kävi katsomassa mua, totesi, että mulla ei ole mitään kivaa ja lähti omille teilleen. Pihisin kiukusta ja lopulta naapurit palauttivat ahmatin herkkuejn avulla kotiin... Perjantaina näin, kun pienet pojat lähtivät matkoilleen, kutsuin taas onnistuneesti Gatsbyn kotiin ja lähdin Eddie perään. Näin sen koko ajan ja se vaan nuuskutteli tyytyväisenä. Nappasin sen kiinni ja nostin syliin. Eddie ei ole omasta mielestään sylikoira, joten se oli aivan pöyristyneen oloinen nolosta kotiinkuljetuksestaan. Ehkä tämä saa sen miettimään tottelemattomuutta ensi kerralla? Joko voi seurata kiltisti omin jaloin tai joutuu syliin! Nih! Aivan oikein sille possulle!

Kaikesta kommeltamisesta ja vähistä yöunista huolimatta olen ehtinyt Käpyläisen kanssa myös treenailemaan. Itse pääsin ekaa kertaa tutustumaan alueemme mahtaviin raunioihin jopa hieman omaa mukavuusaluettani lähemmin. En ole kovinkaan hyvä mönkimään ahtaissa paikoissa, ne oikeasti alkavat ahdistamaan melko pian. Uskaltauduin kuitenkin isompaan putkeen maalimieheksi ja pienempää putkea pitkin ulos. Onneksi oli vielä valoisaa ja valoa todellakin näkyi siellä tunnelin päässä ;) Gatsby viiletti tunneleissa ilman ongelmia, mutta sehän on käynytkin raunioilla jo ennen luovutusikää eli on jo vanha konkari :D

(Kuva Minna Karjalainen)

Gatsby pääsi taas harjoittelemaan ilmaisuaan. Se etsi hyvin, mutta ryykäsi taas aika paljon varsinkin turhautuessaan. Se myös haahuili hieman ja hukkasi mut (josta syntyi turhauma ja oli hyvä käydä uudestaan hyppimässä maalimiehen päällä). Viimeisellä kerralla se kuitenkin juoksi hyvin luokseni ja jopa haukhti ilman erillistä pyyntöä! Mahtavaa! Se on selvästi hokannut, mitä ollaan tekemässä! Taito pieni ♥

Perjantaina rallytettiin ja tehtiin kisamaisemmin alokasluokan rataa. Vaikeinta tässä oli se, että koiran piti olla hihnassa. Gatsby ei oikein yhdistä hihnaa työntekoon ja esimerkiksi ohittaa toiset koiratkin hihnatta paremmin kuin kytkettynä. Hihna tarkoittaa sille, ettei tartte enää oikeastaan kuunnella. Hyvää harjoitusta siis! Seuruumme oli aivan järkyttävää ja joissakin liikkeissä pieni haahuili melkein hihnan kireeksi asti. Muuten liikkeet suoritettiin mieelstäni hyvin ja palkkasin hieman normaalia harvemmin. Toka kierros meni onneksi jo ekaa paremmin ja Gatsby sai ansaittuja kehuja :)

Edustavat Wirnistelijät (Kuva Minna Karjalainen)

Lisäksi pääsimme VAU:n järjestämälle rally-tokon kesäkurssille, mikä lämmittää mieltä oikein mukavasti! Ryhmä on suunnattu aika hyvin Gatsbyn tasoisille koirille (ainakin paperilla) ja varovaisesti toivon, jos vaikka kesän lopulla päästäisiin kokeilemaan kisaamistakin? Paineita en aio ottaa tai hulluna kiirehtiä eli katsellaan. Voihan kisoja lähteä vaikka vain harjoittelemaankin ;)

Tänään pelastettiin taas ja sain olla pieneen ihan tyytyväinen. Ryykäämistä tapahtui ja kerran tuo kokeili sahaamisen sijaa jäädä luokseni hengaamaan (mitä ei ole pitkään aikaan tapahtnut). Pienellä odottamisella Gatsby kuitenkin kiisi nätisti maalimiehelle. Haukku irtosi hyvin ja se mielestäni jäi hienosti kuulolle odottamaan "näytä" käskyä eikä siis lähtenyt itsekseen litomaan. Tästä pidin! Loppuun perus palkka eli Wictorin ja Jedin kanssa riehuminen. Gatsby on aina välillä hieman varonut Jediä ja mielistellyt vanhempaa (8 vee) urosta. Tänään se kuitenkin kesti hyvin Jedin leikkiurinat ja usaklsi jopa varstaa Jedin pallon! Jedi on aina saanut pallonsa takaisin pennulta tulemalla vain lähelle, jolloin Gatsby on heittäytynyt maanmatoseksi ja luovuttanut lelun heti. Nyt Gatsby sen sijaan juoksi pallo suussa ja kaatuilustaan huolimatta ei päästänyt pallosta irti. Jedi juoksi sen perässä ja penutu juoksi karkuun hullunkiilto silmissään. Aivan höpsö otus! Kimppakuvaa yritettiin, mutta sain kerran pusupompun korkeuksista päälleni, kun pennun keskittymiskyky oli väsymyksen takia lähtenyt lomalle :)

Gatsby, Wictor ja Jedi.