Maailmanparas valokuvaaja ilmottautuu!

Näin me leikittiin.

Treenirintamalla on ollut suhteellisen hiljaista. Eilen olisi ollut treenit, mutta joku onnistui kämmäämään ajan kanssa... Paistoin onnellisena munkkeja kahden aikaan, kun puhelimeni soi, että olenkos treeneihin tulossa. Edes tässä vaiheessa ei hälytyskellot alkaneet soida, mutta en ollut huomannut, että treenit olisivat olleetkin jo kahdelta eikä kuudelta. Hieman harmitti, mutta onneksi Gatsbylle oli muuta ohjelmaa päiväksi. Aamusta kävimme Neean kanssa riehumassa ja kolmen jälkeen meitä saapui ilahduttamaan Väinö ja Vilma. Vilma oli söpöin pieni penun palleroinen ja rohkeasti uskalsi tutustua isoihin poikiin ja leikkiä Gatsbyn kanssa. Gatsby ei oikein meinannut tajuta, että vaikka toinen leikkikin sen kanssa, niin sitä ei voinut pureskella niskasta samalla tavalla kuin isompia kavereita. Eddie lähinnä tuijotti Martan namitaskua ja Fero kävi välillä propellihäntänsä kera pentusta liehittelemässä. Ihania nuo russelit kun ne ihan oikeasti ovat pentuna niin piskuisia! ♥

Kaikkien edustavimmat puolet...

Viikonloput on menneet töissä ja sosialisoimisessa. Ninpä kalenteriin on mahtuneet vain yhdet pelastuskoiratreenit. Meni ihan kivasti, tosin hieman epävarmuutta pentusella tietyissä kohdissa. Lisää siis tukea ja hvä siitä tulee :) Alkuun Gatsby pääsi taasharjoittelemaan muiden seurassa suht rauhassa olemista ja loppuun taas vipellettiin Wictorin ja Jedin kanssa.

Kukkuu!

Maanantaina alkoi kesän rallytoko. Rata oli niin lyhyt, että teimme sen niin monesti etten edes pysynyt laskuissa mukana. Tämä ohjaaja ymmärsi, että haluan esim eteentulot toko kelpoisina pitää ja sain korjailla ihan rauhassa. Gatsby sai kehuja eikä syyttä :) Hihnasta huolimatta se toimi kivasti ja oli lähes huutamatta koko treenien ajan vaikka odottelikin autossa välillä vuoroaan. Se ohitti toiset koirat nätisti ja keskittyi upeasti! Sain olla siihen enemmän kuin tyytyväinen ♥

Eihän me mitään oltu aikeissakaan tehdä...

Meidän piti aloittaa taas jäljestäminen, mutta harjoittelimmekin lähinnä odottamista turpa kiinni. Gatsby huusi kuin syötävä koko jäljen tallaamisen ajan joten harjoittelimmekin siis hiljaista odottelua. Sitten kun se alkoi sujua, niin otimme pari kivaa paikkamakuuta. Mutta juuri kun ajattelin lähteä jäljelle, niin törmäsimme Neeaan ja pentuset juoksivat innoissaan ainakin kolmesti tekemäni jäljen päältä... Se siitä siis. Eiköhän tässä vielä joskus jäljestämäänkin päästä.

Näin tyynen kettuuntuneenahan mä koko ajan odottelin!

Uimassa ollaan käyty myös. Ohessa Piskuisen taidonnäyte. Sen tekniikka tosin on parantunut muutamassa päivässä tosi paljon, eikä se enää pärski kuin hukkuva :D Videon saa mieluusti katso ihan ilman ääntä...