Katanan koiruudet: Wirnistelevää elämää

Lentävä australialainen (Kuva Minna Karjalainen)

Perjantaina huristelimme osittain Minnan ja Novan kyydissä kohti Ylännettä ja Wirneen leiriä. Paikalla oli jos jokunen aussie, kun vahvuuksiin lukeutui 4/6 I-pentueen edustajaa sekä kaikki H-pennut. Lisäksi tietenkin mamsku-Nessa ja muutamaa muu vieraileva tähtönen (mukaan lukien pari vääränrotuista). Lajeista pääsimme kokeilemaan hakua, agilityä ja tokoa sekä tietenkin lenkkeilyä plus jokeen pulahtamista.

Lauantaina viihdyimmekin kymmenisen tuntia hakumetsässä. Mukana seitsemän koiraa ja kaikille kaksi kertaa. Oli kiva päästä katsomaan myös PK-hakua pelastuskoirailun sijaan. Aika eri maailma tuo PK-puoli. Meille onneksi järjestettiin samantyylistä treeniä kuin mihin olimme tottuneetkin. Gatsbyllä on alkanut ilmaisu vähän takuta ja nyt kouluttajan patistamana autoin sitä aika paljon sekä maalimies palkkasi "näytä" käskyn jälkeen. Gatsbyn vauhti parani huomattavasti kun tekemisen varmuus kasvoi silmissä! Jopa meidän surullisenkuuluisa maalimiehillä ryysääminen väheni ja vikalla ukolla Käpy kävi vain pikaisesti kääntymässä! Aivan mahtavan pätevä pieni poikkeli! ♥ Mietimmekin Minnan kanssa autossa treeneistä mökeille palatessa, että miksemme itse olleet tajunneet aikaisemmin koiran auttamista? Oli kiva saada varmaa ohjausta kouluttajalta joka sitten vielä toimi toivotusti! Tykkäsin :)

Joku ilkiä ihminen jarrutti Käpyn menoa! (Kuva Minna Karjalainen)

Sunnuntaina lämpötila nousi edelleen ja otimme rankan metsäpäivän jälkeen hieman rennommin. Otimme aamupalan jälkeen agilityä, joka oli Gatsbylle eka kerta ja itselleni eka kerta kymmeniseen vuoteen. Käpyläinen oli ihan liekeissä putkiin rynniessään ja haki hienosti matalalle hypylle. Nuorukainen innostui jopa nin paljon, että otti käsivarteni suuhun pariin otteeseen. Kielto, käsien passivoituminen sekä lelupalkka korjasivat tämän ongelman onneksi pian. Gatsby kokeili myös puomia, jolla sillä oli melkoinen vauhti! Hidastelin sitä pannasta ja melkein loppuun päästyään se jopa itse pysähtyi tajuttuaan olevansa aika korkealla. Pysähdys kesti ihan hetken ja loppuun mentiin taas reippaasti. Toiseen suuntaan mennessä ei epäröintiä tapahtunut! Myös keinu oli poitsun mielestä helppo nakki eikä sen liike tai ääni tuottanee ihmetystä. Pipsa hidasti tietenkin keinua ja antoi hyviä vinkkejä. Plus tuotti paljon päänvaivaa sanomalla, että Gatsby on sopivan kiihkeä ja nopea, joten siitä tulisi hyvä agikoira... Pieni sininen taisi rakastua lajiin ja itseänikin alkoi mietityttään, että ehkä sittenkin?

Niin helppoa, että kieltäkin ehtii näyttää! (Kuva Minna Karjalainen)

Tokoa emme ole tehneet pitkään aikaan ja into hieman lopahti parin kuukauden takaisin "minä olen kakoin ohjaaja ikinä"-treenien jälkeen. Pipsa kuitenkin kehui menoamme. Perusaseonto voisi olla hieman taaempana ja siihen saimmekin uuden kriteerin. Kiva, että saimme siitä palautetta tässä vaiheessa :) Seuruuseen voisi lisätä lisää vauhtia, mutta muuten sujui kuulemma hyvin. Kaukokäskyjen vaihdot saivat hyväksynnän vaikkakin Gatsby steppasi jostakin syystä sivulle välillä vaihdoissa. Luoksetulo oli erittäin vauhdikas, kuten lupailinkin :) Gatsby sai kehuja asenteestaan sekä kentällä tehdessä hiljaisuudestaan.

Ääntä meinaan löytyi välillä vähän liikaakin... Heti leirille saapuessamme alkoi pienellä sellainen huuto mekastus, ettei se tuntunut olevan edes samalla planeetalla kanssani. Laura-kasvattaja onneksi näytti, miten pojan voi maanpinallle palauttaa. Vaikka edes kasvattajan (joka on pennulle vähintään puolijumala) käskytyksen alla pennun suu ei heti hiljentynyt, niin muutaman hetken päästä Laura oli saanut Käpyläisen rauhoittumaan. Siltä kuulemma voi alkaa jo vaatimaan enemmän asioita. Kuulemma hyvä, että olen ollut varovainen ja vahvistanut suhdettamme sekä tehnyt yhteistyöstä hauskaa. Nyt saa alkaa opettaa, että mua pitää myös oikeasti totella ja sitten opetetaan, että vaikka mua tarviikin totella, niin silti voi olla sika kivaa. Pipsan opastuksella aion myös ottaa hiljaaolemisen harjoittelun tehokuurin viimeistään kesäloman alettua. Sen lisäksi, ettei autossa huutaminen ole kivaa kuultavaa, niin silloin koira myös väsyttää sekä stressaa itseään koko ajan lisää sen sijaan, että odottaisi rennosti. Koitetaan siis jättää kierrosten nousu tekemiseen eikä nostattaa niitä huutamalla.

HYÖKKÄYKSEEN! (Kuva Minna Karjalainen)

Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva leiri ja opin paljon sekä sain varmuutta pariin asiaan, jotka olivat Käpyläisen suhteen askarruttaneet. Harmittamaan jäi se, että Gatsbyn siskoilla oli juoksuja ja muutenkin olimme aika jakautuneita kahteen ryhmään, sillä puolet hakuilivat lauantaina ja puolet sunnuntaina. Olisi ollut ihana nähdä myös muut Iit vauhdissa! Lisäksi mökkimme oli hieman liian pieni Gatsbylle ja Novalle, joista jälkimmäinen menetti hermonsa pienempään veljeensä. Käpy joutuikin häkkiin yöksi, jossa se iihtyi muuten, mutta aamulla kuulin sen kynsien raapivan pahanenteisesti verkkoa Novan ja sen siskon Raikun leikkiessä. Läpihän tuo siis tuli. Harmitti muutenki, mutta kun häkki ei edes ollut oma... Anteeksi Minna! Lisäksi pöllin Minnalta kaksi lihapullaa sekä jätin yhden hänen hakurasioistaan autonkatolle, josta se sitten lensi metikköön... Avuliaat olivat sen käyneet onneksi noukkimassa! Lisäksi harmitti se, että Gatsby alkoi itse aktiivisesti urista Novalle sisällä ja velipuolelleen Shakelle piti uidessa ilmoittaa, että keppi oli sitten Käpyn omaisuutta! Shake ei ollut lähelläkään tai osoittanut edes kiinnsotutta mokomaa risua kohtaan... Hieman oli nuorukainen aina välillä kierroksilla, mutta keskittyikin sitten tekemiseen hienosti. Yleisesti sain olla siitä tyytyväinen ja olen edelleen :)

Agiliitäjä :) (Kuva Minna Karjalainen)

Tänään rallatettiin taas ja kivasti meni kuumuudesta huolimatta! Kolmannella kerralla mentiin jo aika rauhallisesti, mutta kouluttajalta sateli kehuja. Gatsbystä kuulemma näkee, että se rakastaa tehdä tätä hommaa ja se tekee hommia hyvin! Hitaasti seuratessa se kuulemma liikuttaa etutassujaan oikein söpön sulavasti ihan kuin se tanssisi! Onnea on taitava koira :)