Tänään ei ollut ihan mun päivä... Yksityiskohtiin menemättä, töissä ei mennyt ihan toivotusti. Kotiin tulin hieman lannistuneena vain löytääkseni kahden roskiksen sisällöt sekä kierrätystä odottavat pahvit ympäri keittiön lattiaa. En oikein ymmärrä, miten Fero oli onnistunut lapsilukon tällä kertaa kiertämään, mutta osa syyllinen oli ovenkahvaan tunkemani pyyhe, joka oli myös suhteellisen riekaleina. Ehkä siitä repimällä oli hyvä vemputtaa jotenkin ovi auki? Ongelmahan tässä on se, että jokainen onnistuminen ruokkiin tuon mänttipään intoa enkä tule tulemaan tällä viikolla kertaakaan kotiin pelkäämättä pahinta. Sekin ikävä puoli tässä on, että niin kauan kuin on edes suhteellisen todennäköistä, että Fero pääsee näinkin kallisarvoiseen aarteeseen käsiksi, niin en uskalla päästää Gatsbyä olemaan vapaana kotona ellen itse ole paikalla. Ferolla kun on tosiaan tapana puolustaa saaliitaan melko intensiivisestikin... Lisäksi ei riitä, että korjaan roskat lattialta vaan Fero tulee kakkimaan kaikkea hyvin mielenkiintoista ja todennäköisesti useasti sekä paljon tämän rosvouksen jälkeen. Jouduin juuri viime viikolla pesemään toistamiseen olohuoneen ison pörrömaton, joten se taitaa jo yksi joutaa pois lattialta.
 |
| Onneksi vein sentään bioroskiksen aamulla mennessäni... |
Ystäväni olivat visiitillä viikonloppuna ja olimme ruokapöydän ääressä mussuttamassa järjettömiä määriä ruokaa. Fero makoili olohuoneen matolla ja Gatsby teki jotain. En tiedä, koska istuin niihin selin. Yhtäkkiä alkoi kuulu rähinää ja Fero painoi pentua maahan. Tappelu oli hetkessä ohi, kun menin väliin ja kohta ne jo taas peuhasivat tuttuun tapaan, mutta itsellä ei ole käsityksen häivääkään, mikä rähinän aiheutti. Fero ei nukkunut ja mielestäni Gatsby lähestyi sitä edestä päin eli ei pitäisi olla yllätysmomenttiakaan syyllisenä. Meillä on ollut mukavan rauhallista kaikin puolin ja tämä välikohtaus oli itselleni täysi yllätys. Fero on osannut niin hyvin kommunikoida Gatsbyn kanssa ja ollut tosi kärsivällinen sekä fiksu sanomisiensa suhteen. Mistä siis tämä ylilyönti? Harmi kun nuilta ei voi kysyä... En tiedä voisiko tähän oa syynä joku yllättävä kipu tms?
Muutenkin Feron fyysinen olemus on alkanut huolestuttamaan minua. Se on oikeasti laiha, mutta ruuan lisäämisellä kakkakin lisääntyy hallitsemattomiin lukemiin. Olen antanut sille nyt iltaruuan raakana ja sen jälkeen tuotokset ovat olleet jopa mittömiä hoffin mittapuulla. Se myös liikkuu koko ajan vaikeamman näköisesti vaikkakin liikkuu mielellään. Toivon, että kesän lämmittäessä uimavesiä hoffikin saisi sille sopivaa liikuntaa, jolla saataisiin ehkä lihaksiakin taas takaisin paikkojen tueksi. Kerran Fero kävikin uimassa, mutta sille tuli melkein heti vilu. Ilman rasvakerrosta ja oikeasti veden itseensä imevän turkin kera ei oe ihan lämpöisintä touhua tähän aikaan vuodesta pulikoiminen.
Tänään rallytettiin toistamiseen Gatsbyn kanssa kesän treeniryhmässä. Paikalla oli vain toinen koirakko, joten aika paljon pääsimme tekemään. Minulle sanottiin taas, että minulla on iso koira, joten enemmän vaan vauhtia siihen menoon! Tässä vain on ongelmana se, että silloin ne kyltit tulee niin hitsikän nopiaan, etten meinaa keretä niitä lukemaan ;) Pääsimme ihan erillisenä liikkeenä menemään spiraalia molemmin puolin ja juosten. Juostessa meinasin törmättä Gatsbyyn vasemmalle kääntyessä joten neuvojen mukaan otin mukaan vasemmalla kädellä ohjauksen ja sanan "käännös". Gatsbyltä ei mennyt kuin kerran tajuta ohjaus ja se alkoi ihanasti oikein hyppäämään käännökset :D Oli huvittavan näköistä kun juostessamme koira yhtäkkiä hyppää ja kääntyy ilmassa! Minun pieni akrobaattini ♥
Sain olla siihen muuten oikein tyytyväinen, mutta kun väsy alkoi painaa, niin käteni muuttui pentusen mielestä leluksi. Kielto riitti ja sen jälkeen tarjottua kättä nuoltiin, mutta kyllä se muutamaan otteeseen silti oli pojun suussa. Pureminen on alaknut taas pitkältä tuntunen tauon jälkeen nimenomaan tuon ollessa väsynyt. Silloin Gatsby myös usein haukkuu komentavasti mulle eikä oma auktoriteetti ainakaan riitä keillolla tilannetta rauhoittamaan. Paras tapa on edelleen syliin nappaaminen, johon tuo rauhoittuu hetkessä. Viikonloppuna tosin jouduin sylittämään sitä kahden minuutin välein syömisen lomassa jolloin telkesin sen omaan huoneeseensa. Sinne Käpyläinen rauhottuikin tehokkaasti eikä paria alun protestivinkua lukuunottamatta pihahtanutkaan.
Loppuun vielä sokerina pohjalla on pakko mainita, että tänään on tasan 14 vuotta siitä, kun pieni Eddie tolleri muutti luokseni ♥
 |
| Tui tui tui! ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti