Pikapäivitys

Tämän päivän pelastuskoiratreenit  menivät oikein kivasti! Sadekin laantui kuin ihmeen voimalla ja itse säilyn suhteellisen kuivana. Koirahan kävi lätäköissä uimassa ja märissä puskissa rämpimässä, joten se oli kyllä oikein uitetun näköinen ;) Mutta siis niihin reeneihin! Gatsby sai kaksi kierrosta, molemmilla neljä maalimiestä. Ensimmäisellä vuorolla maalimiehet palkkasivat ja Käpyn vauhti ja motivaatio olivat ihanaa katsottavaa. Ryykäämistä tapahtui, muttei jäänyt samalla tavalla määlimiehellä hyppimään kuin aiemmin. Enemmänkin se halusi antaa pikaiset pusut, varmaan ettei maalimies hätäänny siitä, että pieni pinkoo kohta pois ;) Onpahan maalimiehellä jotain tekemistä koiran paluuta odottaessa kun voi joko pyyhkiä naamaansa tai hieroa nenäänsä, jota päin lähes 20 kiloa innokasta pusukonetta on juuri mäsähtänyt. Haukku irtosi taas hyvin, mutta pari kertaa liian kaukana itsestäni. Tällöin en hyväksynyt (tosin Gatsby hyväksyi ihan itse oman toimintansa ja lähti maalimiehelle takaisin) ja hyvin se tuli takaisin, pyysin lähemmäs ja siinä sitten haukut. Tarttee kiinnittää huomiota, ettei tästä kehkeydy onkelmaa! Hieman enemmän oli myös etsimistä, sillä yksi maalimies pujahti ekalla kierroksella piiloon pojun näkemättä. Lähettäessäni Gatsbyä se oli jokseenkin hämmentyneen näköinen, kun nyt on tehty paljon näkölähtöjä, mutta meno varmentui heti kun haju tuli nekkuun.

Toisella kierroksella palkkasin itse ja Gatsby kesti sen ainakin mielestäni hyvin! Vauhti säilyi ja into myös. Sahaustakin näkyi vaikken sitä nyt vaatinut siltä yhtään. Maalimiehet pujahtelivat piiloihinsa koiran näkemättä eli vaikeutimme kahta asiaa ahneesti samaan aikaan. Tuuli oli kuitenkin todella suotuisa ja paikat tutut, joten ongelmia ei esiintynyt. Kerran se hukkasi maalimiehen tultuaan luokseni. Maassa oli kolme kauhaa (sellaisen ison koneen siis) ja yhden sisällä oli ihminen. Hiemna tuotti päänvaivaa pienelle ihmisen löytäminen ja takaisin se ei sitten ihan osannutkaan. Tai no, se vei minut tyytyväisenä kauhan taakse. Lähetin sen uudestaan etsimään ja kohta minut haettiin kauhan toiselle puolelle. Olin jälleen todella tyytyväinen Gatsbyyn! Meille on tullut taas ilo tähän tekemiseen eikä laamailusta ole enää tietoakaan! Itselläkin on varma olo ja niin on koirallakin. Tuntuu siltä, että osaan (ja saan) auttaa sitä tarvittaessa, jolloin yhteistyö toimii ja yleinen meininki on harvinaisen mukavata :)

Minun pieni mussukkaiseni! Niin herttaisena ♥ (Kuva Minna Karjalainen)

Feron masu on edelleen kuralla ripulilääkkeistä huolimatta. Aikaisemmin ne tehosivat mielestäni nopeammin? Huomenna taidan taas pirautella lääkäriin.