Pääsiäispuppelit

Mökki tunnelmia ♥

Pelastimme taas Gatsbyn kanssa raunioilla. Se vipelsi uudestaan putkissa ja löysi sieltä ylläri-Iriksenkin :) Rohkeasti pieni putkiin sukelsi ja ihan oma-aloitteisesti niissä kiiti. Sain olla tyytyväinen! Muuten treenit sujuivat hieman vaihtelevasti. Gatsby teki hulluja pusupomppuja ja hyppäsi kerran kiveä apuaskeleenaan käyttäen summan mutikassa ihmisjoukon päälle. Oma pinna oli kireällä ja Gatsby haahusi. Sain onneksi palautetta treenikaverailta, jolloin tajusin olevani tosiaan melkoisen vaateliaalla tuulella. toka kierros tehtiin paremmalla ja rennommalla asenteella ja pentunenkin toimi heti paremmin. Yllättävää... En tajunnut yhtään miettiä omaa mielialaani, joten oli hyvä saada hieman herättelyä siihen, että ihan oikeasti sen koiran kanssa ei ole kaikkein hyödyllisintä treenailla äksynä. 

Muuten olemme nauttineet ilmoista ja niiden suomista pitkistä lenkeistä. Tänään vierähti puolisentoista tuntia rallytokossa tutuiksi tulleen isovillakoiran Neean sekä ajokoira Remun kanssa. Feroa jännitti isot koirat alkuun, mutta hyvin sekin rentoutui. Neea on Gatsbyn ikäluokkaa ja nuorisolla olikin hauskaa keskenään! 

Mun poijjaat!

Kauniitä ilmoja riitti myös mökillä ja nuoremmat koirani kahlailivat tyytyväisinä järvessä. Oli huvittava nähdä ennen niin vesikammoinen hoffini menevän pennun edellä veteen ja opettavan sille hyvät kohdat järveen menemiseen. Siellä Fero sitten joi ja mutusti tyytyväisenä pinnalla kelluneita tikun ja kaislan palasia. Gatsby ehti hyppiä ympäri rantaa, kiipeillä kivillä ja niiltä kurkotella veteen. Se istui peppu kivellä ja kauhui etutassuilla vettä samalla kun tunki nekkunsa veden alle ja puhalteli kuplia. Söpöä menoa :)

Huono kuva, mutta perusidea kuitenkin tulee varmaan esille.

Gatsby ei oikein osannut rauhoittua vieraassa paikassa vaan valvoi ihmisten menoja. Tästä seurauksena käsissäni oli sikaileva, känkkäränkkäinen teinipoika, joka purki turhautumistaan ihmisten pureskeluun. Näin paljoa se ei ole hampaitaan muhun käyttänyt kuukausiin. Onneksi pentuna hyväksi koettu sylissä roikottaminen toimi edelleen. Kainaloiden alta nappaan sen itseäni vasten ja pentu rauhoittuu melkein saman tien. Lisäksi Gatsby pimeän tullen ilmoitti myös tutuista kulkijoista, koska ei ollut tosiaan ihan kotonaan tässä uudessa ympäristössä. Yö meni kuitenkin tehokkaasti tuhistaen ja seuraavana päivänä ruokailun ajan jaloissa nukkui pentunenkin. Mukava viikonloppu oli siis!